Lue keskustelun säännöt.
Muuttuuko ylimustasukkainen?
23.09.2016 |
Onko kellään kokemusta, voiko liiallisesta mustasukkaisuudesta päästä eroon? Mieheni tulkitsee, epäilee, etsii todisteita ym. Kaiken lisäksi hän syyttää minua toiminnastaan... :( Välillä tuntuu etten jaksaisi tätä "tyranniaa.."
Kellään omakohtaisia kokemuksia aiheesta?
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Mä muutuin. Kun mieheni jäi kiinni pettämisestä, käyttäydyin vuoden verran kuin hullu. Luin kännykkää, selasin tietokonetta, seurasin miestäni.. sain ihan kamalia raivareita, esim. kaappeja penkoessani löysin miehen vanhan porno dvd:n ja siitä kostoksi menin ja tuhosin hänen vanhoja vinyylilevyjään. Pettäminen kun selvisi, tuhosin kaikki miehen keräilemät erään urheilujoukkueen fanikamat (oli kerännyt niitä vuosia, eräs pieni, ulkomainen joukkue). Olin siis aivan hullu. Mies antoi myös mulle paljon anteeksi ja mä hänelle. Nykyään parisuhteemme on onnellisempi kuin koskaan :) että kyllä noinkin hullusta käytöksestä VOI parantua, jos halua on.
Meillä ei ole pettämistä taustalla. Miehellä ollut aina huono itsetunto vaikken tiedä miksi; komea, mukava mies. Miten pääsit muutoksessasi alkuun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä muutuin. Kun mieheni jäi kiinni pettämisestä, käyttäydyin vuoden verran kuin hullu. Luin kännykkää, selasin tietokonetta, seurasin miestäni.. sain ihan kamalia raivareita, esim. kaappeja penkoessani löysin miehen vanhan porno dvd:n ja siitä kostoksi menin ja tuhosin hänen vanhoja vinyylilevyjään. Pettäminen kun selvisi, tuhosin kaikki miehen keräilemät erään urheilujoukkueen fanikamat (oli kerännyt niitä vuosia, eräs pieni, ulkomainen joukkue). Olin siis aivan hullu. Mies antoi myös mulle paljon anteeksi ja mä hänelle. Nykyään parisuhteemme on onnellisempi kuin koskaan :) että kyllä noinkin hullusta käytöksestä VOI parantua, jos halua on.
Meillä ei ole pettämistä taustalla. Miehellä ollut aina huono itsetunto vaikken tiedä miksi; komea, mukava mies. Miten pääsit muutoksessasi alkuun?
Tajusin, että pilaan vaan oman elämäni. Että mies pettää uudestaan jos pettää, en voi sitä estää. Ja pettää helpommin, jos olen ihan kamala ämmä. Meidän tapauksessa myös aika teki tehtävänsä ja paransi haavat.
Saattaa muuttua - esim. väkivaltaiseksi.
Jos ei hae apua, niin tilanne luultavasti vain pahenee ja lopulta leviää käsiin, kun mustasukkaisen harhat alkavat pyöriä ihan uusissa sfääreissä. Itse olin tuollaisessa suhteessa 5 vuotta, josta viimeiset pari ei ollut enää pelkkää henkistä väkivaltaa. Suosittelen lämpimästi terapiaa tai ukon vaihtoa!
Muakaan ei tiettävästi ole koskaan petetty, mutta olen edellisessä parisuhteessa ollu mustasukkainen ja vainoharhainen. Luin kans miehen tekstiviestit, epäilin heti jos töissä meni pitempään, stalkkasin facessa ja kävin jopa miehen tunnuksilla lukemassa hänen viestejään. Erottiin onneksi, olin kaksi vuotta sinkkuna. Löysin nykyisen mieheni ja olin kasvanut ja oppinut ihmisenä paljon. Nyt mulla on sellainen asenne uskottomuuteen, että jos se jostain syystä joskus tapahtuu niin sitte tapahtuu, kovasti se kirpaisee jos puskista tulee, mutta en aio elää päiviäni miettien moista ja epäillä miestäni. olemme olleet naimisissa kolme vuotta, miellä on kaksi vuotias poika ja toinen syntyy ensikuussa.
Voi päästä, mutta jos tekee sen kuin minun mieheni, eli PÄÄTTÄÄ muuttua niin, ettei tunne mustasukkaisuutta, se kuolettaa myös kaikki positiiviset tunteet. Mies oli suhteemme alussa sairaalloisen mustasukkainen, siis kaikella mahd.tavalla asentaen keyloggereita koneelleni ja murtautumalla meiliini yms. Jätin miehen mutta otin takaisin, kun ilmoitti muuttuneensa. Mustasukkaisuus katosi kerralla ja alussa pidin miestä todellakin muuttuneena. Pian selvisi, että ei se ollut hävinnyt, se oli vaan turruttanut tunteensa ja ei kyennyt enää edes niitä hyviä asioita näyttämään.
