Lue keskustelun säännöt.
Mitähän mulle tapahtuu? Seksistä
23.09.2016 |
Onkohan tässä kyse nyt ikäkriisistä tai jotenkin sekaisin menneistä hormooneista?
Lapset 4 ja 1,5 v. Parisuhde miehen kanssa ollut ihan kuollut viimeiset 5 vuotta, käytännössä katsoen seksitön. En tiedä miksi en halua miestäni, nykyään hän vaan ärsyttää minua pelkällä läsnäolollaankin.
Ja täytyy myöntää, etten ehkä koskaan ole tuntenut järjetöntä vetoa häneen seksimielessä. On periaatteessa aina ollut ihana mies, nuorekas ja kivan näköinen, hauska ja mukava. Täydellinen isä.
Mutta jotenkin tämä seksittömyys (lähinnä minun toiveestani) ja romantiikan puute on mennyt siihen, etten pysty kuvittelemaan miestäni seksimielessä. En tiedä pystynkö edes pakottamaan itseäni seksiin. Miehestä on aina puuttunut tietynlainen määrätietoisuus, jota pidän miehessä vetovoimaisena.
Luulin pitkään, että kyse on vaan yleisestä haluttomuudestani seksiin. Ja näin taisi hetken ollakin raskauden ja imetyksen aikaan. Nyt sitten viimeiset 1,5 kk on ollut aivan ihmeellinen olo, ihan kuin teinihormonit olisivat alkaneet taas hyrrätä. Ja siis seksiä tekee mieli 24/7 - mutta muiden miesten kanssa, ei mieheni.
Tuntuu, että haaveilen seksistä ja muista (tuntemattomista ja puolituntemattomista) miehistä koko ajan.
Kaiken huippu on, että palaan pian töihin. Ja esimieheni on vaihtunut hieman vanhempaan, todella sharmanttiin mieheen. Naurettavinta on, että en ole häntä vielä edes tavannut vaan nähnyt vain sisäisessä tiedotteessa olleen kuvan. Olen siis ihastunut pelkkään mielikuvaan! Silti olo on kuin joskus muinoin 20-vuotiaana, kun oli päättömästi rakastunut. Haaveilen kaikki päivät, vetäydyn omiin oloihini ja ruokahalu on tiessään. Odotan vain töihinpaluuta ja tuon miehen tapaamista. Käsittääkseni mies on ollut noin 20 vuotta naimisissa, kaunis (minua kauniimpi?) vaimo ja lapsiakin on. Eli epärealistinen kohde.Mutta sehän ei mielikuvitustani rajoita.
Tiedän, että tämä on hullua, enkä edes realistisesti ajattele, että miehen saisin. Tai vaikka saisin, niin pienten lasteni vuoksi en voisi lähteä tästä nykyisestä "suhteesta". Todellisuudessahan tämä ihastuminen johtuu varmaan siitä, että kaipaan töihin, ihmisten ja aikuisten ilmoille, huomioimaan välillä myös itseni.
Ja keski-ikä lähestyy. On olo, että voi kun vielä joskus olisi kuumaa seksiä ja miesseuraa, joka veisi itsevarmasti, eikä vain raahautuisi perässä.
Pelottaa tuo töihinpaluu. Sillä kun viikkoja on haaveillut, niin rakastuminen näkyy varmaan ihan nolosti ulospäin. Ja samaan aikaan pitäisi antaa itsestään ammattimainen kuva.
Samaan aikaan tämän hullun etäihastuksen kanssa olen miettinyt vanhaa heilaani. Erosimme 10 vuotta sitten, mutta yhtäkkiä hän pyysi FB:ssä kaverikseen. Mies asuu toisella paikkakunnalla, on edelleen sinkku eikä varmaan koskaan haluakaan sitoutua. Haaveilen myös siitä, että kävisin salaa edes kerran hurvittelemassa hänen kanssaan.
Moraalitonta ja järjetöntä. Samalla upeaa, että seksiä tekee mieli ensimmäiseen kertaan moneen vuoteen. Mutta kun näitä halujaan ei pääse toteuttamaan, on olo aika tuskainen.
Oletteko olleet vastaavassa tilanteessa? Mitä tapahtui? Onko täysin väärin järjestää pieni seikkailu tuon ex-heilan kanssa, jos sillä saisin tämän palon jotenkin vähän sammutettua, jolloin voisin välttää eron. Lasten ja perheen kannalta olisi parempi salapano kuin ero.
