Lue keskustelun säännöt.
Masennuksesta voi päästä todella hyvin eroon aktiviteeteilla!
22.09.2016 |
Omaa kokemusta on. Minulla oli keskivaikea masennus, joka tosin osittain piilee minussa yhä, mutta siirtymässä koko ajan enemmän taka-alalle elämässäni.
Olen aloittanut ratsastuksen ja joogan. Käyn myös töissä, joka tosin ei ole mielekästä, mutta silti se rutiini pitää kuosissa vaikka sinne töihin onkin aina joka perkuleen aamu niin vaikea raahautua. Olen silti onnellinen, että tulen työn takia taloudellisesti toimeen ja mikä parasta; ratsastus ja jooga tosissaan lisäävät mielihyvää! Vihaan rankkaa hikiliikuntaa, joten nuo ovat minulle aivan täydellisiä.
Juuri palasin joogatunnilta kotiin ja olo on niin ihana. Unettomuuskin on väistynyt, nykyään saan unta heti, ajattelinkin tästä lähteä nukkumaan :)
Joten sinä, joka kärsit masennuksesta, suosittelen lämpimästi kokeilemaan elämän sisällöttämistä. Aluksi mielekkäitä toimintoja, mutta ei-niin-mielekkään kuten työ pitävät myös mielen tietynlaisessa kurissa. Kaikilla ei toki auta, mutta tämä ei todellakaan ainakaan huononna.
Halusin vain jakaa tämän! Vielä keväällä itsemurhaa suunnitelleena ja nyt todella elämäniloisena :) Ja lääkkeitä tähän en ole koskaan syönyt.
Kommentit (46)
Näin on. Pahinta on jäädä yksin sänkyyn makaamaan koko päiväksi. Kun löytää mielekästä tekemistä ja seuraa niin ei huonoille fiiliksille ole enää tilaa elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos mikään aktiviteetti ei ole mielekästä puuhaa?
Ihan mielenkiinnosta: jos on niin masentunut, että on saikulla, eikä edes saa raahattua itseään suihkuun, roskia viemään, kauppaan jne kuin äärimmäisen pakon edessä, miten sitä kykenee raahautumaan yhtään sen kauemmaksi? Tuo edellämainittu on todellisuutta monelle masentuneelle.
Itselläkin on se kokemus, että mielekäs tekeminen auttaa, vaikka aluksi se tuntuisikin ihan kamalalta. Mulle se oli avoimen yliopiston opinnot, joilla alkoi vähitellen löytyä positiivisiakin kokemuksia.
Mutta toisaalta kun olin ihan pahimmillaan masentunut, niin ei olisi ollut toimintakykyä mihinkään sellaiseen. Pikku hiljaa etenemällä ja välillä reiluakin takapakkia ottamalla vasta pääsi eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta kun masentunut ihminen ei nimenomaan löydä sitä mielekästä tekemistä.
Itselläni on myös masennus ja syön lääkkeitä jotka auttavat varsinkin talvella, kun on kunnon kaamosmasennus kaiken "normaalin" lisäksi. Hienoa, että olet jaksanut ruveta liikkumaan, mutta kaikille se ei tosiaan ole noin "helppoa". Itse kuuntelin pitkään ihmisten jorinoita siitä miten pitäisi liikkua enemmäm ja syödä paremmin. Kyllähän minä sen tiedän, mutta kun olet niin auttamattoman pohjalla ettet kerta kaikkiaan pysty edes kirveellä uhaten. Töissä pystyin käymään normaalisti, mutta mitään muuta en sitten koko päivänä tehnytkään. Joskus menin kotona suoraan nukkumaan, heräsin illalla, söin vähän ja menin takaisin nukkumaan. Lääkkeillä olen saanut huomattavasti enemmän puhtia elämään. En syö niitä siksi, et kuvittelisin parantuvani yksin niiden avulla, ne ovat vain tukena ja auttavat jaksamaan, että saa voimaa ruveta elämään paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no just, mä olisin siellä joogatunnilla nukkunu naama patjassa jos olisin edes sinne asti jaksanut raahustaa
Täällä ei näköjään ole yhtäkään oikeasti masennuksesta kärsivää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ollut masennus lapsesta asti, traumataustan vuoksi. Täytin just 30 ja olin osastolla viimeksi kolme kuukautta sitten. Siellä lääkäri kirjasi papereihin mm. termin "anhedonia", eli kyvyttömyys saada mielihyvää mistään. Olen masennuksen ja muiden sairauksien vuoksi nyt eläkkeellä.
