Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Saavuttamattomat ihastumiset
24.09.2016 |
Onko kellään muulla tätä samaa ongelmaa että ihastuu henkilöön, joka on jollakin tavalla saavuttamattomissa kuten esimerkiksi varattu, ihminen joka asuu todella kaukana tai ihminen jota et edes tunne vaan jonka olet nähnyt vain muutaman kerran ja jo alkaa ihastumisen tunteita tätä henkilöä kohtaan kehittyä. Tämä on henkisesti niin raastavaa, nämä miehet joihin tunnen vetoa, ovat niin saavuttamattomissa ettei minulla ole minkäänlaisia realistisia mahdollisuuksia heihin. Tämä on todella surullista sillä pelkään että jään lopunikääni yksin koska en tunne vetoa kehenkään, jonka tuntisin ns. oikeassa elämässä. Kehittelen näistä saavuttamattomista ihastuksista romanttisia fantasioita, olen heidän kanssaan suhteessa pääni sisällä ja unelmoin näistä henkilöistä koko ajan. Onko tämä jokin alitajuinen juttu että pelkään vakavaa sitoutumista kehenkään, joten kehittelen näitä fantasioita pääni sisällä?
Kommentit (54)
Olen itse ollut parisuhteessa oikean miehen kanssa aikoinaan seitsemän vuotta, mutta hyvin tuttuja minulle ovat myös nämä saavuttamattomat ihastumiset, jopa rakastumiset. Nämä saavuttamattomat rakastumiset saattavat minulla kestää jopa pari vuotta kerrallaan, kunnes tulee uusi saavuttamaton.
Joskus olen tapaillut jotain oikeaa miestä vakavastikin, mutta samalla minulla on fantasiamaailmassani ollut "vetämässä" joku tällainen saavuttamaton. Saavuttamaton on tavallaan elänyt omaa elämäänsä sisäisessä fantasiamaailmassani. Yhden saavuttamattoman kanssa ehdin perustaa perheenkin fantasiamaailmassani!
Kenties yllättävää on, että fantasiani näistä saavuttamattomista eivät ole vailla arkisia ongelmia, vaan riitelemme niissä fantasioissamme ja yritämme selvitä tavallisista, arkisista ongelmista.
Minulla saavuttamattomat miehet ovat melkein aina olleet henkilöitä, joista olen saanut tietää median kautta, mutta jotka eivät ole olleet populaarimaailman "julkkiksia", vaan ovat mediasta tuttuja enemmänkin ns. asiantuntijaroolin kautta. He ovat miehiä, jotka ovat syvällisiä, älykkäitä, ajattelevaisia, erityisiä... Tosin irl-maailmasta tuttujakin saavuttamattomia on ollut.
En osaa auttaa ap:tä sen kummemmin. Taipumuksessa saattaa olla kyse todellisten suhteiden pelostakin, mutta ehkä enemmän romantikon perusluonteesta, rikkaasta mielikuvituksesta ja oman itseymmärryksen ei-tietoisesta syventämisestä.
** Jumala syntyi ihmiseksi Pojassa Jeesuksessa, sovitti syntimme Golgatan ristillä ja nousi kuolleista! Joka uskoo Jeesukseen sovittajanaan ja herranaan, perii iankaikkisen elämän **
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ihastunut av-mammaan, mutten koskaan voi sellaista saada sillä olen #tavallinenmies :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttua... mulle riittäis et saisin viettää yhden yön tän ihastukseni kanssa, vaan yhden yön! Vaikka olis täydellinen yö tai täydellinen pettymys, molemmin parempi kun tää pelkkä haaveilu!! Ollaan tuttuja mutta tahoillamme varattuja, eli jää varmasti haaveeksi... loppuis ees nää hölmöt haaveilut. Tää ei oo enää ees kivaa. Jatkunut jo vuosia...
Onko teillä ollut silmäpeliä tms? Todella hankala tilanne. Ap
On ollut silmäpeliä mut en tiedä mitä mies lopulta ajattelee. En uskalla vihjata yhtään mitään mut punastun sen katseen alla niin helposti et mun tunteet se on varmasti arvannut jo kauan sitten. Ei onneksi nähdä usein...
On ollut saavuttamattomia ihastuksia. En uskaltaisi tehdä aloitetta, vaikka tulisi tilaisuus. Olen ujo. Se on pääsyy mielikuvitussuhteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ketjun loppupäästä on poistettu viestejä? Mitä niissä oli? Näin sen yhden illalla ennen palstan sulkeutumista.