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on ihan Kalevauva-matskua.
Mikä se on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin taas kyllä niin typerää ongelmankäsittelyä.
Ensinnäkin, tuossa tilaneessa pitää puhua sille miehelle ja kertoa suoraan, että missään mennään. Seksiä tekee mieli, mutta teillä ei ole miehen kanssa seksuaalista suhdetta niin ajattelit, että haluat sitä alkaa harrastamaan. Sitten voitte miehen kanssa päättää jatkatteko suhdetta vai ei - kun eihän se mieheltäsi pois ole, jos sulla on seksielämä muualla, kun ei sitä miehesi kanssa ole ollenkaan. Mutta on kyllä äärimmäisen lapsellista heti ensin mennä pettämään eikä edes YRITTÄÄ kunnolla toimia oikein. Ja lapsellista.
Jos mies ei suostu avoimeen suhteeseen niin kannattaa erota ja sopia yhteishuoltajuudesta. Tai sitten vasta toimia selän takana, jos mikään muu ei toimi edes yrityksien ja keskustelujen jälkeen. Miehelläsi on kuitenkin oikeus tietää, missä mennään eikä siinä ole mitään erikoista eikä poikkeavaa. Ihan tosi yleinen tilannehan tuo on.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin taas kyllä niin typerää ongelmankäsittelyä.
Ensinnäkin, tuossa tilaneessa pitää puhua sille miehelle ja kertoa suoraan, että missään mennään. Seksiä tekee mieli, mutta teillä ei ole miehen kanssa seksuaalista suhdetta niin ajattelit, että haluat sitä alkaa harrastamaan. Sitten voitte miehen kanssa päättää jatkatteko suhdetta vai ei - kun eihän se mieheltäsi pois ole, jos sulla on seksielämä muualla, kun ei sitä miehesi kanssa ole ollenkaan. Mutta on kyllä äärimmäisen lapsellista heti ensin mennä pettämään eikä edes YRITTÄÄ kunnolla toimia oikein. Ja lapsellista.
Jos mies ei suostu avoimeen suhteeseen niin kannattaa erota ja sopia yhteishuoltajuudesta. Tai sitten vasta toimia selän takana, jos mikään muu ei toimi edes yrityksien ja keskustelujen jälkeen. Miehelläsi on kuitenkin oikeus tietää, missä mennään eikä siinä ole mitään erikoista eikä poikkeavaa. Ihan tosi yleinen tilannehan tuo on.
Luitkohan aikaisemmat kommenttini?
Olen viikoittain nostanut ongelmat esiin. Mies vaikenee.
Olen useasti sanonut,että kaipaa romantiikkaa, ihailua ja ihan puhdasta seksiä. Ja jos sitä ei suhteessamme ole, niin vaikka sitten haen sitä muualta. Olen kertonut tämän, koska olen halunnut pelastaa suhteen. Mies kuitenkin pitää tällaisia puheita pelkkänä vittuiluna ja uhkailuna,kun se ei minun tarkoituksena kuitenkaan ole.
Että ilmoitanko vain tekstarilla, että olen muuten viikonlopun poissa. Käyn harrastamassa seksiä exäni luona toisessa kaupungissa. No en tasan näin voi ilmoittaa. Ja jos järjellä ajattelee, niin se mitä mies ei tiedä, ei häntä vahingoita. Tämä vahingoittaisi. Mieheni erosi eksästäänkin, koska nainen petti toisen miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
VMP!!
AV on taas täynnä täydellisiä pyhimyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on helppo ulkopuolisen kertoa, mikä miestäni loukkaisi pahiten. Uskon avoimuuteen ja rehellisyyteen. En ole koskaan aiemmin pettänyt, edes suutelemalla. Mutta mieheni kohdalla tiedän pahimman loukkauksen olevan se, että suoraan sanon pettäväni. Koska tuo aiempi kokemus pettävästä tyttöystävästä. Tuo nainen kyllä sitten otti itse ja lähti. Ehkä tuo pettämiskokemus on vaikuttanut koko suhteemme ajan taustalla. Tapahtui juuri ennen tapaamistamme. Ei ole ehkä ollut sitä varmuutta ja intoa makuukammarissa. Kun homma lähtee alusta saakka "väärin", on sitä 10 vuoden jälkeen vaikea korjata. Ja tärkeintä on, että ollaan kuin ongelmia ei olisi.