Seksihalut katosivat, miehestä tuli vahakasvoinen, ilmeetön, huumorintajuton jne. Kävi terapiassa kaksi vuotta mikä teki hänestä kaiken päälle vielä "minulla on oikeus elää kuten haluan koska terapeuttini neuvoi niin"-miehen, eli jos ilmaisen yhtään mitä MINÄ haluan, mies kokee sen vaatimuksena, hänen persoonansa manipuloimisena yms. Todella vaikeita vuosia takana ja olen nyt hakenut eroa. Mies on muuttunut vaan pahempaan, samalla tunteeton mutta kykenee näyttämään halveksuntanasa ja vihansa kuitenkin.
Viha minua kohtaan saattaa tulla vaikka siitä, että hän on luvannut tehdä jonkin asian ja sitten odotan hänen tekevän sen ilman erillistä mainintaa asiasta, ja kun hän unohtaa sen ja huomautan, hän raivostuu ja lähtee tilanteesta. Miehellä ei ole mitään keinoja tunteidensa säätelyyn vaan saattaa yhtäkkiä pillastua ja kiistää sitten raivostuneensa syyttäen minua ylireagoinnista/vittuilusta jne.
Olen itse niin loppu, että tiedän ettei mikään pelasta tätä suhdetta. Miehellä on persoonallisuushäiriö mikä on seurausta alkoholistiperheessä kasvamisesta ja kun ensimmäiset elämänsä 12 vuotta seurasi sitä, miten isä hakkaa äitiä.
Jos olisin tämän kuvion tiennyt kun menimme naimisiin, en olisi lähtenyt. Mies ei koskaan puhunut lapsuudestaan muuten kuin kautta rantain. En oikeastaan tunne koko miestä enää.
Ap. Lähde nyt, älä leiki terapeuttia ja tao päätäsi seinään kuten mä, anna miehesi selvittää omat ongelmansa äläkä tee niistä sinun ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saattaa muuttua - esim. väkivaltaiseksi.
Jos ei hae apua, niin tilanne luultavasti vain pahenee ja lopulta leviää käsiin, kun mustasukkaisen harhat alkavat pyöriä ihan uusissa sfääreissä. Itse olin tuollaisessa suhteessa 5 vuotta, josta viimeiset pari ei ollut enää pelkkää henkistä väkivaltaa. Suosittelen lämpimästi terapiaa tai ukon vaihtoa!
On jo kovakourainen ja riepottelee suuttuessaan. Kaiken hän silti kääntää viakseni; minä olen halunnut riidellä, minä olen häntä kohtaan törkeä (kun suutuin viimeisimmästä epäilystä, vaikka hän vain neljä päivää viattomasti "kysyi asiasta." )
Kaiken lisäksi juo vihaansa.. pieniä määriä mutta kuitenkin. Nytkin tissutellut viimeisen viikon joka ilta, viikonloppuisin n.7-8 annosta/ilta. Otettuaan arvaamattomampi.
Meillä on 10-vuotias lapsi.. tälle mies on hyvä isä. Muutenkin ollessaan "järjissään" on ihana mies..
Miehen oireilu pahentunut, koska päätin juuri useamman vuoden kestäneen terapian jossa mm. itsetuntoni nousi. Puolustan nykyisin itseäni riidoissa, plus että minulla on pitkästä aikaa omia menoja ystävien kanssa.. Mieheni ei ole tietenkään muuttunut mukana ja varmaan pelkää tätä uutta itsenäisyyttä. Muuten meillä onnellinen suhde...
Anteeksi tämä pitkä sepustus, ahdistaa vaan kun ei tiedä tulevasta.. :(
Ap
Voi muuttua. Väkivalta voi raaistua ja lopulta hän voi tappaa sinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei muutu ainakaan parempaan suuntaan, jos ei aivan omasta aloitteestaan ole motivoitunut muuttumaan. Toki se nyt oireilee, kun et tee sen kaikkia tunnetöitä sen puolesta. Onko se suhde varmasti kokonaisuutena onnellinen, vai onko teillä niin, että ne onnelliset ajat ovat niitä, jolloin lievää väkivaltaa sisältävä riehuminen on poissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saattaa muuttua - esim. väkivaltaiseksi.
