Lue keskustelun säännöt.
Mitähän mulle tapahtuu? Seksistä
23.09.2016 |
Onkohan tässä kyse nyt ikäkriisistä tai jotenkin sekaisin menneistä hormooneista?
Lapset 4 ja 1,5 v. Parisuhde miehen kanssa ollut ihan kuollut viimeiset 5 vuotta, käytännössä katsoen seksitön. En tiedä miksi en halua miestäni, nykyään hän vaan ärsyttää minua pelkällä läsnäolollaankin.
Ja täytyy myöntää, etten ehkä koskaan ole tuntenut järjetöntä vetoa häneen seksimielessä. On periaatteessa aina ollut ihana mies, nuorekas ja kivan näköinen, hauska ja mukava. Täydellinen isä.
Mutta jotenkin tämä seksittömyys (lähinnä minun toiveestani) ja romantiikan puute on mennyt siihen, etten pysty kuvittelemaan miestäni seksimielessä. En tiedä pystynkö edes pakottamaan itseäni seksiin. Miehestä on aina puuttunut tietynlainen määrätietoisuus, jota pidän miehessä vetovoimaisena.
Luulin pitkään, että kyse on vaan yleisestä haluttomuudestani seksiin. Ja näin taisi hetken ollakin raskauden ja imetyksen aikaan. Nyt sitten viimeiset 1,5 kk on ollut aivan ihmeellinen olo, ihan kuin teinihormonit olisivat alkaneet taas hyrrätä. Ja siis seksiä tekee mieli 24/7 - mutta muiden miesten kanssa, ei mieheni.
Tuntuu, että haaveilen seksistä ja muista (tuntemattomista ja puolituntemattomista) miehistä koko ajan.
Kaiken huippu on, että palaan pian töihin. Ja esimieheni on vaihtunut hieman vanhempaan, todella sharmanttiin mieheen. Naurettavinta on, että en ole häntä vielä edes tavannut vaan nähnyt vain sisäisessä tiedotteessa olleen kuvan. Olen siis ihastunut pelkkään mielikuvaan! Silti olo on kuin joskus muinoin 20-vuotiaana, kun oli päättömästi rakastunut. Haaveilen kaikki päivät, vetäydyn omiin oloihini ja ruokahalu on tiessään. Odotan vain töihinpaluuta ja tuon miehen tapaamista. Käsittääkseni mies on ollut noin 20 vuotta naimisissa, kaunis (minua kauniimpi?) vaimo ja lapsiakin on. Eli epärealistinen kohde.Mutta sehän ei mielikuvitustani rajoita.
Tiedän, että tämä on hullua, enkä edes realistisesti ajattele, että miehen saisin. Tai vaikka saisin, niin pienten lasteni vuoksi en voisi lähteä tästä nykyisestä "suhteesta". Todellisuudessahan tämä ihastuminen johtuu varmaan siitä, että kaipaan töihin, ihmisten ja aikuisten ilmoille, huomioimaan välillä myös itseni.
Ja keski-ikä lähestyy. On olo, että voi kun vielä joskus olisi kuumaa seksiä ja miesseuraa, joka veisi itsevarmasti, eikä vain raahautuisi perässä.
Pelottaa tuo töihinpaluu. Sillä kun viikkoja on haaveillut, niin rakastuminen näkyy varmaan ihan nolosti ulospäin. Ja samaan aikaan pitäisi antaa itsestään ammattimainen kuva.
Samaan aikaan tämän hullun etäihastuksen kanssa olen miettinyt vanhaa heilaani. Erosimme 10 vuotta sitten, mutta yhtäkkiä hän pyysi FB:ssä kaverikseen. Mies asuu toisella paikkakunnalla, on edelleen sinkku eikä varmaan koskaan haluakaan sitoutua. Haaveilen myös siitä, että kävisin salaa edes kerran hurvittelemassa hänen kanssaan.
Moraalitonta ja järjetöntä. Samalla upeaa, että seksiä tekee mieli ensimmäiseen kertaan moneen vuoteen. Mutta kun näitä halujaan ei pääse toteuttamaan, on olo aika tuskainen.
Oletteko olleet vastaavassa tilanteessa? Mitä tapahtui? Onko täysin väärin järjestää pieni seikkailu tuon ex-heilan kanssa, jos sillä saisin tämän palon jotenkin vähän sammutettua, jolloin voisin välttää eron. Lasten ja perheen kannalta olisi parempi salapano kuin ero.
