Lue keskustelun säännöt.
Mies on muuttunut ihan oudoksi :(
26.09.2016 |
Ennen niin ihana mieheni on muuttunut todella oudoksi. Pihtaa seksiä, vaikka me molemmat toivottaisiin lasta ja eritoten vielä mun ovulaation aikaan. Sitä on kuitenkin harvakseltaan, ainakin kerran parissa viikossa, välillä useammin, muttei niin usein kuin minä haluaisin. Nyt tänä aamuna minulla oli paha olo ja tein raskaustestin - olin edellisen tehnyt alle viikko edellisestä yhdynnästämme ja ajattelin nyt vielä tehdä varmistuksen, kun alkion kiinnittymiseenhän voi se joku 8 vrk mennä, että testi olisi positiivinen. No, negatiivinen se oli. Mies sitten aamiaispöydässä kyseli aika syyllistävään sävyyn, miksi tein raskaustestin, vaikkemme ole harrastaneet seksiä pitkään aikaan vihjaillen, että käytökseni näyttää siltä, että olisin käynyt vieraissa.
Kaikeksi huipuksi mies mottasi minua käsivarteen viikonloppuna, koska perseilin kaverilleni julkisella paikalla miehen kiellosta huolimatta. Siinä tilanteessa minua vain nauratti, mutta kun eilen vielä totesin, että hauis on kipeä niin alkoi vähän mietityttää. Mulla on aina ollut nollatoleranssi väkivallan suhteen parisuhteessa ja muuten ei-väkivaltaisen exänhän jätin saman tien, kun kerran huitaisi mua kännissä (koitin nukkua ja hän tuli siihen jauhamaan paskaa ja valvottamaan, vaikka pyysin monta kertaa, että antaisi mun olla). Tänään sanoin miehelle vakavana, että enskerralla, kun lyö, mä lyön yhtä lujaa takas, mihin totesi vain, että ihan rauhassa, ei häneen satu. Emme siis IKINÄ käytä minkään tason väkivaltaa toisiimme, jopa henkisellä tasolla pyritään välttämään ja keskustelemaan asiat järkevästi. Nyt tässä aamun pohtinut tuota miehen mustasukkaista käytöstä ja sitten viikonloppua, jossa läpsäisi käsivarteen, kun toimin vastoin hänen käskyjään.
En ole sellainen ihminen, joka alistuu hakattavaksi, vaan jos joku oikeesti käy mun päälle tappelen vastaan niin kauan kuin henki pihisee. Siksi hirvittääkin, että jossei mies tästä ymmärrä muuttaa käytöstään niin pakko pistää muuten hyvä parisuhde jäihin, koska en minä ala elää elämääni tapellen ja riidellen. Olen parisuhteessa siksi, että nautin kyseisen ihmisen seurasta, en kärsiäkseni riitelystä, pihtaamisesta ja jopa väkivallasta. Mustasukkainen kyttääminen kirsikkana kakun päällä, ei, ei ja vielä kerran ei!
AV-mammat nyt varmaan heittävät tähän jotain "jätä se sika" -kommenttia, mutta katson vielä, saadaanko tässä pidettyä homma asiallisena. Sitten, jos homma jatkuu tähän ikävämpää suuntaan niin erohan siinä on toki edessä. Pitää nyt alkuun keskustella vakavasti tuon kanssa, ettei tämmöinen peli vetele.
Kommentit (26)
Entä jos mies käy pettämässä töihin mennessään vai onko silloinkin likainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entä jos mies käy pettämässä töihin mennessään vai onko silloinkin likainen?
No siinäpähän käy. Kuten sanoin, ei mulla ole mitään onglmaa sen suhteen.
Ap
Huikkasit autosta -> löi ... outoa!
Vierailija kirjoitti:
Kuule ap mietipä hetki. Ymmärtänet että vauvanteko kannattanee laittaa hetkeksi tauolle jos parisuhde heikkenee tuota vauhtia.
Jos jatkatte niin Parhaassa tapauksessa miestä stressaa vauvahaaveet ym ja sitten helpottaa jossain vaiheessa raskautta /sitten kun lapsi syntynyt ja "elätte elämänne onnellisina loppuun asti". Huonoimmassa tapauksessa mies ei kestä vauvan yritystä, käy vieraissa jossain vaiheessa yritystä/raskautta ja tartuttaa sinuun sukupuolitaudin ja jättää syyttäen petturiksi eikä halua koskaan olla tekemisissä lapsen kanssa ja vainoaa sinua kuitenkin aina huonoina kausina.