Jos ei hae apua, niin tilanne luultavasti vain pahenee ja lopulta leviää käsiin, kun mustasukkaisen harhat alkavat pyöriä ihan uusissa sfääreissä. Itse olin tuollaisessa suhteessa 5 vuotta, josta viimeiset pari ei ollut enää pelkkää henkistä väkivaltaa. Suosittelen lämpimästi terapiaa tai ukon vaihtoa!
On jo kovakourainen ja riepottelee suuttuessaan. Kaiken hän silti kääntää viakseni; minä olen halunnut riidellä, minä olen häntä kohtaan törkeä (kun suutuin viimeisimmästä epäilystä, vaikka hän vain neljä päivää viattomasti "kysyi asiasta." )
Kaiken lisäksi juo vihaansa.. pieniä määriä mutta kuitenkin. Nytkin tissutellut viimeisen viikon joka ilta, viikonloppuisin n.7-8 annosta/ilta. Otettuaan arvaamattomampi.
Meillä on 10-vuotias lapsi.. tälle mies on hyvä isä. Muutenkin ollessaan "järjissään" on ihana mies..
Miehen oireilu pahentunut, koska päätin juuri useamman vuoden kestäneen terapian jossa mm. itsetuntoni nousi. Puolustan nykyisin itseäni riidoissa, plus että minulla on pitkästä aikaa omia menoja ystävien kanssa.. Mieheni ei ole tietenkään muuttunut mukana ja varmaan pelkää tätä uutta itsenäisyyttä. Muuten meillä onnellinen suhde...
Anteeksi tämä pitkä sepustus, ahdistaa vaan kun ei tiedä tulevasta.. :(
Ap
Onnellinen suhde? Juodaan, tönitään, haukutaan, kytätään, riidellään. Onpa tosi onnellisen kuuloista. Sinua minä en sääli, itsepä puolisosi valitset, mutta että annat lapsen elää tuollaisessa ympäristössä?! Mikä paska äiti hyväksyy tuollaisen perhe-elämän? Äläkä viitsi väittää että ei se lapsi siitä mitään tiedä, se on paskapuhetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei, hän näkee sinut potentiaalisena huo**na, joka levittää jalkansa kenelle tahansa sitä ehdottavalle miehelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuten meillä onnellinen suhde?
*huutonaurua* Missä ihmeen todellisudessa sinä elät??? Tavallisen mustasukkainen voi muuttua, kun tajuaa oman käytöksen naurettavuuden. Vainoharhaista ei muuta mikään, hänen maailmassaan on omat totuudet ja niitä ei järkipuheella muuteta mihinkään. Pahenee vaan.
Pahinta on (ja tätä sinä et varmaan usko), erittäin mustasukkaiset ihmiset ovat itse pahimpia pettäjiä. He tietävät miten salakavalia pettäjät voivat olla ja uskovat, että kaikki muutkin voivat pettää, koska he
itsekin niin tekevät.
Ei muutu, se on sairautta. Pieni terveellinen mustasukkaisuus on rakkautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saattaa muuttua - esim. väkivaltaiseksi.
Jos ei hae apua, niin tilanne luultavasti vain pahenee ja lopulta leviää käsiin, kun mustasukkaisen harhat alkavat pyöriä ihan uusissa sfääreissä. Itse olin tuollaisessa suhteessa 5 vuotta, josta viimeiset pari ei ollut enää pelkkää henkistä väkivaltaa. Suosittelen lämpimästi terapiaa tai ukon vaihtoa!
On jo kovakourainen ja riepottelee suuttuessaan. Kaiken hän silti kääntää viakseni; minä olen halunnut riidellä, minä olen häntä kohtaan törkeä (kun suutuin viimeisimmästä epäilystä, vaikka hän vain neljä päivää viattomasti "kysyi asiasta." )
Kaiken lisäksi juo vihaansa.. pieniä määriä mutta kuitenkin. Nytkin tissutellut viimeisen viikon joka ilta, viikonloppuisin n.7-8 annosta/ilta. Otettuaan arvaamattomampi.
Meillä on 10-vuotias lapsi.. tälle mies on hyvä isä. Muutenkin ollessaan "järjissään" on ihana mies..
Miehen oireilu pahentunut, koska päätin juuri useamman vuoden kestäneen terapian jossa mm. itsetuntoni nousi. Puolustan nykyisin itseäni riidoissa, plus että minulla on pitkästä aikaa omia menoja ystävien kanssa.. Mieheni ei ole tietenkään muuttunut mukana ja varmaan pelkää tätä uutta itsenäisyyttä. Muuten meillä onnellinen suhde...