Tähän ketjuun tuli sekopäinen häirikkö spämmäämään viestejä minuna esiintyen, kirjoittaen kaikkia outoja juttuja, todella rasittava tyyppi. Hänen viestinsä ja minun vastaukseni niihin häirikköviesteihin poistettiin tästä ketjusta, eli siksi täällä ei ole niitä kaikkia viestejä, joita tähän ketjuun kirjoitettiin aiemmin.
Ainiin, update: tämän varmaan kirjoitinkin jo tähän ketjuun aiemmin mutta se viesti poistettiin. Eli siis tämä mies johon tunnen vetoa esiintyi Arman ja Pohjantähden alla-ohjelman jaksossa Rikos & rangaistus. Tämä on jotenkin noloa ja teinimäistä, hävettää myöntää mutta en voi tälle yhtään mitään. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävää että joku kusipää yritti sabotoida tätä ketjua, minä jotenkin tykkään tästä ketjusta, se vain tuo sellaisen hyvän mielen :)
Olen ihastunut mieheen, joka ei edes tiedä että olen olemassa, tässäpä ihana lähtökohta suhteelle...Vitsi miten tässä aina käykään näin että menen haksahtamaan johonkin sellaiseen henkilöön, joka ei ole saatavilla. Onhan tällainen romanttisten fantasioiden rakentaminen pään sisällä niin ihanaa ja turvallistakin, mutta silti haikeaa koska kaipuu ihastuksen lähelle on todella kova, olisi ihanaa saada katsoa häntä silmiin, koskettaa tätä miestä, hän koskettaisi minua, me halattaisiin pitkään ja hartaasti ja sen jälkeen huulemme painautuisivat toisiaan vasten ja suutelisimme kiihkeästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostavaa olisi tietää onko joku teistä saanut joskus saavuttamatonta ihastustaan ja oliko se täydellistä?
Tämä kiinnostaisi minuakin :) Ap
Kyllä. Olin ihastunut opettajaani vuonna 2008 ja luulin häntä saavuttamattomaksi ihastukseksi tuolloin. Lopetin opiskelut kyseisessä paikassa 2009 ja huomasin miehen profiilin fb:ssä vuonna 2010, jolloin kieltämättä kävin stalkkailemassa hänen profiiliaan parin viikon ajan ja huomasin erinäisistä asioista, että hän oli sinkku, joten rohkaistuin laittamaan hänelle yksityisviestiä...sellaista asiallista, mutta oikeasti todella vihjailevaa.
Homma sitten etenikin ja menimme naimisiin vuonna 2012. Ongelmana on vain se, että jälkikäteen on käynyt ilmi, ettei hän ollut koskaan yhtä kiinnostunut minusta kuin mitä ajattelin hänestä ja aikaa myöten hän on osoittautunut suoraan sanoen aivan hirveäksi puolisoksi valitettavasti. Se palvominen ja suoranainen fanitus oli todella huono lähtökohta parisuhteelle, sillä en nähnyt häntä ominaisuuksineen ja puutteineenkin realistisessa valossa. Olin myös yli-innokas, joten olin sokea torjuville ja ns. huonoa merkitseville signaaleille, joten en osannut pitää puoliani. Olemmekin siis eroamassa piakkoin.
Hulluinta ehkä tässä on se, että olen nyt samalla tavalla stalkkaavasti ja palvovasti ihastunut ulkomailla asuvaan, naimisissa olevaan exääni, johon alunperin vielä yhdessä ollessamme en edes ollut niin tulenpalavasti ihastunut. Ja siis olen nyt ollut ihastunut exääni jo kahden viimeisimmän avioliittovuoteni ajan, kun olen ollut naimisissa tämän aiemmin fanittamani henkilön kanssa.
T. Eräs, jolla on ollut koko elämänsä ajan samaa ongelmaa kuin monilla muillakin tähän ketjuun kirjoittaneilla
Täällä kans yksi ihminen, joka on ihan toivottoman ihastunut erääseen henkilöön, joka asuu todella kaukana. Ei tästä mitään tule, mutta saa kai sitä unelmoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli parikymppisenä yksi mua vähän vanhempi mies, jonka olemusta olin kaukaa ihaillut varmaan vuoden ajan. Oli jotenkin saavuttamaton, koska oli paikallinen julkkis, liian suosittu ja liian komea mulle. No, sitten yksissä bileissä meidät kappas vaan esiteltiin toisillemme & se oli menoa kertaheitolla, meillä klikkas heti jutut yhteen. Oli sinällään aika mullistava kokemus, koska mielikuvat piti paikkansa ja yhteys syntyi ihan heti. Suhteesta ei kuitenkaan mitään pysyvää saatu aikaan, ehkä oltiin liian nuoria kuitenkin, mutta pari vuotta siinä veivattiin ees taas ollako vai eikö olla.
