Lue keskustelun säännöt.
Onko sinulle jätetty ilmoittamatta läheisesi kuolemasta?
25.09.2016 |
Viimeaikoina on käynyt niin, että suvusta on kuollut henkilöitä, jotka tosin ovat jo iäkkäitä. Kuitenkaan heistä ei ole kukaan ilmoittanut, että heidän poismenonsa on saanut lukea lehdessä ilmestyneessä kuolinilmoituksesta. Tämä on ollut erittäin loukkaavaa, varsinkin kun olen kuitenkin hyvin tuntenut nämä henkilöt heidän elinaikanaan.
Kommentit (40)
Se vasta kamalaa on, kun saat tiedon kuolemasta. Lähetät omaisille postissa adressin ja törmäät kuukausien päästä tähän vainajaan kaupassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin lehdestä kuolinilmoituksen että lapseni isä oli kuollut ja hautajaisetkin jo olleet. Samapa sinänsä mulle mutta 6v lapsi olisi ehkä arvostanut jos olisi saanut olla isänsä hautajaisissa.
Miten perinnönjaossa kävi? Lapsihan on automaattisesti perillinen.
Lapsi peri kyllä isänsä. Itse otin lapsen isän veljeen ja äitiin yhteyttä ilmoituksen nähtyäni. Perunkirjoitukset yms hoidettiin asiallisesti.
En vieläkään tiedä mikseivät ilmoittaneet itse mitään! Olivat ehkä niin shokissa tms (tapaturmainen kuolema). Ei missään riidoissa kuitenkaan oltu tms.
Serkku kuoli nelikymppisenä aivoverenvuotoon. Saimme kuulla vasta vuosia myöhemmin. Asui kokonaista sadan kilometrin päässä mutta kun suvun vanhempi väki on riidellyt keskenään niin tälläistä se on.
Ymmärrän hyvin pienet hautajaiset. Jos asut maaseudulla, niistä tutuista ja naapureista tulee helposti 100-200 henkilöä. Serkut eivät kaikille ole läheisiä, saati että heidän kanssaan olisi koskaan aikuisiällä ollut tekemisissä. Ja joo itselläni isovanhemmat olivat jo kuolleet ennen syntymääni, joten mummolaakaan ei ollut yhdistämässä -kummallakaan puolella sukua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos oman isänkuolemasta ei kerro kukaan? En pidä yhteyttä, koska isä on loukannut minua, mutta ei kuitenkaan niin paljon, ettenkö katsoisi, että osallistuminen hautajaisiin kuuluisi evätä minulta. Ja itse hän voisi minuun pitää yhteyttä, mutta ei pidä.
Mikä järki on mennä hautajaisiin, jos ei elinaikanaan halua pitää yhteyttä? Ilkkumaan? Itkemään? Mitä?
Syy siihen, ettei halua pitää isään yhteyttä ei aina ole välien katkeaminen isään vihasta. Joskus isän uusi kumppani voi olla syypää, josta syystä aikuinen lapsi vetäytyy häiritsemästä uuden parin "onnea". Silloin on erityisen latkeraa, jos pääsy hautajaisiinkin evätään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos oman isänkuolemasta ei kerro kukaan? En pidä yhteyttä, koska isä on loukannut minua, mutta ei kuitenkaan niin paljon, ettenkö katsoisi, että osallistuminen hautajaisiin kuuluisi evätä minulta. Ja itse hän voisi minuun pitää yhteyttä, mutta ei pidä.
Mikä järki on mennä hautajaisiin, jos ei elinaikanaan halua pitää yhteyttä? Ilkkumaan? Itkemään? Mitä?
Syy siihen, ettei halua pitää isään yhteyttä ei aina ole välien katkeaminen isään vihasta. Joskus isän uusi kumppani voi olla syypää, josta syystä aikuinen lapsi vetäytyy häiritsemästä uuden parin "onnea". Silloin on erityisen latkeraa, jos pääsy hautajaisiinkin evätään.