Anteeksi tämä pitkä sepustus, ahdistaa vaan kun ei tiedä tulevasta.. :(
Ap
Onnellinen suhde? Juodaan, tönitään, haukutaan, kytätään, riidellään. Onpa tosi onnellisen kuuloista. Sinua minä en sääli, itsepä puolisosi valitset, mutta että annat lapsen elää tuollaisessa ympäristössä?! Mikä paska äiti hyväksyy tuollaisen perhe-elämän? Äläkä viitsi väittää että ei se lapsi siitä mitään tiedä, se on paskapuhetta.
Ei elämä ole kokoaikaista riitelyä. Valtaosaksi se on hyvää, miehen mustasukkaisuus ainoa varjostava tekijä. En ole ajatellutkaan ettei lapsi olisi huomannut. 15 vuotta on vaan hiukan vaikea heittää tuosta noin vaan menemään. Kyllä lasta satuttaa perheen rikkoutuminenkin.
Eikä tämä ole ollut tällaista aina. Kuten sanoin terapia on muuttanut minua ja tämä kärjistänyt miehen ongelmia. Aina ollut mustasukkainen muttei näin
Ap
No siis tottakai joku voi kehittyä ulos tuollaisesta. Se nyt vaatii varmaan jotain terapiaa ja monien asioiden ymmärtämistä. Jos kovin tyhmästä ihmisestä kyse niin ei varmaan mitään suuria mahiksia muuttua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saattaa muuttua - esim. väkivaltaiseksi.
Jos ei hae apua, niin tilanne luultavasti vain pahenee ja lopulta leviää käsiin, kun mustasukkaisen harhat alkavat pyöriä ihan uusissa sfääreissä. Itse olin tuollaisessa suhteessa 5 vuotta, josta viimeiset pari ei ollut enää pelkkää henkistä väkivaltaa. Suosittelen lämpimästi terapiaa tai ukon vaihtoa!
On jo kovakourainen ja riepottelee suuttuessaan. Kaiken hän silti kääntää viakseni; minä olen halunnut riidellä, minä olen häntä kohtaan törkeä (kun suutuin viimeisimmästä epäilystä, vaikka hän vain neljä päivää viattomasti "kysyi asiasta." )
Kaiken lisäksi juo vihaansa.. pieniä määriä mutta kuitenkin. Nytkin tissutellut viimeisen viikon joka ilta, viikonloppuisin n.7-8 annosta/ilta. Otettuaan arvaamattomampi.
Meillä on 10-vuotias lapsi.. tälle mies on hyvä isä. Muutenkin ollessaan "järjissään" on ihana mies..
Miehen oireilu pahentunut, koska päätin juuri useamman vuoden kestäneen terapian jossa mm. itsetuntoni nousi. Puolustan nykyisin itseäni riidoissa, plus että minulla on pitkästä aikaa omia menoja ystävien kanssa.. Mieheni ei ole tietenkään muuttunut mukana ja varmaan pelkää tätä uutta itsenäisyyttä. Muuten meillä onnellinen suhde...
Anteeksi tämä pitkä sepustus, ahdistaa vaan kun ei tiedä tulevasta.. :(
Ap
Onnellinen suhde? Juodaan, tönitään, haukutaan, kytätään, riidellään. Onpa tosi onnellisen kuuloista. Sinua minä en sääli, itsepä puolisosi valitset, mutta että annat lapsen elää tuollaisessa ympäristössä?! Mikä paska äiti hyväksyy tuollaisen perhe-elämän? Äläkä viitsi väittää että ei se lapsi siitä mitään tiedä, se on paskapuhetta.
Ei elämä ole kokoaikaista riitelyä. Valtaosaksi se on hyvää, miehen mustasukkaisuus ainoa varjostava tekijä. En ole ajatellutkaan ettei lapsi olisi huomannut. 15 vuotta on vaan hiukan vaikea heittää tuosta noin vaan menemään. Kyllä lasta satuttaa perheen rikkoutuminenkin.
Tietenkin se on vaikeaa, mutta parempiko on elää tuolla tavalla, ja antaa lapsellekin malli tuollaisesta parisuhteesta? Vähän voisi ajatella asiaa pitemmällekin, eikä vain että on niin vaikeaa erota. Luuletko että se siitä helpponee, kun ukko joku kaunis päivä lätkii kunnolla turpaan, ja lapsi saa soittaa ambulanssin ja poliisin? Se nimittäin voi olla edessä, jos et ole valmis nyt tekemään mitään "vaikeaa". Tai luuletko että lapsi arvostaa sua kovinkaan paljon, kun annat itseäsi kiusata ja riepotella, ja pistät vaan lapsen syyksi että sun takia ei erota?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saattaa muuttua - esim. väkivaltaiseksi.
