Miksi ihmiset ostaa kaupasta suklaapatukan, jos kuitenkin heittää sen maahan?
Ärsyttää ahneen koiran kanssa kävellä, kun koko ajan pitää olla niin valppaana. Näin syksyisin on vielä entistäkin hankalampaa, kun ihmisten poisheittämät ruuat hautautuu lehtien alle. Koira kun kulkee nenä maassa niin äkkiä on taas suklaapatukan loput hotkaistu ilman nielaisemista. Onneksi on sen verran iso koira (noutaja), että pieni suklaapatukka ei pysty tappamaan, mutta vatsa kyllä saattaa mennä sekaisin. Sitten saattaa tulla vesiripulit tien viereen ja niitä en kyllä pysty siivoamaan. Sori siitä.
Ja ennen kuin joku tulee kertomaan, että on kouluttanut koiransa niin ettei se syö mitään ilman lupaa niin olen yrittänyt kovasti. En ole onnistunut siinä. Joskus jos satun huomaamaan vaaran ennen kuin ollaan sen kohdalla niin sitten kyllä. Pitää varmaan ostaa joku kuonokoppa, mutta sittenkin on kyllä hankalaa, kun se pitäisi ottaa aina pois, kun vetää lyhyen treenin kesken lenkin.
Mutta pointti on siis se, että miksi on niin helvetin vaikeaa kiikuttaa se ruoka, jota et jaksa syödä loppuun roskiin?
Kommentit (5)
Vierailija kirjoitti:
Linnuille ruokaa.
Ei ole varmaan linnuillekaan hyväksi suklaapatukat ja muut karkit.
Roskaaminen on tietysti ikävää sinänsä, mutta patukoissa on harvoin tummaa suklaata, ja maitosuklaata saa pienikin koira syödä paljon ennen kuin se on vaarallista. Ksylitoli on sitten ihan toisen vaarallisuusasteen myrkky, sitä minä pelkään enemmän.
Missä tuollainen on tapana? Olen yli 50-vuotias, koko ikäni ollut koiranomistaja, enkä ole kertaakaan elämässäni törmännyt kadulle heitettyyn suklaapatukkaan. Pureskeltuja purukumeja ja hampurilaispapereita joskus on saanut kaivella koiran suusta, mutta ei koskaan poisheitettyä suklaata.
Linnuille ruokaa.