Unelmien työ- kerro miltä se tuntui saada!

Sitäpaitsi Scrumissa ei mene palvereihin aikaa, koska siinä suunnitellaan ja määritellään huomattavasti vähemmän kuin lopulta päädyt tekemään vesiputousmallisissa projekteissa. Ja kehitystähän ei ilman mitään suunnittelua edes voi tehdä. 

Ei sellaista vesiputousmallia ole enää ennen scrumiakaan pitkään aikaan missään näkynyt. Entisellä työnantajallani tehtiin ainakin huomattavasti agiilimmin kuin näissä scrumissa ja muissa agiilimalleissa, ilman muodollista metodologiaa ja sen vaatimia seremonioita. Ymmärrän kyllä että ärtymykseni esim. backlog grooming sessioihin, retroihin, dailyihin tms hömpötyksiin johtuu suurelta osin siitä että sitä itse koodaamistakin olisi tehtäväksi huomattavasti enemmän kuin olisi kohtuullista, ja normitilanteeessa nuo eivät kävisi niin kovasti hermoille.

Sitäpaitsi, miksi et vaan vaihda työpaikkaa? pätevä kehittäjä, joka on loistava tiimityössä ja pärjää tilanteissa kuin tilanteissa, työllistyy aina. Etenkin jos tausta on jostain nimekkäämmästä sovelluskehitysfirmasta. Miksi sitten jäät sinne marttyyriksi, jos kerran et viihdy?

En ole varma enää, pystynkö it-alalla tekemään työtä lainkaan. Varsinkin nyt olen niin loppu, että ajatuskin siitä että pitäisi opetella jonkun uuden firman käytännöt, uudet asiakkaat ja kaikki, tuntuu  niin mahdottomalta jaksaa, että en uskalla hakea mihinkään. Enkä jaksa laatia cv:tä ja hakemuksia tms. Harkinnassa ja haaveissa on radikaali elämänmuutos, esim. taksikuskiksi tai omavarais-pienviljelijäksi ryhtyminen, mutta toistaiseksi on jäänyt toteuttamatta ja haaveilun tasolle.

Se taas jos ei ole pystynyt suhteita muodostamaan edes vuosien työkokemuksella, kertoo melko paljon ammattitaidosta. 

On mulla suhteita, juuri viime viikolla eräs entinen kollega jolle valittelin tilanteestani ehdotti taas mua että voisi suositella pomolleen omassa työpaikassaan, tietoturva-konsulttitalossa... Mutta torjuin lähinnä siksi kun tuntuu tosiaan että en ole ihan työkuntoinen tällä hetkellä, että saattaisin ehkä hänetkin häpeään jos menisin sinne hänen suosittelemana huippuosaajana ja sitten olisin burnoutin partaalla roikkuva ihmisraaskio, joka ei pystyisikään tarttumaan haasteisiin.

Mutta sen myönnän etten ole mikään huippu-ihmissuhdeosaaja, vaan semmoinen perinteinen sisäänpäinkääntynyt nörttityyppi enemmänkin. Aiemmissa työpaikoissa tämä ei ole kyllä aiheuttanut mitään ongelmia, kun suuri osa muistakin on ollut samanlaisia. Nyt sitten olen ihan erilaisten ihmisten keskellä ja vieroksuntaa lienee molemmin puolin ilmassa. Esimieheni kyllä arvostaa minua kovasti, varmaan koska teen niin paljon ilmaista työtä talolle, mutta eipä se kauheasti lämmitä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain unelmien työn 5 vuotta sitten. Kyseessä työ it-alalla erittäin arvostetusta talosta, suorastaan hypetetystä. Minun ei edes tarvinnut hakea itse työtä, vaan minut headhuntattiin aiemmasta työpaikastani. Kutsuttiin lounaalle firman edustajan kanssa. Siellä viinin ja kolmen ruokalajin aterian ohella sain kuulla kymmenen hyvää ja kaunista, miten hyvä ilmapiiri talossa on, työntekijöiden käytössä urheiluauto, hieno moottorivene, firman luottokortit jne. 

Vaihdoin sitten työpaikkaa. Mutta tämä paikka on kamalin työpaikka missä olen ikinä ollut. Minua käytännössä kiusataan koska olen nelikymppinen nainen, ja muut on nuorempia ja miehiä. Lapsellisia sellaisia. Ei tämä vielä mitään, kyllä minä sen verran kovanahkainen olen että ei minuun kovasti satu jotkut poikien naljailut, mutta työtahti on täysin epäinhimillinen. Tälläkin hetkellä päällä 3 projektia itselläni, joissa kaikissa tulipalokiire. Teen töitä iltaisin ja viikonloppuisinkin, burnoutin rajoilla, mutta silti on jatkuva tunne ettei saa tarpeeksi aikaan. 