Jos ei hae apua, niin tilanne luultavasti vain pahenee ja lopulta leviää käsiin, kun mustasukkaisen harhat alkavat pyöriä ihan uusissa sfääreissä. Itse olin tuollaisessa suhteessa 5 vuotta, josta viimeiset pari ei ollut enää pelkkää henkistä väkivaltaa. Suosittelen lämpimästi terapiaa tai ukon vaihtoa!
On jo kovakourainen ja riepottelee suuttuessaan. Kaiken hän silti kääntää viakseni; minä olen halunnut riidellä, minä olen häntä kohtaan törkeä (kun suutuin viimeisimmästä epäilystä, vaikka hän vain neljä päivää viattomasti "kysyi asiasta." )
Kaiken lisäksi juo vihaansa.. pieniä määriä mutta kuitenkin. Nytkin tissutellut viimeisen viikon joka ilta, viikonloppuisin n.7-8 annosta/ilta. Otettuaan arvaamattomampi.
Meillä on 10-vuotias lapsi.. tälle mies on hyvä isä. Muutenkin ollessaan "järjissään" on ihana mies..
Miehen oireilu pahentunut, koska päätin juuri useamman vuoden kestäneen terapian jossa mm. itsetuntoni nousi. Puolustan nykyisin itseäni riidoissa, plus että minulla on pitkästä aikaa omia menoja ystävien kanssa.. Mieheni ei ole tietenkään muuttunut mukana ja varmaan pelkää tätä uutta itsenäisyyttä. Muuten meillä onnellinen suhde...
Anteeksi tämä pitkä sepustus, ahdistaa vaan kun ei tiedä tulevasta.. :(
Ap
Onnellinen suhde? Juodaan, tönitään, haukutaan, kytätään, riidellään. Onpa tosi onnellisen kuuloista. Sinua minä en sääli, itsepä puolisosi valitset, mutta että annat lapsen elää tuollaisessa ympäristössä?! Mikä paska äiti hyväksyy tuollaisen perhe-elämän? Äläkä viitsi väittää että ei se lapsi siitä mitään tiedä, se on paskapuhetta.
Ei elämä ole kokoaikaista riitelyä. Valtaosaksi se on hyvää, miehen mustasukkaisuus ainoa varjostava tekijä. En ole ajatellutkaan ettei lapsi olisi huomannut. 15 vuotta on vaan hiukan vaikea heittää tuosta noin vaan menemään. Kyllä lasta satuttaa perheen rikkoutuminenkin.
Tietenkin se on vaikeaa, mutta parempiko on elää tuolla tavalla, ja antaa lapsellekin malli tuollaisesta parisuhteesta? Vähän voisi ajatella asiaa pitemmällekin, eikä vain että on niin vaikeaa erota. Luuletko että se siitä helpponee, kun ukko joku kaunis päivä lätkii kunnolla turpaan, ja lapsi saa soittaa ambulanssin ja poliisin? Se nimittäin voi olla edessä, jos et ole valmis nyt tekemään mitään "vaikeaa". Tai luuletko että lapsi arvostaa sua kovinkaan paljon, kun annat itseäsi kiusata ja riepotella, ja pistät vaan lapsen syyksi että sun takia ei erota?
En ole mieheni kanssa lapsemme takia. En ymmärrä mistä edes tulkitsit näin.
Tuosta ei valitettavasti hyvää seuraa. Pahenee vaan. Ja sitten kun pimahtaa niin voi satuttaa vakavasti sinua ja myös lastasi. Sinuna en jatkaisi tuollaisessa suhteessa. Ajattele lastasikin, miltä tuntuu kun isi satuttaa äitiä,
haluatko opettaa lapsellesi tälläisen parisuhteeseen mallin ?
Mä muutuin. Kun mieheni jäi kiinni pettämisestä, käyttäydyin vuoden verran kuin hullu. Luin kännykkää, selasin tietokonetta, seurasin miestäni.. sain ihan kamalia raivareita, esim. kaappeja penkoessani löysin miehen vanhan porno dvd:n ja siitä kostoksi menin ja tuhosin hänen vanhoja vinyylilevyjään. Pettäminen kun selvisi, tuhosin kaikki miehen keräilemät erään urheilujoukkueen fanikamat (oli kerännyt niitä vuosia, eräs pieni, ulkomainen joukkue). Olin siis aivan hullu. Mies antoi myös mulle paljon anteeksi ja mä hänelle. Nykyään parisuhteemme on onnellisempi kuin koskaan :) että kyllä noinkin hullusta käytöksestä VOI parantua, jos halua on.