Mitä ajattelet kun tapaat lapsen jolla ei ole käytöstapoja?

Kyllä sitä tulee ajatelleeksi että vanhemmat ovat laiminlyöneet kasvatusvastuun.

Olen nähnyt paljon lapsia ja nuoria työni kautta. Kun tutustuu myös vanhempiin usein selittävä tekijä löytyy juurikin sieltä.

opettaja

Vanhempia syytän.

Vanhemmissa aina vika.

Ajattelen että ainakin alkeellisten käytöstapojen opettaminen kuuluisi vanhemmille.

Riippuu minkälaisen kuvan saan vanhemmista, joko kasvatus mennyt pieleen tai vaihtoehtoisesti lapsella on jokin diagnoosi. 90% tapauksissa vanhemmat ovat huonoja kasvattajia, ja siihen ei tarvita kuin lause tai kaksi vanhempien suusta että käsittää mistä kyse.

Itsekin aina mietin että pellossa kasvatettu jos ei osaa käytöstapoja. Tarina tässä takana on että olin 9-vuotiaan poikani kanssa kävelemässä kun tapasimme tuttavan töistä. Esittelin lapsen hänelle ja hänet lapselle mutta lapseni ei edes moikannut ennen kuin sanoin että sanopas hei. Kyllä nolotti vaikka aina yritän muistuttaa käytöstavoista ja ne on kyllä opetettu!

Ap

Usein ajattelen että vanhemmissa tai kotioloissa jokin on aiheuttanut moisen käytöksen. Ja tosiaan ihan pari lausetta vanhempien suusta kertoo jo, oliko mietteeni oikeassa vai väärässä.

Että lapsi parka, hänelle tulee elämässä vaikeaa. 

Syytän vanhempia. Mietin miksi he ovat hankkineet lapsen, josta eivät välitä. Mietin myös millaisia olivat vanhempien kotiolot. Huono-osaisuus periytyy, ei vain koulutuksen, työllistymisen tai uusavuttomuuden kohdalla, vaan myös asenteiden. 

Kyllä terveiden lasten huonon käytöksen syy tuppaa vanhemmista löytymään.

Riippuu. Tiedän perheen, jossa kaksi lapsista on oikein hyväkäytöksisiä, mutta kolmas jotain aivan muuta. Tunnen vanhemmat hyvin ja tiedän heidän arvonsa sekä kasvatustyylinsä, joka perustuu arkijärkeen, välivallattomuuteen, keskusteluun ja aitoon läsnäoloon. Jostain syystä yhteen lapsista ei ole toiminut. Eikä kyseessä ole mikään uhmavaihe tms. Eli vaikka tekisi kaiken "oikein" (kuka senkin määrittää...), niin lapsi on joka tapauksessa aina oma persoonansa. Aina se ei riitä, vaikka kuinka yrittäisi.

Toki suurin osa huonosta käytöksestä tuntuu olevan seurausta huonosta, epäjohdonmukaisesta tai muuten puutteellisesta kasvatuksesta. Viime viikolla vaateostoksilla törmäsin pariin äitiin, joilla oli epämääräinen ja äänekäs kakaralauma vanavedessään. Äidit asettuivat sovituskoppien eteen puhumaan illan ryyppäjäisjuhlista, kun lapset repivät auki sukkapaketteja, tuhosivat somisteita, kiskoivat vaatteita hyllyistä ja juoksivat ympäri liikettä törmäillen vaunujen kanssa ihmisiin, kun pienemmät rääkyivät näissä vaunuissa. Äidit kyllä huomasivat, ja toinen yritti vähän lässyttää, että "ei niitä nyt oikein saisi ottaa" (sukkapaketeista), mutta muuten eivät tehneet mitään.

En syytä vanhempia. Takana voi olla monta tarinaa. Myös lapsen oma luonne vaikuttaa siihen, noudattaako vanhempien antamia käytösohjeita vai ei.

Itse olen monesti käyttäytynyt huonosti, koska olen jännittänyt sosiaalisia tilanteita niin paljon. Esim. silmiin katsominen oli nuorena lähes ylivoimaisen vaikeaa. Kyse ei todellakaan ollut siitä, etteivät äiti ja isä olisi neuvoneet.

Vierailija kirjoitti:

Itsekin aina mietin että pellossa kasvatettu jos ei osaa käytöstapoja. Tarina tässä takana on että olin 9-vuotiaan poikani kanssa kävelemässä kun tapasimme tuttavan töistä. Esittelin lapsen hänelle ja hänet lapselle mutta lapseni ei edes moikannut ennen kuin sanoin että sanopas hei. Kyllä nolotti vaikka aina yritän muistuttaa käytöstavoista ja ne on kyllä opetettu!

Ap

No en mä tätä tapausta nyt tulkitsisi huonoksi käytökseksi.

Jotkut lapset on ujompia ja varautuneempia vieraiden seurassa.

Vastaavanlaisessa tapauksessa huonona käytöksenä voisin pitää sitä, että lapsi olisi esim liian tuttavallinen ja utelisi heti kaikenlaista vieraalta ihmiseltä.

Meillä on kaksoset joista tyttö on paljon parempi käytöksinen kuin poika. Eikä ole mitenkään erityisen tyttömäinen, tykkää potkia palloa ja kalastaa eikä esimerkiksi koskaan ole leikkinyt näitä koti- ja Barbie leikkejä. Kasvatus täysin sama molemmilla eikä tytöltä odoteta mitään erilaista kuin pojalta. Lapset on vain erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin aina mietin että pellossa kasvatettu jos ei osaa käytöstapoja. Tarina tässä takana on että olin 9-vuotiaan poikani kanssa kävelemässä kun tapasimme tuttavan töistä. Esittelin lapsen hänelle ja hänet lapselle mutta lapseni ei edes moikannut ennen kuin sanoin että sanopas hei. Kyllä nolotti vaikka aina yritän muistuttaa käytöstavoista ja ne on kyllä opetettu!