Kommentit (39)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisaalta, elät vain kerran, joten miksi ei pieni seikkailu olisi poikaa. Se voisi saada sinut myös tajuamaan kuinka paljon- sittenkin haluat omaa turvallista miestäsi. Tai sitten rakastut exääsi. Ole myös valmis siihen että jäät kiinni, ja liittosi saattaa särkyä.
Vierailija kirjoitti:
Olet saastaa!
No meitä saastoja on sitten todella paljon. Jos pelkät fantasiat ovat viite saastasta.
Vierailija kirjoitti:
Jos lapset 1,5 ja 4 v, sekä suhde seksitön 5 v, niin ihmetteleekö miehesi mitään?
Hänenkin viettinsä on selkeästi keskimääräistä vähäisempää. Meillä on alusta lähtien ollut todella vähän seksiä. Alkuun yritin ja vähän pakotinkin itseäni, koska henkisellä tasolla olin ihastunut. Ja olen aina rakastanut jollain tasolla, mutta ehkä se onkin ollut ystävyyttä ja halua perustaa perhe.
Nyt kun parisuhdetta takana vuosikymmen ja lapset, niin mietin, että tässäkö mun elämä oli.
Saa toki haukkua saastaksi tämän vuoksi. En itsekään ajattele, että tilanne on hyvä. Eikä toiset miehet ole aiemmin mielessä olleet. Siksi mietinkin, että ovatko hormonit nyt jotenkin sekaisin? Jos vähähaluinen/haluton nainen ei 10 vuoteen ole välittänyt seksistä ja nyt sitten on kuin kapinen nymfo.
Ihastuksia tulee ja menee. Se antaako niiden viedä, vai hyödyntääkö omassa suhteessaan, on ihan itsestään kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos lapset 1,5 ja 4 v, sekä suhde seksitön 5 v, niin ihmetteleekö miehesi mitään?
Niin, no seksitön ja seksitön. Kyllähän me kerran, pari vuodessa on harrasteltu. Olen ilmeisesti todella sikiävää tyyppiä, koska molemmat lapset saivat alkunsa yhdestä, ovulaatioon ajoitetusta kerrasta. Vaikka olin raskaana kypsässä 35- ja 38-vuoden iässä.
vierailija kirjoitti:
Ihastuksia tulee ja menee. Se antaako niiden viedä, vai hyödyntääkö omassa suhteessaan, on ihan itsestään kiinni.
Miten voisin hyödyntää, jos en edes pysty kuvittelemaan seksiä mieheni kanssa. Eli kyse ei ole mistään väljähtymisestä vaan ihan puhtaasta vastemielisyydestä avioseksiä kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
vierailija kirjoitti:
Ihastuksia tulee ja menee. Se antaako niiden viedä, vai hyödyntääkö omassa suhteessaan, on ihan itsestään kiinni.
Miten voisin hyödyntää, jos en edes pysty kuvittelemaan seksiä mieheni kanssa. Eli kyse ei ole mistään väljähtymisestä vaan ihan puhtaasta vastemielisyydestä avioseksiä kohtaan.
Jos sun mies on vastenmielinen, niin et sä sitä kyllä rakasta. Miksi sitten olet yhdessä hänen kanssaan? Älä selitä mitään lapsista, ei niillekkään ole hyväksi nähdä parisuhdetta, jossa toinen pitää toista vastenmielisenä.
vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vierailija kirjoitti:
Ihastuksia tulee ja menee. Se antaako niiden viedä, vai hyödyntääkö omassa suhteessaan, on ihan itsestään kiinni.
Miten voisin hyödyntää, jos en edes pysty kuvittelemaan seksiä mieheni kanssa. Eli kyse ei ole mistään väljähtymisestä vaan ihan puhtaasta vastemielisyydestä avioseksiä kohtaan.
Jos sun mies on vastenmielinen, niin et sä sitä kyllä rakasta. Miksi sitten olet yhdessä hänen kanssaan? Älä selitä mitään lapsista, ei niillekkään ole hyväksi nähdä parisuhdetta, jossa toinen pitää toista vastenmielisenä.