Tuo ensimmäiseksi lainattuhan kirjoitti,että "En pidä yhteyttä, koska isä on loukannut minua",jos molempien elossa ollessa kumpaakaan ei kiinnostanut ottaa toiseen yhteyttä,miksi sinne hautajaisiin tosiaan olisi päästävä? Varsinkin,jos on mahdollisuus kutsua vain rajallinen määrä hautajaisvieraita,varmaan parempi että siellä olivat ne,jotka vainajasta välittivät hänen elossa ollessaankin.Paitsi jos haluaa tekopyhästi tehdä numeron omasta surustaan.Mummoni haukkui aina pappaani tämän eläessä,olivat eronneet jo vuosia sitten.Papan kuoltua mummo laittoi papan kuvan hopeakehyksiin kirjahyllyyn ja oli hyvinkin surevaa leskeä.
Ei ole onneksi käynyt niin,että olisi jätetty ilmoittamatta jonkun kuolemasta,mutta mielenkiintoista,miten tässä ketjussa selvästi käsitetään sana läheinen eri tavoin.Minä olen kuullut sukulaisten kuolemista,vaikka he eivät ole olleet minulle läheisiä,ja toisaalta taas läheisen ystävän kuolemasta kuulin pari viikkoa tapahtuman jälkeen puskaradion kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos oman isänkuolemasta ei kerro kukaan? En pidä yhteyttä, koska isä on loukannut minua, mutta ei kuitenkaan niin paljon, ettenkö katsoisi, että osallistuminen hautajaisiin kuuluisi evätä minulta. Ja itse hän voisi minuun pitää yhteyttä, mutta ei pidä.
Mikä järki on mennä hautajaisiin, jos ei elinaikanaan halua pitää yhteyttä? Ilkkumaan? Itkemään? Mitä?
Syy siihen, ettei halua pitää isään yhteyttä ei aina ole välien katkeaminen isään vihasta. Joskus isän uusi kumppani voi olla syypää, josta syystä aikuinen lapsi vetäytyy häiritsemästä uuden parin "onnea". Silloin on erityisen latkeraa, jos pääsy hautajaisiinkin evätään.
Tuo ensimmäiseksi lainattuhan kirjoitti,että "En pidä yhteyttä, koska isä on loukannut minua",jos molempien elossa ollessa kumpaakaan ei kiinnostanut ottaa toiseen yhteyttä,miksi sinne hautajaisiin tosiaan olisi päästävä? Varsinkin,jos on mahdollisuus kutsua vain rajallinen määrä hautajaisvieraita,varmaan parempi että siellä olivat ne,jotka vainajasta välittivät hänen elossa ollessaankin.Paitsi jos haluaa tekopyhästi tehdä numeron omasta surustaan.Mummoni haukkui aina pappaani tämän eläessä,olivat eronneet jo vuosia sitten.Papan kuoltua mummo laittoi papan kuvan hopeakehyksiin kirjahyllyyn ja oli hyvinkin surevaa leskeä.
Ei ole onneksi käynyt niin,että olisi jätetty ilmoittamatta jonkun kuolemasta,mutta mielenkiintoista,miten tässä ketjussa selvästi käsitetään sana läheinen eri tavoin.Minä olen kuullut sukulaisten kuolemista,vaikka he eivät ole olleet minulle läheisiä,ja toisaalta taas läheisen ystävän kuolemasta kuulin pari viikkoa tapahtuman jälkeen puskaradion kautta.
No siis loukkaahan se, jos oma isä ei voi omaa onneaan turmellakseen enää välittää lapsestaan, niin mitä minä tuppautumaan ja seuraa ja yhteyttä pitämään? Mutta ei se sitä tarkoita, ettenkö isästä välittäisi. Ja hän on kyllä elossa, mutta en mä mistään saisi tietää, että hän on kuollut, ellei joku kerro, niin itseäkö sitten pitäisi syyttää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin lehdestä kuolinilmoituksen että lapseni isä oli kuollut ja hautajaisetkin jo olleet. Samapa sinänsä mulle mutta 6v lapsi olisi ehkä arvostanut jos olisi saanut olla isänsä hautajaisissa.
Miten perinnönjaossa kävi? Lapsihan on automaattisesti perillinen.