Joskus toivon jopa että mies löytäisi toisen. Koska muussa tapauksessa hän ei varmaan lähde kulumallakaan. Ja minä en osaa tästä liitosta lähteä tässä tilanteessa.
Eli miehesi kiltti ja kunnollinen betauros, hyvä isä jne, mutta ei vaan ole sitä kemiaa. Sitten tunnet hullua kiimaa kun näet kuvan statusmiehestä (esimies). Jep jep. Se tavallinen tarina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esivaihdevuodet. Elimistö tietää että et ole hedelmällinen enää pitkään ja yrittää vielä saada sut lisääntymään. Älä nyt ainakaam työpaikkaromanssia aloita, siitä ei tule kuin harmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selkeä ja yleinen ongelma. Olet aikoinaan valinnut puolisoksi ns hyvän isän tuleville lapsille, et miestä jonka kanssa olisi seksuaalista kemiaa. Jos kemiaa ei ole eikä ole koskaan ollut, sitä ei voi luodakaan.
Mitä jos sopisitte avoimesta suhteesta? Olisitte vahemmat ja ystävät ja kumpikin toteuttaisi seksitarpeet luvan kanssa muualla. Varmaan mieskin kaipaisi sellaista ja ehkä hänkin kärsii nykytilasta kun ei koe olevansa haluttu.
Olen joskus ehdottanutkin. Mies piti ehdotusta ihan vittuiluna. Hän on muutenkin huono ottamaan ongelmia käsittelyyn. Esittää vain että kaikki olisi hyvin. Siksi mietin, että jos mies ei saa tietää, niin se ei häntä satutakaan. Keinot on aika vähissä, ja ainoa mitä keksin, on etäisyyden ottaminen. Siihen mies ei suostu. Jos yhden kerran hairahdus saisikin jotkut bitit päässäni paikoilleni?
Minä en usko, että tilanne helpottuisi hairahduksella. Pikemminkin monimutkaistuisi. Entä jos joku ihastuu enemmänkin? Entä syyllisyydentunteet? Tai mitä jos pettäminen olisikin liian kivaa? siitä se soppaa sitten syntyykin.
Meillä oli aikalailla samanlaista exän kans. Platonista paskaa, hyvä huumori ja kivaa yhdessä, mutta seksiä juuri ja juuri sen verran, että saatiin 3 yllätyslasta tehtyä. Mutta sehän ei pidemmän päälle kanna juuri minnekkään, kuin pahaan mieleen ja synkkyyteen. Ainakaan minä en nähnyt muuta tietä, kuin se ero. Musta tuntui, että sielu kuolee siitä toisen ihmisen kaipuusta ja siitä turhautumisesta. Että mieluummin vaikka yksin, kuin kaksin onnettomana. Ja kun vanhemmat on onnettomia, niin lapsetkin on. Jos ei näe, vaikka millä tihrustaisi, minkäänlaista yhteistä tulevaisuutta, niin siinä on kyse enää ajasta milloin ero tapahtuu.
Ei ne lapset siitä erosta rikki menneet. Olihan se surullista ja sattui siinä kaikkia, mutta oliko sekään sitten kivaa, että äiti oli vuosia masentunut? Ei. Voin suoraan ja rehellisesti sanoa, että näin on paljon, paljon parempi.
Elä siis lähde säätämään. Odottele mieluummin vielä hetki, kunnes lapset on vahvempia ja hoitokuviot sujuu. Sitten mene ja tee jotain muuta, etsi seksiä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onkohan nykyinen miehesi pornorunkkari? Se tekee miehestä kuin miehestä tarpeettoman vätyksen. Jos mies jättää kokonaan masturboinnin ja pornon katselun väliin, niin kyllä sieltä se luonnollisen määrätietoinen uros paljastuu viimeistään kuukauden jälkeen.
Ristus mitä potaskaa taas. Kuten AP kuvaili, niin mies ei ole milloinkaan ollut mikään sonni, joten ihan itse voi peiliin katsoa.
Toisekseen, porno ja masturbointi ei ole ongelma kuin addikteille. Meillä vaimon kiinnostus seksin loppumiseen on ajanut minut pornon pariin. Vaimo saisi kyllä koska vain haluaisi, mutta eihän sellaista ihmettä meillä käy. Siis enää kun lapset on tehty ja talo rakennettu...