En pidä MIESTÄNI vastemielisenä. Seksiä hänen kanssaan jostain syystä pidän. Ja ihan yksinhän minä en tässä seksittömässä liitossa ole. Kyllä se on alusta lähtien ollut niin, ettei miehenikään mikään seksipeto ole. Eli kun seksiä ei harrasteta, niin välillämme ei ole koskaan edes sellaista kunnolista jännitettä syntynyt. Me olemme molemmat saaneet suhteelta sen tärkeimmän: parisuhteen, perheen ja lapset. On sekin aika paljon enemmän kuin pelkkä sujuva seksi jonkun kanssa. Mutta nyt olen alkanut miettiä, olisiko jonain päivänä mahdollista olla suhteessa, jossa synkkaisi älyllisesti, tunteiden tasolla ja seksissä. Meillä synkkaa miehen kanssa lähinnä ystävinä. Joskus tuntuu, että olemme myös ajatuksinemme ihan eri planeetoilta. Tiedän, että hautaan asti emme tällä menolla yhdessä ole. Lähinnä mietin sitä, että tuleeko ero nyt sitten nyt vain 5-10 vuoden päästä. Se tulee, siitä olen varma. Lapsille pystymme kyllä tarjoamaan hyvän ja lämpimän perheen. Eli heille on parempi, että olemme yhdessä ilman seksiä kuin että reissaisivat noin pieninä vuoroviikoin eri kotien välillä. Ehdottomasti, koska mitään repiviä riitoja meillä ei ole. Ja ihan käytännön asiatkin. Meistä kumpikaan ei pystyisi käymään töissä ja hoitamaan omalla viikollaan lapsen viemistä ja tuomista hoitoon. Päivähoidon toimintatunnit eivät riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selkeä ja yleinen ongelma. Olet aikoinaan valinnut puolisoksi ns hyvän isän tuleville lapsille, et miestä jonka kanssa olisi seksuaalista kemiaa. Jos kemiaa ei ole eikä ole koskaan ollut, sitä ei voi luodakaan.
Mitä jos sopisitte avoimesta suhteesta? Olisitte vahemmat ja ystävät ja kumpikin toteuttaisi seksitarpeet luvan kanssa muualla. Varmaan mieskin kaipaisi sellaista ja ehkä hänkin kärsii nykytilasta kun ei koe olevansa haluttu.
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta, elät vain kerran, joten miksi ei pieni seikkailu olisi poikaa. Se voisi saada sinut myös tajuamaan kuinka paljon- sittenkin haluat omaa turvallista miestäsi. Tai sitten rakastut exääsi. Ole myös valmis siihen että jäät kiinni, ja liittosi saattaa särkyä.
Vau. Tämä palsta on kyllä niin kiero kuin vain voi olla. Kaikki pettävät miehet haukutaan alimpaan helvettiin, mutta muista miehistä haaveilevaa naista oikein kannustetaan pettämään. Mielenkiintoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta kannattaisi mennä miehen kanssa pariterapiaan puhumaan asioista suoraan. Sitä kautta voisi myös saada keinoja saada kipinää siihen olemassaolevaan parisuhteeseen. Ihastuksia ja fantasioita tulee ja menee, AP:n tilanteessa ne ovat vain keino paeta nykyistä parisuhdetta, joka ei ole tyydyttävä.
Vierailija kirjoitti:
Selkeä ja yleinen ongelma. Olet aikoinaan valinnut puolisoksi ns hyvän isän tuleville lapsille, et miestä jonka kanssa olisi seksuaalista kemiaa. Jos kemiaa ei ole eikä ole koskaan ollut, sitä ei voi luodakaan.
Mitä jos sopisitte avoimesta suhteesta? Olisitte vahemmat ja ystävät ja kumpikin toteuttaisi seksitarpeet luvan kanssa muualla. Varmaan mieskin kaipaisi sellaista ja ehkä hänkin kärsii nykytilasta kun ei koe olevansa haluttu.
Olen joskus ehdottanutkin. Mies piti ehdotusta ihan vittuiluna. Hän on muutenkin huono ottamaan ongelmia käsittelyyn. Esittää vain että kaikki olisi hyvin. Siksi mietin, että jos mies ei saa tietää, niin se ei häntä satutakaan. Keinot on aika vähissä, ja ainoa mitä keksin, on etäisyyden ottaminen. Siihen mies ei suostu. Jos yhden kerran hairahdus saisikin jotkut bitit päässäni paikoilleni?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko vaihtanut ehkäisyä,tai jopa luopunut hormonaalisesta ehkäisystä? Itse villiinnyin täysin, kun lopetin e-pillerit. Mikään muu ei pyörinyt mielessä kuin seksi.
