Erosin kirkosta ja nyt jotenkin kaduttaa.

Sinnittelin tähän asti, mutta viime verotus paljasti karun totuuden: maksoin kirkollisveroa kamalat määrät, eikä minulla ole hajuakaan minne ne rahat menee ja näinollen otin ja erosin kirkosta. Rahan takia siis.
Se miksi tämä on ongelma on se, että uskon visusti Jumalaan. Rukoilen epäsäännöllisen säännöllisesti ja usko on minulle tärkeä asia jollain tasolla.
Omantunnon tuskissani lupasin antaa kolikon vastaantuleviin keräyksiin veteraaneista spr:in aina kun sellainen keräys tulee vastaan. Lapsilla Unicef- kävely tulossa ja laitan sponsorirahaa siihenkin nyt vähän enemmän mitä edellisvuosina.

Onko tämä ok Jumalalle vai olenko nyt kadotettu sielu?