Mitä ajattelet kun tapaat lapsen jolla ei ole käytöstapoja?

Vierailija kirjoitti:

? Eihän niillä ole käytöstapoja, kuten ei suurimmalla osalla aikuisistakaan... Minä, minä, minä itse, minä ensin. Kaikki mulle hetikohtanyt.

Voi tuota samaa virttä on veisattu jo vuosisatoja. Olen pian 70v. ja oikein hyvin muistan, kun 50-luvulla parjattiin kuinka nykylapset olivat silloin huonosti kasvatettuja.

Ja mikä huvittavinta näin muisteli myös 93v äitini omaa lapsuuttaan.

Kukas sen kissan hännän nostaa, kuin kissa itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kaksoset joista tyttö on paljon parempi käytöksinen kuin poika. Eikä ole mitenkään erityisen tyttömäinen, tykkää potkia palloa ja kalastaa eikä esimerkiksi koskaan ole leikkinyt näitä koti- ja Barbie leikkejä. Kasvatus täysin sama molemmilla eikä tytöltä odoteta mitään erilaista kuin pojalta. Lapset on vain erilaisia.

No se kasvatus pitääkin sovittaa lapsen tarpeita vastaavaksi. Ei riitä, että menee kuin juna eteenpäin, vaan lapsen käytös (palaute) kertoo, miten jatketaan.

Olet siis laiminlyönyt poikasi kasvatuksen vetoamalla vanhaan uskomukseen "pojat on poikia". Oikeasti et vain ole viitsinyt kasvattaa poikaasi.

Ei, vaan molemmat on kasvatettu samalla tavalla. Tytöltä ei ole odotettu parempaa käytöstä vain koska on tyttö niinkuin yleinen oletus taitaa olla. Ei edes ole kovin tyttömäinen tyttö. Silti vain hänestä kasvoi samalla kasvatuksella kohteliaampi kuin veljestään nyt kun ovat sen verran vanhoja että oma luonne näkyy paremmin

Vanhemmat ovat antaneet lapselleen elämän, eivätkä ole estäneet luojan suunnitelmaa.

En voi moittia vanhempia.

En mitään. Se on lapsen oma asia miten se käytäytyy.