Nyt on sitten yksi mies ( sinkku ) julkisuudestakin jotenkin tuttu, josta saan samat fiilikset. On toki ok näköinen, mutta enemmän musta tuntuu, että meillä kemiat tai persoonat kohtais, jos tavattais. IRL-kohtaamista odotellessa...
Vierailija kirjoitti:
Oli parikymppisenä yksi mua vähän vanhempi mies, jonka olemusta olin kaukaa ihaillut varmaan vuoden ajan. Oli jotenkin saavuttamaton, koska oli paikallinen julkkis, liian suosittu ja liian komea mulle. No, sitten yksissä bileissä meidät kappas vaan esiteltiin toisillemme & se oli menoa kertaheitolla, meillä klikkas heti jutut yhteen. Oli sinällään aika mullistava kokemus, koska mielikuvat piti paikkansa ja yhteys syntyi ihan heti. Suhteesta ei kuitenkaan mitään pysyvää saatu aikaan, ehkä oltiin liian nuoria kuitenkin, mutta pari vuotta siinä veivattiin ees taas ollako vai eikö olla.
Nyt on sitten yksi mies ( sinkku ) julkisuudestakin jotenkin tuttu, josta saan samat fiilikset. On toki ok näköinen, mutta enemmän musta tuntuu, että meillä kemiat tai persoonat kohtais, jos tavattais. IRL-kohtaamista odotellessa...
Aikamoinen juttu! Ikinä ei tiedä mitä tämä elämä heittää eteemme, mitä tahansa voi tapahtua. Tuli hyvä mieli tuosta viestistäsi :) Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi limerenssiongelmainen täällä. Olen rakkauden- ja romantiikannälkäinen, hellyydenkipeä ja rakastan seksiä ja seksuaalista jännitettä. Kova fantasioimaan kauko- ja julkkisihastuksista, joista on kokemusta jo kolmen vuosikymmenen ajalta eli aika ei tuonut helpotusta. Narsistisia piirteitä omaavan isän ja marttyyriäidin sairaalloinen ainokainen, kahdesti avioitunut pitkien parisuhteiden ihminen, jonka mielikuvitus pitää kaidalla tiellä - tosielämän miehet eivät vedä vertoja päiväunieni miehille.
Mulla oli näitä ihastumisia vielä pari vuotta sitten ennen seurustelua ja niitä oli lukemattomia, yleensä julkkiksia ja joskus muitakin. Se oli ihanaa ja kamalaa. Viimeisinä vuosina oon huomannut, että enää en ihastu yhteen ihmiseen/ hahmoon vaan johonkin suurempaan maailmaan tai tarinaan joka on luotu tv- sarjaan, peliin tai kirjaan eikä yleensä ole olemassa. Tällä hetkellä riudun samanlaisissa epätoivoisissa fiiliksissä ihan kuin ennen kun olin ihastunut saavuttamattomiin ihmisiin.
Muistelen huvittuneena noita entisiä hulluja ihastumisia, kun sen ihastumisen kadottua tuli epämukava inhotuksen tunne niistä omista fantasioista ja välillä itse kohteistakin.. :D
Alue: Aihe vapaa
Kipeän eron jälkeen ihastuin ja kerran jopa rakastuin vain tavalla tai toisella saavuttamattomiin miehiin. Tätä jatkui kymmenen vuotta. Jälkeenpäin katsottuna se oli todellakin sitä, että en ollut valmis oikeaan suhteeseen. Pelkäsin ihan liikaa. Sain tunneravintoa näistä tavalla tai toisella epätyydyttävistä tai olemattomista suhteista, vaikka samalla se oli kamalan raastavaa ja vei itsetuntoa alaspäin. Toisaalta kun kävin sellaisen myllytyksen läpi, niin sitten olin lopulta tarpeeksi rohkea yrittämään ihan oikeaa ja mahdollista suhdetta, meni syteen tai saveen. Tarpeeksi paljon kun kärsii, toteaa että ei ole mitään menetettävää vaan ainoastaan voitettavaa. Ja paljon olen tosiaan voittanut :)
Jälkeenpäin katsottuna tuo aika oli elämässäni todella onnetonta, yksinäistä ja surullista, vaikka päällisin puolin vietinkin sosiaalista elämää. Lohtuhalaus kaikille sydämessään yksinäisille! Rohkaistukaa päästämään joku ihan oikea ja todellinen ja mahdollinen ihminen itseänne lähelle.