Vierailija kirjoitti:
Eli miehesi kiltti ja kunnollinen betauros, hyvä isä jne, mutta ei vaan ole sitä kemiaa. Sitten tunnet hullua kiimaa kun näet kuvan statusmiehestä (esimies). Jep jep. Se tavallinen tarina.
Ikävä kyllä, juuri näin. Neuvoni vielä sitä oikeaa etsivälle onkin, että muusta voi joustaa, muttei vetovoimasta. Enkä tarkoita pelkkää seksiä. Olen korkeasti koulutettu uranainen itse, ja olen aina tuntenut vetoa menestyviin, itsevarmoihin miehiin. Ennen miestäni heidänlaisiaan tapailinkin,mutta sanottakoot, että yli kolmekymppisenä tästä porukasta oli jäljellä enää ne jotka eivät perhettä halunneet perustaa. Mieheni halusi, samoin minä ja tässä ollaan. En kadu suhdettamme, koska enemmän katuisin tekemättä jääneitä lapsia. Mutta uskon myös, että ihmisellä voi olla useita oikeita eri elämänsä vaiheissa. On se, jonka kanssa koetaan huimat seikkailut nuorena, se,jonka kanssa hankitaan perhe, ja sitten toivottavasti vielä kypsemmällä iällä se, jonka kanssa aidosti haluaa olla ja viihtyä viis siitä, mitä muut ajattelevat. Joku onnekas löytää nämä kolme yhdessä miehessä. Valitettavasti minä en.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan nykyinen miehesi pornorunkkari? Se tekee miehestä kuin miehestä tarpeettoman vätyksen. Jos mies jättää kokonaan masturboinnin ja pornon katselun väliin, niin kyllä sieltä se luonnollisen määrätietoinen uros paljastuu viimeistään kuukauden jälkeen.
Ristus mitä potaskaa taas. Kuten AP kuvaili, niin mies ei ole milloinkaan ollut mikään sonni, joten ihan itse voi peiliin katsoa.
Toisekseen, porno ja masturbointi ei ole ongelma kuin addikteille. Meillä vaimon kiinnostus seksin loppumiseen on ajanut minut pornon pariin. Vaimo saisi kyllä koska vain haluaisi, mutta eihän sellaista ihmettä meillä käy. Siis enää kun lapset on tehty ja talo rakennettu...
Hyvä, miehen näkökulmaa kehiin! Miten omassa suhteessasi asian voisi mielestäsi korjata? Tarkoitan, jos nainen ei halua, mikä olisi oma korjausehdotuksesi suhteeseenne? Yritätkö esim. viedä vaimoa romanttisille viikonlopuille tai järjestää kahdenkeskeistä aikaa? En sano, että ainoastaan miehen vastuulla nämä, mutta usein nainen ja äiti on se suhteen väsynein.
Mun ongelmani on, että mieheni on jo fyysisesti niin vieras, etten enää osaisi tehdä aloitetta. Ja siis mieheni kehuu jatkuvasti ulkonäköäni. Ei ole kyse siitä, etteikö hän pitäisi enää viehättävänä. Lisäksi tuntuu, että miehessäni on paljon piilotettua vihaa ja väsymystä. Ja jos tunnen, että mies välillä halveksuu, niin vaikea tuntea enää vetoa. Samoin miestäni ei kiinnosta mitä tunnen tai mitä asioista ajattelen. Silloin se mies, joka kunnioittaa (vaikkapa edes työpanoksen osalta) ja pitää kiinnostavana kiinnostaa itseäkin enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan nykyinen miehesi pornorunkkari? Se tekee miehestä kuin miehestä tarpeettoman vätyksen. Jos mies jättää kokonaan masturboinnin ja pornon katselun väliin, niin kyllä sieltä se luonnollisen määrätietoinen uros paljastuu viimeistään kuukauden jälkeen.
Ristus mitä potaskaa taas. Kuten AP kuvaili, niin mies ei ole milloinkaan ollut mikään sonni, joten ihan itse voi peiliin katsoa.
Toisekseen, porno ja masturbointi ei ole ongelma kuin addikteille. Meillä vaimon kiinnostus seksin loppumiseen on ajanut minut pornon pariin. Vaimo saisi kyllä koska vain haluaisi, mutta eihän sellaista ihmettä meillä käy. Siis enää kun lapset on tehty ja talo rakennettu...
