Hei, sinä joka nuoruudessasi olit henkeen ja vereen feministi?
Millainen on nykyisyytesi ja onko sinulla edelleen samanlainen palo ja ideologinen lataus elämässäsi? Kysymys olisi erityisesti äärifeministeille, jos täällä sellaisia on.
Kommentit (20)
Elämäni on hyvää. Miksi ei olisi? En ihan ymmärrä tätä asettelua tässä.
Vierailija kirjoitti:
Elämäni on hyvää. Miksi ei olisi? En ihan ymmärrä tätä asettelua tässä.
Ei kai tässä kummosempaa asettelua ole. Kysymys vain.
En ole. Sain ekaa kertaa kunnolla pamppua ja ne lesbojutut jäi samantien.
Vierailija kirjoitti:
Olen ehkä enemmän feministi kuin nuorena olinkaan. Elämäni on hyvää.
sama täällä.
Tasa-arvon tavoittelu ei ole mikään ideologia, josta iän myötä luovutaan ja kasvetaan ulos. Tasa-arvoinen maailma on tavoite, joka toteutuu askel askeleelta. Olen siis "yhä" feministi.
Vierailija kirjoitti:
En ole. Sain ekaa kertaa kunnolla pamppua ja ne lesbojutut jäi samantien.
:D Kiitos kontribuutiostasi. Tää oli ihan hauska vastaus.
Olen ymmärtänyt, ettei feminiinisyys ole heikkoutta, eikä minun tarvitse tukahduttaa sitä tai olla niin kuin miehet. Tasa-arvo ei ole sitä, että naiset ja miehet ovat samanlaisia (miehen kaltaisia). Olen kuitenkin yhä feministi.
Ai feministit ovat lesboja? Minun 1913 syntynyt isoäitini oli feministi, puolusti henkeen ja vereen ihmisten yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa. Aviomies oli sotainvalidi, prenikoita laatikot täynnä, neljä lasta, evakko x2.
Hienot eväät sain häneltä ja elämäni on ihanaa.
En ole ikinä mikään äärifeministi ollut mutta nyt vanhempana en tunne enää tarvetta väitellä itsestään selvästä asiasta.
Kun olin nuori, sana feministi tarkoitti ihan eri asiaa kuin nykyään, ennen kun kusipääöykkärimuijat omivat sen sanan itselleen.
n56
Vierailija kirjoitti:
Kun olin nuori, sana feministi tarkoitti ihan eri asiaa kuin nykyään, ennen kun kusipääöykkärimuijat omivat sen sanan itselleen.
n56
n56 aka m48
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin nuori, sana feministi tarkoitti ihan eri asiaa kuin nykyään, ennen kun kusipääöykkärimuijat omivat sen sanan itselleen.
n56n56 aka m48
:D Kiitos tästäkin kontribuutiosta. Kusin housuihini.
Olin silloin feministi ja olen edelleen. Feminiinisiä piirteitä ei tule vähätellä millään sukupuolella. Olen nyt 39-vuotias.
Olen varmaan feministi enemmän tai siis järkevämpi. Minna canthilla olisi asiaa nykypolville. Nuorena se oli semmoista öyhöttämistä ja alkoi tökkimään nuo nk. uudet suuntaukset. Naistutkimuksestakin on kursseja suoritettuna, mutta aika hölöpömpölöpää nekin (osa).
Miksi elämän pitäisi tuntua huonommalta? Ei feministeillä yleensä ole sairauden tuntua.
Kysymys kuuluu määrittelekö sukupuoli vai sosiaalinen asema. Nämä on ikään kuin unohdettu, koska esim. jälkimmäinen luo hajaanusta (köyhät vastaan rikkaat feministit) Kun ei saada selvyyttä osoitetaan tahoa, joka syyllinen molempiin ja aletaan ihkuta maahanmuuttoa ja globaalia rasismia vaikka tiedetään syyn olevan jossain muualla (maailmantalous).
Joku tutkija mielestään heikentyvine uramahdollisuuksine ei ole verrattavissa äitiin, jota uhkaillaan huostaanotolla köyhyyden vuoksi.
Vaikka elämäni on hyvää, jatkan edelleen esiäitieni työtä, äitini on synt. 1918 ja isoäitini vuonna 1897 omien tyttärien ja heidän tyttärien tukemana.
Ja juuri siksi vierailen av-palstalla, jotta olisin ajanhermoilla. Ja huomaan joka kerta kommentteja lukiessani, että vielä on paljon tekemistä naisten aseman parantamiseksi ja tasa-arvon puolesta.
Olen koko ikäni jakanut feminismin ja tasa-arvon ajattelun, nyt oman mieheni ja lapsuudessa oman isäni kanssa, joilta olen saanut kaiken tuen.
Olen ehkä enemmän feministi kuin nuorena olinkaan. Elämäni on hyvää.