Lapsi peri kyllä isänsä. Itse otin lapsen isän veljeen ja äitiin yhteyttä ilmoituksen nähtyäni. Perunkirjoitukset yms hoidettiin asiallisesti.
En vieläkään tiedä mikseivät ilmoittaneet itse mitään! Olivat ehkä niin shokissa tms (tapaturmainen kuolema). Ei missään riidoissa kuitenkaan oltu tms.
Joo ehkä jollain typerällä tavalla halusivat suojella lasta? Ovatko lapsen kanssa tekemisissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos oman isänkuolemasta ei kerro kukaan? En pidä yhteyttä, koska isä on loukannut minua, mutta ei kuitenkaan niin paljon, ettenkö katsoisi, että osallistuminen hautajaisiin kuuluisi evätä minulta. Ja itse hän voisi minuun pitää yhteyttä, mutta ei pidä.
Mikä järki on mennä hautajaisiin, jos ei elinaikanaan halua pitää yhteyttä? Ilkkumaan? Itkemään? Mitä?
Syy siihen, ettei halua pitää isään yhteyttä ei aina ole välien katkeaminen isään vihasta. Joskus isän uusi kumppani voi olla syypää, josta syystä aikuinen lapsi vetäytyy häiritsemästä uuden parin "onnea". Silloin on erityisen latkeraa, jos pääsy hautajaisiinkin evätään.
Tuo ensimmäiseksi lainattuhan kirjoitti,että "En pidä yhteyttä, koska isä on loukannut minua",jos molempien elossa ollessa kumpaakaan ei kiinnostanut ottaa toiseen yhteyttä,miksi sinne hautajaisiin tosiaan olisi päästävä? Varsinkin,jos on mahdollisuus kutsua vain rajallinen määrä hautajaisvieraita,varmaan parempi että siellä olivat ne,jotka vainajasta välittivät hänen elossa ollessaankin.Paitsi jos haluaa tekopyhästi tehdä numeron omasta surustaan.Mummoni haukkui aina pappaani tämän eläessä,olivat eronneet jo vuosia sitten.Papan kuoltua mummo laittoi papan kuvan hopeakehyksiin kirjahyllyyn ja oli hyvinkin surevaa leskeä.
Ei ole onneksi käynyt niin,että olisi jätetty ilmoittamatta jonkun kuolemasta,mutta mielenkiintoista,miten tässä ketjussa selvästi käsitetään sana läheinen eri tavoin.Minä olen kuullut sukulaisten kuolemista,vaikka he eivät ole olleet minulle läheisiä,ja toisaalta taas läheisen ystävän kuolemasta kuulin pari viikkoa tapahtuman jälkeen puskaradion kautta.
No siis loukkaahan se, jos oma isä ei voi omaa onneaan turmellakseen enää välittää lapsestaan, niin mitä minä tuppautumaan ja seuraa ja yhteyttä pitämään? Mutta ei se sitä tarkoita, ettenkö isästä välittäisi. Ja hän on kyllä elossa, mutta en mä mistään saisi tietää, että hän on kuollut, ellei joku kerro, niin itseäkö sitten pitäisi syyttää?
Kyllä lapset saavat tietää,jos isä kuolee.Oma isäni oli lapsuudessani välillä pari vuotta kokonaan pitämättä yhteyttä,ja äiti lohdutti,että kyllä isä elossa on,rintaperillisinä kuulisimme kyllä jos hän kuolisi.
Offtopic: miten saa tietää, onko henkilö x kuollut? Mummuni kaipailee aina erästä ystäväänsä, jonka lankaliitymä ei enää toimi. Oletettavasti ystävä ei ole elossa, mutta pystyykö tätä selvittämään mitenkään? Ystävän sukulaisista ei ole tietoa eli ei voi vain soitella johonkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Offtopic: miten saa tietää, onko henkilö x kuollut? Mummuni kaipailee aina erästä ystäväänsä, jonka lankaliitymä ei enää toimi. Oletettavasti ystävä ei ole elossa, mutta pystyykö tätä selvittämään mitenkään? Ystävän sukulaisista ei ole tietoa eli ei voi vain soitella johonkin.