Hyvä, miehen näkökulmaa kehiin! Miten omassa suhteessasi asian voisi mielestäsi korjata? Tarkoitan, jos nainen ei halua, mikä olisi oma korjausehdotuksesi suhteeseenne? Yritätkö esim. viedä vaimoa romanttisille viikonlopuille tai järjestää kahdenkeskeistä aikaa? En sano, että ainoastaan miehen vastuulla nämä, mutta usein nainen ja äiti on se suhteen väsynein.
Mun ongelmani on, että mieheni on jo fyysisesti niin vieras, etten enää osaisi tehdä aloitetta. Ja siis mieheni kehuu jatkuvasti ulkonäköäni. Ei ole kyse siitä, etteikö hän pitäisi enää viehättävänä. Lisäksi tuntuu, että miehessäni on paljon piilotettua vihaa ja väsymystä. Ja jos tunnen, että mies välillä halveksuu, niin vaikea tuntea enää vetoa. Samoin miestäni ei kiinnosta mitä tunnen tai mitä asioista ajattelen. Silloin se mies, joka kunnioittaa (vaikkapa edes työpanoksen osalta) ja pitää kiinnostavana kiinnostaa itseäkin enemmän.
Keskustelimme paljon ja lopulta varasin meille pariterapiaan ajan. Siellä sitten totesivat (siis vaimo ja terapeutti), että voisin osallistua enemmän arjen pyörittämiseen. Ja mainittakoon, että minä olen aina hoitanut lasten aamut, koska menen myöhenmmin töihin. Olen käynyt suurimmassa osassa lasten neuvoloita, koska pystyn järjestämään töistä vapaata keskellä päivää. Ja olen myös osallistunut siivoamiseen yms. mutta en ilmeisesti tarpeeksi oma-aloitteisesti. Muutin sitten toimintaani, mutta eihän se mitää muuttanut vaimon haluissa.
Minä järjestän jokaisena vaimon syntymäpäivänä ja hääpäivänämme lapsille hoitajan, varaan teatteriliput tms. ohjelmaa, ostan kalliin lahjan ja vien syömään. No toki tuolloin sitten halut heräävät, mutta kaksi kertaa vuodessa on melkein masentavampi määrä kuin ei koskaan.
Mutta minä olen oikeastaan luovuttanut asian suhteen. Periaatteessa arki rullaa ja minä tässä odottelen, että lapset hieman kasvavat ennen kuin ota eron.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hattua nosta, pitkästä aikaa hyvin kirjoitettu provo ja flamebaitti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan nykyinen miehesi pornorunkkari? Se tekee miehestä kuin miehestä tarpeettoman vätyksen. Jos mies jättää kokonaan masturboinnin ja pornon katselun väliin, niin kyllä sieltä se luonnollisen määrätietoinen uros paljastuu viimeistään kuukauden jälkeen.
Ristus mitä potaskaa taas. Kuten AP kuvaili, niin mies ei ole milloinkaan ollut mikään sonni, joten ihan itse voi peiliin katsoa.
Toisekseen, porno ja masturbointi ei ole ongelma kuin addikteille. Meillä vaimon kiinnostus seksin loppumiseen on ajanut minut pornon pariin. Vaimo saisi kyllä koska vain haluaisi, mutta eihän sellaista ihmettä meillä käy. Siis enää kun lapset on tehty ja talo rakennettu...
Hyvä, miehen näkökulmaa kehiin! Miten omassa suhteessasi asian voisi mielestäsi korjata? Tarkoitan, jos nainen ei halua, mikä olisi oma korjausehdotuksesi suhteeseenne? Yritätkö esim. viedä vaimoa romanttisille viikonlopuille tai järjestää kahdenkeskeistä aikaa? En sano, että ainoastaan miehen vastuulla nämä, mutta usein nainen ja äiti on se suhteen väsynein.