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta, elät vain kerran, joten miksi ei pieni seikkailu olisi poikaa. Se voisi saada sinut myös tajuamaan kuinka paljon- sittenkin haluat omaa turvallista miestäsi. Tai sitten rakastut exääsi. Ole myös valmis siihen että jäät kiinni, ja liittosi saattaa särkyä.
No eikö niillä lapsilla sitten ole väliä? Äiti seikkailee jonka takia saattaa hajottaa perheen. Aika itsekästä.
Toinen juttu niin, jos lapset ovat 4v ja 1,5v mutta suhde on ollut kuollut jo 5 vuotta, niin miksi ihmeessä hommasitte kaksi lasta tuohon sotkuun, kun itse parisuhde ei ole kunnossa.
Tämä ketju on ihan Kalevauva-matskua.
Vierailija kirjoitti:
Minusta kannattaisi mennä miehen kanssa pariterapiaan puhumaan asioista suoraan. Sitä kautta voisi myös saada keinoja saada kipinää siihen olemassaolevaan parisuhteeseen. Ihastuksia ja fantasioita tulee ja menee, AP:n tilanteessa ne ovat vain keino paeta nykyistä parisuhdetta, joka ei ole tyydyttävä.
Otan varmaan kerran viikossa puheeksi, että en ole suhteeseen tyytyväinen. Mies ei yleensä edes vastaa, vaan vetäytyy. Minä olen suhteessamme aina ollut se aktiivinen osapuoli asioiden edistämisessä. Tämä jatkuu näin, jos minä en tee omia vetojani. Olenkin sanonut miehelle, että meidän suhde kestää tasan siihen saakka kun jompikumpi ihastuu johonkin toiseen - jos asiat jatkuvat näin. Vastauksena täysi hiljaisuus. Näkemykseni ei otettu näkemyksenä vaan ilmeisesti vittuiluna ja uhkailuna. Kun minä taas olen vain halunnut puhua huoleni ulos.
Romantiikkaa meillä on joskus ollut, mutta sekin katosi ekan lapsen myötä. Mieheni on tavallaan omistanut kaiken huomionsa lapsille, vähän jo sairaalloisessakin määrin. Hänen huomiostaan ei ole enää riittänyt minulle. Ja sitä huomiota myös kaipaan. Kesällä olimme yhdessä juhlissa, jossa huomiota miehiltä oikein sateli, vaikken sitä hakenut. Mies siitä jälkikäteen huomautti,mutta selkeästi se ei häntä haitannut. Oudolla tavalla oli vaan ylpeä siitä, että kaverinsa pitivät hänen daamiaan viehättävänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta, elät vain kerran, joten miksi ei pieni seikkailu olisi poikaa. Se voisi saada sinut myös tajuamaan kuinka paljon- sittenkin haluat omaa turvallista miestäsi. Tai sitten rakastut exääsi. Ole myös valmis siihen että jäät kiinni, ja liittosi saattaa särkyä.
No eikö niillä lapsilla sitten ole väliä? Äiti seikkailee jonka takia saattaa hajottaa perheen. Aika itsekästä.
Toinen juttu niin, jos lapset ovat 4v ja 1,5v mutta suhde on ollut kuollut jo 5 vuotta, niin miksi ihmeessä hommasitte kaksi lasta tuohon sotkuun, kun itse parisuhde ei ole kunnossa.
No, siitä soimaan itseäni. Olisi pitänyt lopettaa tuohon yhteen lapseen. Kun suhde kuoli siksi, ettemme vuosiin ole viettäneet yhteistä aikaa. Jos olisimme tajunneet jättää tuohon yhteen, niin tässä vaiheessa olisimme jo voineet keskittyä toisiimmekin. Tarvitsisin todella romanttiset puitteet ja vähintään viikonlopun aikaa ilman lapsia. Paljon viiniä ja pelkkää seksiä? Ehkä se auttaisi?
Onkohan nykyinen miehesi pornorunkkari? Se tekee miehestä kuin miehestä tarpeettoman vätyksen. Jos mies jättää kokonaan masturboinnin ja pornon katselun väliin, niin kyllä sieltä se luonnollisen määrätietoinen uros paljastuu viimeistään kuukauden jälkeen.
Jos lapset 1,5 ja 4 v, sekä suhde seksitön 5 v, niin ihmetteleekö miehesi mitään?