Lue keskustelun säännöt.
Toivon, että tämä avoin suhde/polyamoria-muoti menisi jo ohi
25.09.2016 |
Ahdistaa tämä kavereiden keskuudessa oleva avoimen suhteen hehkutus ja painostus. Hienoa, jos se sopii joillekin mutta omissa ystävä- ja tuttavapiireissä aiheuttaa kaikille osapuolille pelkkää pahoinvointia, riitaa ja eroja. Se ei ole lisännyt kenenkään tuttuni onnellisuutta vaan päinvastoin. Olen parisuhteessa naisen kanssa ja tuntuu, että varsinkin monet muut seksuaalivähemmistöihin kuuluvat ystäväni suunnilleen painostavat tähän suhdemalliin. Annetaan ymmärtää, että olen rajoittunut ja älykkäin mahdollinen suhdemuoto on avoin suhde, jossa ei alennuta mustasukkaisuuteen tai omistushaluisuuteen. Todellisuudessa sitten elämä on pelkkää irtosuhteiden harrastamista ja samalla yritetään väkisin ylläpitää riitaisaa kulissikotia, jossa molemmat ovat mustasukkaisia ja surullisia. Ulospäin kehutaan ja ollaan niin vapaamielisiä. Tulee ihan mieleen se, miten joskus oli muotia olla biseksuaali ja sitten puoliväkisin humalassa bileissä piti nuolla kaikkien kanssa. Seksuaalivähemmistöön kuuluvakin voi haluta "vain" yhden kumppanin ja turvallisen parisuhteen.
Kiitos, olen avautunut.
Kommentit (23)
Oikeassa olet. Pelkkää vaikeuksien kerjäämistä. Ei kukaan joka todella rakastaa halua jakaa kumppaniaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivon että kaikki parisuhteet muuttuisivat avoimiksi! Ihmiset olisivat paljon onnellisempia! Loppuisi ne onnettomat "lasten takia yhdessä" liitot.
Mites kaikki taudit kun moni vielä tarttuu vaikka käyttäis kondomia? Tai entä vanhuus? Löytyykö sitä aitoa rakkautta jengiltä vielä mummoiässäkin että sais läheisyyttä? Elämä on lyhyt ja sitä tossa länsimaalaisessa mallissa tavallaan pakoillaan. Ei haluta valita ja tyytyä mihinkään.
Juuri näin se on. Tylsä totuus on se että kaikkea ei saa.
On valittava. Sekin ettei valitse tulee pidemmän päälle olemaan valinta.Vähän ohis mutta tästä tulee mieleen sellaiset miehet, jotka luulevat itsestään vähän liikoja ja kertovat kaikille kuinka eivät pysty perinteiseen parisuhteeseen vaan kyllästyvät naisiin nopeasti ja odottavat vielä sitä täydellistä pakkausta. Sitten nelikymppisenä iskeekin vastaan totuus, ettei niitä naisia enää riitäkään joka viikonlopulle.
Saattaa olla edessä yksinäinen keski-ikä ja vanhuus . Sittenkin vaikka olisi ystäviä, näillä kun usein pakkaa olemaan se perhe joka on etusijalla.
Tai jos tällaisella syrjähyppyjä harrastavalla on perhe, on suhteet puolisoon ja lapsiin etäiset / huonot.
En usko että on helppo saada lämpimiä ja hyviä suhteita puolisoon ja lapsiin jos harrastaa sivusuhteita.
Siinä on tehtävä valinta.
Näin olen nähnyt elämässä käyvän pääsääntöisesti.
Tunnen yhden tällaisen. Ei ole vihervassari, mutta kuitenkin poliittisesti menee vähän "samaan kategoriaan" ja on myös samaan aikaan sekä älykkö että henkisesti epätasapainoinen (usein nämä todella älykkäät ovat samaan aikaan myös vähän hulluja ja kokevat itsensä ulkopuolisiksi, koska tavalliset ihmiset näkevät vain sen hullun puolen). Luulin pitkään että hänen ihmissuhteensa todella on poikkeuksellinen ja uskoin ne löpinät vapaasta ja ylemmän tason rakkaudesta. Sittemmin on kuitenkin käynyt ilmi että sitä mustasukkaisuutta todellakin löytyy ja paljon, ja silloinkin kun ei löydy se johtuu siitä että asioita salataan. Mustasukkaisuus koetaan noissa piireissä helposti jonkinlaisena heikkoutena jota ei saa myöntää edes itselleen, mutta totuus on että se on inhimillinen tunne jonka kieltäminen ei auta asiaa yhtään. Jos ei taas oikeasti kykene tuntemaan mustasukkaisuutta, ei välttämättä kykene edes rakastamaan syvällä tasolla. Se voi olla myös pelkoa ja ikään kuin itsensä suojelua - jos ei anna itsensä välittää kenestäkään liikaa eikä anna itsensä olla mustis, ei voi tulla petetyksi tai hylätyksi. Avoimessa suhteessa vältetään tietyt ikävät asiat mutta samalla luovutaan monesta hyvästä. Älykäs ihminen osaa kuitenkin perustella tämän toisinpäin niin hyvin, että se menee läpi jopa hänelle itselleen.
Minä vain vähän pelkään, että tällainen ihminen ei enää monien vuosien jälkeen enää edes pysty tavalliseen yksiavioiseen suhteeseen sillä ns "pettämisen" himoa vastaan ei ole tarvinnut edes opetella taistelemaan. Syrjähypyt on myös helppo selitellä itselleen vanhan ideologiansa varjolla ja muut alkavat kiinnostaa viimeistään siinä vaiheessa, kun alkuhuuma ja sen jännittävyys on ohi. Sillä vaikka tapaisi ja saisikin itselleen sen elämän suurimman rakkauden joka on alussa ihan yksi ylitse muiden, myös tällainen suhde arkistuu jossain vaiheessa. Tunteet eivät voi ikuisesti olla jännittäviä ja roihuavia, vaan tietyn pisteen jälkeen uskollisuuden tarvitaan rakkauden lisäksi myös ihan puhdasta tahtoa. Ja sitä tahtoa on hieman vaikea vaatia epätasapainoiselta ihmiseltä, koska se saattaa joka toinen viikko löytyä ja joka toinen ei. Toisaalta on kuitenkin parempi, että tällaiset ihmiset ovat mielummin rehellisesti avoimessa suhteessa kuin että pettäisivät. Yksiavioisissa huonoissa suhteissa on oman kokemukseni mukaan vielä enemmän salailua ja valehtelua, koska ei voida olla avoimesti sitä mitä ollaan. Kaikki ei vain yksinkertaisesti sovi kaikille, eikä tarvitsekaan.