Mun ongelmani on, että mieheni on jo fyysisesti niin vieras, etten enää osaisi tehdä aloitetta. Ja siis mieheni kehuu jatkuvasti ulkonäköäni. Ei ole kyse siitä, etteikö hän pitäisi enää viehättävänä. Lisäksi tuntuu, että miehessäni on paljon piilotettua vihaa ja väsymystä. Ja jos tunnen, että mies välillä halveksuu, niin vaikea tuntea enää vetoa. Samoin miestäni ei kiinnosta mitä tunnen tai mitä asioista ajattelen. Silloin se mies, joka kunnioittaa (vaikkapa edes työpanoksen osalta) ja pitää kiinnostavana kiinnostaa itseäkin enemmän.Keskustelimme paljon ja lopulta varasin meille pariterapiaan ajan. Siellä sitten totesivat (siis vaimo ja terapeutti), että voisin osallistua enemmän arjen pyörittämiseen. Ja mainittakoon, että minä olen aina hoitanut lasten aamut, koska menen myöhenmmin töihin. Olen käynyt suurimmassa osassa lasten neuvoloita, koska pystyn järjestämään töistä vapaata keskellä päivää. Ja olen myös osallistunut siivoamiseen yms. mutta en ilmeisesti tarpeeksi oma-aloitteisesti. Muutin sitten toimintaani, mutta eihän se mitää muuttanut vaimon haluissa.
Minä järjestän jokaisena vaimon syntymäpäivänä ja hääpäivänämme lapsille hoitajan, varaan teatteriliput tms. ohjelmaa, ostan kalliin lahjan ja vien syömään. No toki tuolloin sitten halut heräävät, mutta kaksi kertaa vuodessa on melkein masentavampi määrä kuin ei koskaan.
Mutta minä olen oikeastaan luovuttanut asian suhteen. Periaatteessa arki rullaa ja minä tässä odottelen, että lapset hieman kasvavat ennen kuin ota eron.
En nyt tarkoita kotitöihin osallistumista. Oletko järkännyt teille kunnolla aikaa (esim. pe-su) kahdenkesken sekstailuun? Ja jos vaimosi antaa huomionosoitusten jälkeen, niin sehän toimii? Itse voisin kyllä kiinnostua seksistä uudelleen, jos siihen olisi aikaa esim. pari päivää ja puitteet oikeat (ei tiski- ja pyykkivuoria vaan joku romanttinen sekstailumesta). Vaan kun kaikki pitäisi järjestää itse, niin kuin olen viimeisen vuosikymmenen aikana järjestänyt jokaisen menon. Tappaa erotiikan. Ja mulla on tosiaan vahva fantasia siitä määrätietoisesta pukumiehestä, joka veisi kesken päivää hotelliin panemaan. Sori.
Mikäs ikä olis sitten susta lapsille hyvä ikä nostaa kytkintä? Ootatko puutteessa siis 5 vai 10 vuotta vielä?
Vierailija kirjoitti:
Hattua nosta, pitkästä aikaa hyvin kirjoitettu provo ja flamebaitti.
Kiitos, nyt tuli kyllä friikkiolo. Luulin, että meitä on muitakin seksittömässä suhteessa kärvistelijöitä, jotka haaveilemme muusta. Mutta sehän onkin niin, että kaikki muut pikkulapsiperheen arkea elävät harrastavat tyydyttävää seksiä säännöllisesti, jolloin ajatukseni voivat olla vain provo.
Otapa sitä ukkoasi kraivelista kiinni ja viettele hänet, niin ei tarvi§ hyppiä vieraisiin sänkyihin.
Pahimmassa tapauksessa tulee avioero ja lapsista ongelmaisia avioerolapsia. Sitäkö haluat?
Siis järki käteen jos sitä on..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan nykyinen miehesi pornorunkkari? Se tekee miehestä kuin miehestä tarpeettoman vätyksen. Jos mies jättää kokonaan masturboinnin ja pornon katselun väliin, niin kyllä sieltä se luonnollisen määrätietoinen uros paljastuu viimeistään kuukauden jälkeen.
Ristus mitä potaskaa taas. Kuten AP kuvaili, niin mies ei ole milloinkaan ollut mikään sonni, joten ihan itse voi peiliin katsoa.
Toisekseen, porno ja masturbointi ei ole ongelma kuin addikteille. Meillä vaimon kiinnostus seksin loppumiseen on ajanut minut pornon pariin. Vaimo saisi kyllä koska vain haluaisi, mutta eihän sellaista ihmettä meillä käy. Siis enää kun lapset on tehty ja talo rakennettu...