Ai kun pääsisi takaisin entiselle työnantajalle, jossa riitti kun työtä teki vain työaikana ja joskus hyvin, hyvin harvoin tarvitsi vain tehdä ylitöitä. Nyt osaisin arvostaa myös sitä "intohimotonta" asennetta että täällä ollaan vaan duunissa ja hoidetaan hommat, koska tämä nuorten jätkien kilpailupaikka on kyllä ihan järkky paikka olla töissä.

Kuullostaa todella paljon siltä, että vikaa on myös itsessä. Olen ollut näissä hypetetyissä IT firmoissa töissä itsekin nuorena naisena - ajan myötä noussut sitten koko developmentin vetäjäksi kansainväliselle uralle. Ensinnäkin sanot, että sua kiusataan ikäsi puolesta, mikä ei varmasti pidä paikkansa. Oletko ajatellut, että omassa tiimityöskentelykyvyssäsi on vikaa? Sovelluskehitysfirmoissa myös luodaan ja tehdään paljon omia aikatauluja, mikä vaatii hyvät kommunikaatiotaidot. vain tyhmä istuu siellä yötämyöten joka päivä, eikä avaa suutaan ja kerro, mitä pystyy tuottamaan viikossa. ja pitää sen tuottavuuden myös. Ehkä olet enemmän kasista neljään virastoihminen, joka ei tule muiden kanssa toimeen eikä ymmärrä tiimityöskentelyä, on niuho ja hankala työkaveri. Ehkä kaipaat koko ajan jotain kertomaan, mitä tehdään ja koska etkä osaa avata omaa suutasi? 

Jos yllä oleva kommentoija ei ole se kuuluisa narsistipomo niin kuka sitten :D Tai ehkä hän on vain se perinteinen provo.

Toivottavasti provo, on meinaan varmasti kammottava esimies.

Mä olen itse projektipäällikkö it-alalla ja en kyllä ajattele noin ihmisistä. Kyllä meillä esimerkiksi on tiimissä teknisesti huippuosaajia, jotka on talolle valtava etu, mutta joilla on haasteita ihmissuhdeasioissa. Ei meillä heitäkään moitita ja ajatella että "heikot sortuu elon tiellä" vaan heille koitetaan järjestää sellainen rooli että saavat keskittyä vahvuuksiinsa, siihen tekniseen tekemiseen, ja muut hoitaa pääosin asiakassuhteet ja intensiivisemmät tiimihommat. 

Ja kyllä tälla alalla on paljon niin tunnollisia ihmisiä, että esimiehenkin täytyy vähän ymmärtää katsoa jaksamisen perään, eikä vaan olettaa että kyllä se työntekijä sanoo ei jos ei jaksa. Itsellänikin on kokemusta siitä, että varsinkin jo koko tiimi menee intensiivisen projektin myötä kollektiiviseen stressitilaan, asiakas ahdistelee ja hoputtaa, ehkä oma organisaatio on huolissaan, niin ihan ilman lähiesimiehen painostustakin voi syntyä tilanteita joissa osa ihmisistä -osa hyvistä työntekijöistä- alkaa tehdä yli voimiensa.

Tuolle stressaantuneelle työntekijälle kyllä sanoisin, että tuntuu että häntä käytetään yrityksessä hyväksi ja mahdollisesti muitakin tyyppejä, jotka suostuvat tekemään ilmaista ylityötä. Kannattaisi hakea toista työpaikkaa vaikka jostain isosta it-talosta, jossa on vähän rauhallisempi tahti. Tieto, CGI, nämä isot, yleensä on asiallisia työnantajia jotka osaavat laskuttaa projekteista sen verran huolella että työhön saa myös käyttää ihan oikeasti aikaa, ja laskutettavia tunteja riittää käytettäväksi niin paljon kuin on tarve. 

No siis sain unelmatyön kyllä, mutta toki kun työkokemusta karttuu niin se unelmaduuni on joku muu.

Taustasta sen verran, että olen viestinnän ja mainonnan tradenomi. Kurssilaiseni ovat työllistyneet hyvin, koska kyseessä arvostettu koulu ja hyvin toteutenut suuntautumisopinnot. Mutta viestintä/markkinointialalle on tunkua ja tradet ei aina työllisty hyvin.

Vähän ennen valmistumista hain toimistoassarin paikkoja vaikka ei oikein kiinnostanut kun ei täysin omaa alaa, mutta pelkäsin päätyväni tyyliin Lidliin töihin. Hain myös osa-aikasia oman alan osa-aikasii hommia ja harkkaripaikkoja.

Otin vastaan erittäin huonopalkkaisen harjoittelupaikan (vaikka virallinen harjoittelu tehty). Tämä ei ollut fiksua siinä mielessä, että saman ajan olisin voinut olla joku toimistoassari ja tienata 100 % enemmän. Ek myöskään ollut varmaa, että minut palkataan vakkariksi harjoittelun jälkeen, mutta otin riskin. Näyttää paremmalta, että on alan hommissa valmistuessa.

Riski kannatti, täällä ollaan!