Väestörekisterikeskuksesta voi varmaan kysellä.
Vierailija kirjoitti:
Offtopic: miten saa tietää, onko henkilö x kuollut? Mummuni kaipailee aina erästä ystäväänsä, jonka lankaliitymä ei enää toimi. Oletettavasti ystävä ei ole elossa, mutta pystyykö tätä selvittämään mitenkään? Ystävän sukulaisista ei ole tietoa eli ei voi vain soitella johonkin.
www.osoitepalvelu. net
Jos haettu henkilö on kuollut, osoitepalvelussa kerrotaan kuolinvuosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle kävi joitakin vuosia sitten sillä tavalla, että sisko soitti perjantaina ja kysyi olenko tulossa seuraavana päivänä hautajaisiin. Pyysin ihmeessä kertomaan ensiksi, että kuka on kuollut. Toisen vanhempani setä oli kyseessä ja tämä henkilö asui lapsuudessa hetken jopa kotonani. En kyllä ollut läheinen tämän henkilön kanssa, mutta sukulaisuussuhde oli kuitenkin sellainen, että hautajaisiin olisi suotavaa osallistua. Enpä sitten osallistunut, kun tuli tietoon noin lyhyellä varoitusajalla ja minulla oli työvuoro sovittuna hautajaispäivälle. Välimatkaa oli muutoinkin kolmen tunnin verran.
Vierailija kirjoitti:
Offtopic: miten saa tietää, onko henkilö x kuollut? Mummuni kaipailee aina erästä ystäväänsä, jonka lankaliitymä ei enää toimi. Oletettavasti ystävä ei ole elossa, mutta pystyykö tätä selvittämään mitenkään? Ystävän sukulaisista ei ole tietoa eli ei voi vain soitella johonkin.
Tuo on muuten karua. Vähän samoin kävi omalle mummulleni. Hän asuu itse kotona ja hänen läheinen ystävänsä asui palvelutalossa eri puolella Suomea. Soittelivat ihan joka päivä, kunnes mummuni ei saanut enää yhteyttä tähän ystäväänsä. Palvelutalon henkilökunta ei suostunut kertomaan oliko ystävä kuollut vai hengissä, kun tiedustelija ei ollut sukulainen. Lehdestä sai sitten lopulta lukea kuolemasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On, sain vahingossa kuulla läheiseni poismenonsa. Lehdestä en sentään joutunut lukemaan.
Oma perheenjäseneni oli. Päivittäin ei oltu tekemisissä.
Jokin uusperhekuvio?
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut suvussa samaa. No ilmoitus on tullut mutta vasta myöhässä eli tyyliin "xx kuoli kaksi viikkoa sitten ja hautajaiset oli viime viikonloppuna". Ai jaa. No ei kai sitten mennä sinne hautajaisiin??? Kyseessä on ollut vanhempieni serkkuja eli ei mitään kaukaisia sukulaisia. Juu asutaan kaukana mutta kyllä silti muistan heitä ja puolisojaan hyvin. Ja siis vanhempianikaan ei ole kutsuttu. Hullua. 😳 Yhteydenpito loppui suvun osalta aika lailla siihen kun isovanhempani kuolivat (äidin puolelta). He olivat pitkään suvun yhdessäpitävä voima mutta heidän kuoleman jälkeen ei ole paljoa kenestäkään kuulunut. Huokaus. Me koitamme olla yhteydessä mutta eipä pahemmin näytä kiinnostavan.
Vanhempien serkkuja? Mä en edes tiedä ketä ne olis meidän suvussa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On, sain vahingossa kuulla läheiseni poismenonsa. Lehdestä en sentään joutunut lukemaan.
Oma perheenjäseneni oli. Päivittäin ei oltu tekemisissä.
Jokin uusperhekuvio?
Ei ollut uusperhekuvio. Oma vanhempani. Sisareni, jonka kanssa en ole tekemisissä, päätti olla ilmoittamatta minulle. Sain vahingossa tietää 4 päivän kuluttua vanhempani kuolemasta.
Miten perinnönjaossa kävi? Lapsihan on automaattisesti perillinen.