Hyvä, miehen näkökulmaa kehiin! Miten omassa suhteessasi asian voisi mielestäsi korjata? Tarkoitan, jos nainen ei halua, mikä olisi oma korjausehdotuksesi suhteeseenne? Yritätkö esim. viedä vaimoa romanttisille viikonlopuille tai järjestää kahdenkeskeistä aikaa? En sano, että ainoastaan miehen vastuulla nämä, mutta usein nainen ja äiti on se suhteen väsynein.
Mun ongelmani on, että mieheni on jo fyysisesti niin vieras, etten enää osaisi tehdä aloitetta. Ja siis mieheni kehuu jatkuvasti ulkonäköäni. Ei ole kyse siitä, etteikö hän pitäisi enää viehättävänä. Lisäksi tuntuu, että miehessäni on paljon piilotettua vihaa ja väsymystä. Ja jos tunnen, että mies välillä halveksuu, niin vaikea tuntea enää vetoa. Samoin miestäni ei kiinnosta mitä tunnen tai mitä asioista ajattelen. Silloin se mies, joka kunnioittaa (vaikkapa edes työpanoksen osalta) ja pitää kiinnostavana kiinnostaa itseäkin enemmän.Keskustelimme paljon ja lopulta varasin meille pariterapiaan ajan. Siellä sitten totesivat (siis vaimo ja terapeutti), että voisin osallistua enemmän arjen pyörittämiseen. Ja mainittakoon, että minä olen aina hoitanut lasten aamut, koska menen myöhenmmin töihin. Olen käynyt suurimmassa osassa lasten neuvoloita, koska pystyn järjestämään töistä vapaata keskellä päivää. Ja olen myös osallistunut siivoamiseen yms. mutta en ilmeisesti tarpeeksi oma-aloitteisesti. Muutin sitten toimintaani, mutta eihän se mitää muuttanut vaimon haluissa.
Minä järjestän jokaisena vaimon syntymäpäivänä ja hääpäivänämme lapsille hoitajan, varaan teatteriliput tms. ohjelmaa, ostan kalliin lahjan ja vien syömään. No toki tuolloin sitten halut heräävät, mutta kaksi kertaa vuodessa on melkein masentavampi määrä kuin ei koskaan.
Mutta minä olen oikeastaan luovuttanut asian suhteen. Periaatteessa arki rullaa ja minä tässä odottelen, että lapset hieman kasvavat ennen kuin ota eron.
Joo tämä "osallistuminen". Meillä ei kyllä lapsia hankittaessa ollut puhetta mistään "osallistumisesta". Odotin automaattisesti, että kaikki menee 50-50. En mä siitä osallistumisesta kiihotukaan, mutta pointti on,että jos arjesta on liian väsynyt, niin ei jaksa seksikään kiinnostaa.
Mietin, että jos mulla olisi se unelmieni ja fantasioideni määrätietoinen pukumies, niin kotityöt eivät ehkä menisi silloinkaan 50-50. Mutta mies voisi kompensoida tätä ottamalla ohjat ja järjestämällä seksihetkiä, huomioimalla naisena. Pahin yhtälö on 70-30 jaetut kotityöt, jonka päälle pitäisi itse vielä järjestää se romanttinen aika itse. Minua naisena kiihottaa mies, joka näkee vaivaa järjestääkseen sen seksiä tihkuvan lomasen, jonka ainoa tarkoitus on sekstailu. Ai että haaveilenkin sellaisesta, jopa mieheni kanssa. Mutta arvatkaa sammuuko himoni todellisuuden edessä. Mies ei ota ohjia, kyselee kaikessa mielipidettäni tai lupaani, eikä todella saa edes aikaiseksi a) järkätä hotellia b) lastenvahtia. Olkoon siis ilman.
En ole käyttänyt e-pillereitä, imetyskin loppui jo 9 kuukautta sitten. Mutta mietin, että jokin hormooneissa on nyt muuttunut. Minulla on ollut jo vuosia vähän huonot kilppariarvot. Varmaan sen 5 vuotta ainakin, eli raskauksien myötä menneet sekaisin. Nyt ne olivat yhtäkkiä palautuneet ideaaleiksi. Ehkä kilpparivajeessa oli syy haluttomuuteen.
Mutta kertokaas nyt sitten miten saan järjetettyä seksiviikonlopun miehen kanssa?
Onko kokemusta siitä, miten halut herätellään uudelleen? Kun kerran olen nyt tällaisen himon vallassa, niin ehkä sitä pitäisi jotenkin hyödyntää?