Ap

No en mä tätä tapausta nyt tulkitsisi huonoksi käytökseksi.

Jotkut lapset on ujompia ja varautuneempia vieraiden seurassa.

Vastaavanlaisessa tapauksessa huonona käytöksenä voisin pitää sitä, että lapsi olisi esim liian tuttavallinen ja utelisi heti kaikenlaista vieraalta ihmiseltä.

No ei ole ujo, ehkä vähän varautunut kyllä. Lapsella oli kiire jatkaa matkaa, lähti siitä sitten vaeltelemaan tien reunaa kun vaihdoin kuulumiset. Ei ollut juttu tuulella mutta kyllä silti pitäisi osata olla kohtelias.

Ap

Lasten on joskus annettava käyttäytyä huonosti koska he eivät ymmärrä kaikkea.   Nähty kyllä enemmän aikuisia, jotka lapsen varjolla loukkaavat, tädittelevät ja muuta, lapset siinäkin ihmeissään.

Riippuu, mitä käytöstavoilla tarkoitetaan. Ei ole harvinaista, että vanhemmat laiminlyövät lastensa hyvinvoinnin ja kasvatuksen, mutta musta tuntuu, että monet aikuiset paisuttelevat vanhemman roolia mielessään. Lapsella on oma tahto ja oma persoonallisuus, eikä vanhemman tehtävä ole ottaa lapsen tahtoa pois tai tukahduttaa persoonallisuutta. Vanhempi ei voi ohjailla lastaan kuin marionettinukkea, eikä lapsi ole vanhempansa persoonallisuuden jatke.

- 

Parhaita kasvattajia ovat ne, jotka ymmärtävät lapsen sielunelämää. Jos lapsi tekee jotain typerää, on yleensä kyse siitä, että lapsen mieltä painaa joku. Mun käly on aivan mestari tässä. Hän osaa ratkaista ristiriitatilanteet, koska hän näkee sen tilanteen lapsen kannalta. Lapset jäävät kiinni tosi pieniin juttuihin, sellaisiin, jotka ovat aikuisen kannalta täysin merkityksettömiä. Sitten he käyttäytyvät sillä tavalla, että se näyttää "huonolta käytökseltä". Mä aina provosoidun ja alan kyykyttää lapsia, kun he oikuttelevat. Voin sanoa, että tuo kälyni tapa on huomattavasti toimivampi. Yritän ottaa häneltä oppia, mutta hidasta tämä on.

? Eihän niillä ole käytöstapoja, kuten ei suurimmalla osalla aikuisistakaan... Minä, minä, minä itse, minä ensin. Kaikki mulle hetikohtanyt.

Kyllä minäkin syytän vanhempia. Mutta on tärkeää nyt erottaa vilkkaat ja rauhattomat luonteet huonoista käytöstavoista.

Huonoja käytöstapoja on esim. Se että kun tule hissillä johonkin kerrokseen niin heti kun ovi avautuu siellä oven edessä seisoo tukkeena lapsiperhe, jonka lapset tunkeutuvat hissiin ennen kuin sieltä on päässyt pois. Tai se että mulkoillaan vain kulmien takaa kaupan kassoille eikä sanota kiitos. Näitä teinejä näkee aina kun käy kaupassa.

Tuon tyyppiset asiat ovat minusta niitä, joista näkee että vanhemmat eivät ole lapsilleen opettaneet käytöstapoja.

Ymmärrän kyllä että pieni lapsi ei muista van yrittää rynnätä tuonne hissiin. Mutta siinä on se kohta kun äiti tai isä pysäyttää hänet ja sanoo että ensin kuuluu päästää muut ulos sitten vasta sisälle. Harvoin kuulen tämän, useimmiten sinne survoutuu myös isä tai äiti.

Kyllä se menee sinne vanhempien puolelle, mutta toisaalta ymmärrän, että jokaisella vanhemmalla on omat vahvuudet ja heikkoudet. Eikä voi kauhalla antaa, jos on lusikalla saanut.

Toisaalta, luulen sen olevan myös yhteydessä lapsen persoonaan. Näin ajattelen ystäväni lapsesta, joka koettelee äärimmyyksiin asti ja tiedän, kuinka vanhemmat yrittävät kasvattaa lasta.

Ja on hyvä muistaa, että myös käytöstavat muuttuvat aikojen saatossa ja siksi merkitsevät eri asioita eri ikäisille.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kaksoset joista tyttö on paljon parempi käytöksinen kuin poika. Eikä ole mitenkään erityisen tyttömäinen, tykkää potkia palloa ja kalastaa eikä esimerkiksi koskaan ole leikkinyt näitä koti- ja Barbie leikkejä. Kasvatus täysin sama molemmilla eikä tytöltä odoteta mitään erilaista kuin pojalta. Lapset on vain erilaisia.

No se kasvatus pitääkin sovittaa lapsen tarpeita vastaavaksi. Ei riitä, että menee kuin juna eteenpäin, vaan lapsen käytös (palaute) kertoo, miten jatketaan.

Olet siis laiminlyönyt poikasi kasvatuksen vetoamalla vanhaan uskomukseen "pojat on poikia". Oikeasti et vain ole viitsinyt kasvattaa poikaasi.