Minä pistäisin vauvahaaveet hetkeksi tauolle ja hakisin ulkopuolista apua parisuhteen hoitoon. Jos ongelmana esim miehen stressi työstä niin olisi hyvä hakea siihen apua/ muutosta ennenkuin lisänä on stressi vaimon raskaudesta /talouden heikkenemisestä vauvan myötä jne.
Kun asiat kunnossa niin sitten vauvaa tekemään yhdessä hyvillä mielin.
Käytännössähän tuo aika tauolla on miehen laskeneen seksi-innon myötä. Pitää koittaa nyt tänään jutella tuon kanssa kaikessa rauhassa ja kuulostella, olisiko halukas esim. pariterapiaan, jossei kahdestaan juttelu etene mihinkään.
Sinänsä sekin mahdollisuus, että jäisin yksin lapseni kanssa, kuulostaa paremmalta vaihtoehdolta kuin lapsettomuus. Mies ei ole kuitenkaan sitä sorttia, joka lähtisi kävelemään, on hyvin tunteikas ja perhekeskeinen ihminen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vinkki: jos ikinä haluat, että joku ottaa sut tosissaan, älä käytä sanaa "perseily".
Sori, muttei kiinnosta sellaisen ihmisen mielipide, joka on niin tosikko, että vetää herneen peppuunsa tuollaisesta. :D
Minusta kyvyttömyys huumoriin ja vaikeaa tilannettaan pohtivalle ihmiselle vittuilu ei ole kovin kypsää käytöstä. Myönnän toki, että itsekin olen välillä lapsellinen, mutten näe huumorissa mitään pahaa.
Ap
Aika moni on tarttunut tuohon epäkypsään tapaan ilmaista itseäsi. Kuittaat ne kommentit jankuttamalla huumorista....
Kun on kyse lapsesta, parisuhteesta ja ongelmasta, niin aika moni meistä on tajunnut,että huumorille on olemassa parempiakin paikkoja.
Asiallinen keskustelu ja toisen kuunteleminen ja kuuleminen luulemisen sijaan auttaa kummasti. Ja jos ei tiedä missä mennään, kannattaa kysyä. Asiallisesti sitten, ilman sitä perseilyä tai huumoria....
Kannattaa myös muistaa, että voit muuttaa vain itseäsi eli jos tahdot asioiden muuttuvan, sinun on muutettava itsessäsi jotain. Kumppani seuraa perässä jos on seuratakseen. Joskus käy niin,että ei seuraa ja silloin sinun on pakko valita, miten siihen suhtaudut; hyväksytty tilanteen sellaisenaan vain onko muutos sinulle niin tärkeä, että olet valmis sen vuoksi lähtemään.
Lapsentekoprojektia lykkäisin sen verran, että saisitte edes alkeellista parisuhdetaidot alulle. Vanhemmuus kun ei ole aina kivaa ja hauskaa.
Kuule ap mietipä hetki. Ymmärtänet että vauvanteko kannattanee laittaa hetkeksi tauolle jos parisuhde heikkenee tuota vauhtia.
Jos jatkatte niin Parhaassa tapauksessa miestä stressaa vauvahaaveet ym ja sitten helpottaa jossain vaiheessa raskautta /sitten kun lapsi syntynyt ja "elätte elämänne onnellisina loppuun asti". Huonoimmassa tapauksessa mies ei kestä vauvan yritystä, käy vieraissa jossain vaiheessa yritystä/raskautta ja tartuttaa sinuun sukupuolitaudin ja jättää syyttäen petturiksi eikä halua koskaan olla tekemisissä lapsen kanssa ja vainoaa sinua kuitenkin aina huonoina kausina.
Minä pistäisin vauvahaaveet hetkeksi tauolle ja hakisin ulkopuolista apua parisuhteen hoitoon. Jos ongelmana esim miehen stressi työstä niin olisi hyvä hakea siihen apua/ muutosta ennenkuin lisänä on stressi vaimon raskaudesta /talouden heikkenemisestä vauvan myötä jne.
Kun asiat kunnossa niin sitten vauvaa tekemään yhdessä hyvillä mielin.