Te naiset joilla vaikeuksia löytää miestä
Kuinka monta aloitetta teette miehille keskimäärin sanotaan vaikka kuukaudessa tai vuodessa?
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En yhtään. Miehen kuuluu tehdä aloite.
Aha. Kuinkas paljon niitä aloitteita sinulle sitten tulee?
Joka kerta, kun käyn baarissa. Kukaan ei kuitenkaan ole vielä ollut sellainen, jonka kanssa haluaisin seurustella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En yhtään. Miehen kuuluu tehdä aloite.
Jatkokysymys: pidätkö itseäsi feministinä?
En todellakaan.
Kiinnostun tosi harvoista miehistä (0-2/vuosi), joten annan kyllä selkeästi ymmärtää olevani kiinnostunut - niin että tyhmempikin tajuaa . Olen myös pyytänyt ulos ja saanut pakit. Ne miehet, joista itse tykkään, eivät vaan ole pitäneet minusta "sillä tavoin", eikä tälle oikein mitään mahda. Oon myös pohtinut, että kaikki ne miehet, joista kiinnostun, tekevät kyllä itse aloitteen, jos heitä kiinnostaa. Varmasti löytyy ujoja tapauksia, jotka ovat otettuja naisten aloitteista, mutta he eivät ole 'my cup of tea'. :)
Teen useinkin aloitteita. Välillä tulee pakit ja välillä huomaan itse, että nyt on ihan väärä mies mulle. Pääsen usein toisille treffeillä, mutta siihen ne ovat tyssänneet. Tinderissä jos kirjoitan matchille, niin harvoin vastaavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En yhtään. Miehen kuuluu tehdä aloite.
Aha. Kuinkas paljon niitä aloitteita sinulle sitten tulee?
Joka kerta, kun käyn baarissa. Kukaan ei kuitenkaan ole vielä ollut sellainen, jonka kanssa haluaisin seurustella.
Et sitten viitsi itse lähestyä niitä joiden kanssa haluaisit seurustella, vaan urhoollisesti odottelet, että tällainen kiinnostava mies joskus lähestyy, "koska se nyt vaan kuuluu mennä niin"?
Miehet on niin hidasälyisiä. Tajuavat joskus viikon päästä vasta, miksi menee juttelemaan tai muuta vastaavaa. Tai johonkin hyvään ideaan vastataan torjuvasti ja sitten aikojen päästä vasta raksuttaa, että olisihan voinutkin..
Vierailija kirjoitti:
Miehet on niin hidasälyisiä. Tajuavat joskus viikon päästä vasta, miksi menee juttelemaan tai muuta vastaavaa. Tai johonkin hyvään ideaan vastataan torjuvasti ja sitten aikojen päästä vasta raksuttaa, että olisihan voinutkin..
Tai ehkä sinä vaan et osaa tehdä aloitetta. Jos toistaalta toistellaan että ystävällinen juttelu ei ole aloite, niin silti pitäisi osata lukea ajatuksia ja tajuta mitä neidin päässä liikkuu. Vaikka voihan sitä miehiä hidasälyisiksikin haukkua jos ajattelee, että se helpottaa miehen löytämisessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En yhtään. Miehen kuuluu tehdä aloite.
kyllähän kuuluisien miesten vaimot ovat tyrkyttäneet itsensä joten miksi tavis ei tekisi noin?
Niin tekeekin sillä erotuksella ettei se tavis yleensä herätä minkäänlaista kiinnostusta.
Ei tietenkään, kun niillä ei ole rahaa ja famea.
Tässä ketjussa oli kyse naisten lähestymisistä ja tähän viittasinkin edellisessä viestissäni. Tavisnainen ei sytytä miehiä vaan naisen pitää olla hyvännäköinen, että miehen kiinnostus heräisi.
Vierailija kirjoitti:
Miehet on niin hidasälyisiä. Tajuavat joskus viikon päästä vasta, miksi menee juttelemaan tai muuta vastaavaa. Tai johonkin hyvään ideaan vastataan torjuvasti ja sitten aikojen päästä vasta raksuttaa, että olisihan voinutkin..
Naisen aloite on niin epätodennäköinen ja harvinainen ettei tuota tosiaan tule ajatelleeksi jos kohdalle sattuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En yhtään. Miehen kuuluu tehdä aloite.
Aha. Kuinkas paljon niitä aloitteita sinulle sitten tulee?
Joka kerta, kun käyn baarissa. Kukaan ei kuitenkaan ole vielä ollut sellainen, jonka kanssa haluaisin seurustella.
Ajattele että jos tekisit itse aloitteen niin voisit valita itse kenen kanssa jutustella etkä joutuisi toivomaan vaan että sinua lähestyvä mies olisi sellainen jonka kanssa haluat keskustella.
Olen rakastunut sinkku-työkaveriin ja luulin tunteita molemminpuolisiks. Kysyin facebookissa et saanko tulla lenkille mukaan kun se vie koiraansa ulos. Menee kuulemma mieluummin yksin. Nää pakit kirvelee niin paljon että itken usein ja nytkin tulee kyynyleet silmiin.
Hämäävintä tässä on että tyyppi vieläkin käyttäytyy kuin olisi kiinnostunut. Mutta kiitos AV:n, mä pidän pään pystyssä enkä ota mitään yhteyttä siihen.
En aio tehä muita aloitteita, mua ei edes kiinnosta muut.
Tämän kuun aikana kahdesti! Toinen oli imareltu mutta vastasi kohteliaasti olevansa varattu (en tiennyt tätä) ja toinen taas valitettavasti sellainen säätäjä, että aikaa tapaamisella ehkä löytyy marraskuun lopusta! Joten eipä nämä aloitteet kovasti nyt tulosta tuottaneet 😂
En vaan syty tavallisen näköisistä suomalaisista miehistä. Hyvännäköiset mukavat miehet ovat kaikki jo varattuja, ja ne jotka eivät halua parisuhdetta etsivät pelkkää seksiseuraa. Ajatus seksistä pyöreänaamaisen, feminiinisen, värittömän harvahiuksisen pullamössöpojan kanssa kuvottaa minua. Vaikka luonne olisikin kohdallaan niin ei siitä parisuhdetta saa aikaiseksi jos seksuaalinen vetovoima puuttuu täysin ja toisen kosketus ällöttää. Onhan se ihan tutkittu juttu että suomalaisten miesten testosteronitasot ovat nykypäivänä järkyttävän alhaisia eikä tilannetta auta suomalaisten pieni geenipooli sillä ihminen alitajuisesti etsii lisääntymiskumppanikseen yksilöä joka poikkeaa mahdollisimman paljon omasta geeniperimästään.
Eli syytän biologiaa ja asuinpaikkaani siitä että en löydä miestä. Tapaan vuodessa ehkä yhden tai kaksi mielenkiintoista miestä jotka kiinnostavat minua sekä fyysisesti että henkisesti.
Mitä tässä tarkoitetaan aloitteella? Livenä en tapaa oikeasti ketään, kenelle aloitteita voisin tehdä. Tinderissä teen keskustelunavauksia ehkä kerran kuukaudessa. Tällä viikolla aloitin keskustelun neljän miehen kanssa, kun otti (ottaa kyllä vieläkin) päähän yhden sutinan hiipuminen. Ja kaksista treffeistä olen sopinut tulevalle viikolle, että sikäli hieman epätavallinen viikko, kun vuoden sisällä olen ollut vain 6 treffeillä.
Noin kerran kuussa yritän päästä kiinnostavan miehen kanssa juttusille/treffeille. Joskus epäsuorasti, joskus suorasti. Mistään ei kuitenkaan tule mitään...
Baarissa kyllä aloitan keskustelun lähes joka kerta kun baariin menen. Eipä niistä ikinä mitään vakavampaa kehkeydy
Vierailija kirjoitti:
Olen rakastunut sinkku-työkaveriin ja luulin tunteita molemminpuolisiks. Kysyin facebookissa et saanko tulla lenkille mukaan kun se vie koiraansa ulos. Menee kuulemma mieluummin yksin. Nää pakit kirvelee niin paljon että itken usein ja nytkin tulee kyynyleet silmiin.
Hämäävintä tässä on että tyyppi vieläkin käyttäytyy kuin olisi kiinnostunut. Mutta kiitos AV:n, mä pidän pään pystyssä enkä ota mitään yhteyttä siihen.
En aio tehä muita aloitteita, mua ei edes kiinnosta muut.
Voi ei, tuli paha mieli sun puolesta. :( Omalle kontollekin on osunut näitä miehiä, jotka antavat ymmärtää kaikenlaista, vaikka eivät ole kiinnostuneita. Yhden kohdalla päätin, etten halua enää olla sen enempää tekemisissä. Oltiin juteltu syvällisiäkin monesti hänen aloitteestaan ja yhden kaveriporukan reissun jälkeen mä olin parin muun lisäksi siinä uskossa, että ko. miehellä on jotain suurempia tunteita mua kohtaan. Yhteinen kaveri kysyi asiaa häneltä suoraan ja suhteemme oli kuulemma "sisarellinen"! En halua tietää, mitä mies siskojensa kanssa puuhaa, jos se kutsuu meidän välistä vuorovaikutusta sisarelliseksi... :D
Vierailija kirjoitti:
LÄSKI kirjoitti:
Tinderissä aloitan keskustelun 0-5 kertaa viikossa. Yleensä siitä ei tule mitään. Baarissa (käyn muutaman viikon välein) kynnys on hieman korkeampi, mutta alkoholin ansiosta voin pyytää röökiä tms. ja jutella miesten kanssa. Tanssilattialla miehet eivät oikeastaan lähesty, yleensä vain kaverini saavat tanssikaverin. Olen mielestäni ihan kaunis, kropaltani olen sopusuhtainen. Tyylini poikkeaa hieman "valtavirrasta", mutta ei mitenkään radikaalisti.
Olen kyllästynyt tähän.
Kokeile seuraavaksi tupakoinnin lopettamista. Ei-tupakoivan miehen ei ole kiva tuhkakupin makuista naista suudella. Suljet turhan ison osan miehiä pois tupakoinnillasi.
Poltan lähinnä vain viihteellä, harvemmin otan "hermoröökejä". Olen polttanut hieman alle vuoden verran, sitä ennen en ollenkaan. Huomasin, että juurikin baarissa polttaminen auttaa miesten saannissa hieman, ainakin siis sen verran että juttelen heille ja muutaman kerran olen numeroitakin vaihtanut.
Vuonna 2016 jos tapaa jonkun miehen/naisen joka saattaisi olla se oikea niin miksi ei yrittäisi ?
On vain voitettavaa.
Jos on jotain vanhanaikaisia ajatuksia että se on aina mies jonka on aloite tehtävä niin ei ei maailma muuttuu ja on muuttunut.
Onni suosii rohkeaa joskus.
Jollain ihmisillä on vain yksinkertaisesti liian utopistiset kriteerit kumppani suhteen niin miehillä kuin naisillakin.
Siksi suomessa on paljon yhden hengen talouksia suhteessa väkilukuun.