Aloittajan asiat ovat aika hyvin, jos pystyy käymään töissä ja sen lisäksi on vielä rahaa ratsastaa.
Liikunta ja muu tekeminen on varmaan hyvästä, jos niihin pystyy. Vakavasti masentunut ei juuri liiku, koska ei jaksa lähteä mihinkään tai edes pukeutua, ja liikkumattomuus syventää masennusta entisestään. Siitä on vaikea nousta edes lääkityksellä ja ulkopuolisella avulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina näissä masennusketjuissa sama laulu: sairas, sairaampi, sairain. Oletettavasti samat oikeasti sairaat vesittävät keskustelun. Surku sinänsä.
Entä jos tekee itsensä masentuneeksi ajatuksillaan? Mikä silloin auttaa? Ajatustenkin suhteen olisi tehtävä jotain. Minulla itselläni on ajatuksen juoksu todella kummallinen; ajatukset käyvät mielessä jotenkin niin salamannopeasti, niiden ilmenemismuoto on mielestäni jotenkin outo ja ne aiheuttavat outoja fiiliksiä, ikään kuin niistä ei lainkaan olisi tietoinen, mutta silti ne vahingoittavat. Olisi pysähdyttävä pitkäksi aikaa johonkin hiljaisuuteen, rentouduttava ja sen jälkeen jotenkin päästävä jyvälle niistä. Sama toistuu joka kerta.
Sanotaan, että ajatusten täytyy vaan antaa mennä. Minulla se ei auta, vaan minun on päästävä niiden viereen, aivan viereen ja oltava niiden kanssa, hyväksttävä ne. Huomattava niiden vaarattomuus. Vasta sitten menettävät voimansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut masennus lapsesta asti, traumataustan vuoksi. Täytin just 30 ja olin osastolla viimeksi kolme kuukautta sitten. Siellä lääkäri kirjasi papereihin mm. termin "anhedonia", eli kyvyttömyys saada mielihyvää mistään. Olen masennuksen ja muiden sairauksien vuoksi nyt eläkkeellä.
Aloittajan asiat ovat aika hyvin, jos pystyy käymään töissä ja sen lisäksi on vielä rahaa ratsastaa.
kokeile taikasieniä, eli suippumadonlakkeja. Myös muita lajikkeita on. Ne sisältävät psilosybiiniä, tää aine on olennainen. Tilattavissa netistä, kun etsit. Hyvin pieniä määriä aluksi. Ne on vieneet monelta masennuksen iäksi. Niitä tutkitaan nyt tieteessäkin taas.
Tässä mielenkiint. hs:n juttu aiheesta.
Komppaan aloittajaa.
Itse olin n. kymmenen vuotta sitten tilanteessa, jossa en kokenut elämääni millään tasolla mielekkääksi. Kaikki oli "hyvin", mutta elämänilo ja -halu olivat kateissa. Minulla oli ylipainoa, BMI:ni oli noin 26 ja lihakseni olivat olemattomat, koska en harrastanut mitään oikeaa liikuntaa. Olin erittäin ujo ja sosiaalisesti taitamaton. Keskustelin internetissä tuntemattomien kanssa ja avauduin heille ongelmistani lähes päivittäin. Kerran eräs henkilö ehdotti minulle säännöllisen salitreenin ja terveellisen elämän aloittamista. Lueskelin ihmisten kokemuksia elämäntapamuutoksesta ja löysin monia kiinnostavia twitter-tilejä. Heräsin todellisuuteen.
Elämäntapamuutos ei ollut missään tapauksessa helppo, mutta se on ylivoimaisesti elämäni paras päätös. Nykyään nautin elämästäni joka ikinen päivä, eivätkä pienet vastoinkäymiset lannista minua. Olen terve, vahva ja rakastan itseäni ja läheisiäni.
Sitäpä masennus on, itselläni joka vuosi aina keväisin. Taustalla paljon pahaa, traumaa trauman perään. Mikäs sen helpompaa kuin vaipua horrokseen ja olla tekemättä mitään. Joka kerta valitsee sen helpon tien, jonka turvin voi tehdä ja olla tekemättä vaikka mitä. Keksii tekosyitä ja jos ei rahkeet riitä edes siihen, niin vastaus on ei huvita. Kevät tuli tänäkin vuonna, mutta masennuspa ei. 9v jälkeen masennus vapaa kevät. Miten? Muutin elämän tapoja ja laihdutin 15kg. Kummasti karisevat kilot toi hymyä ja ilon hetkiä elämään. Helppoa on itsesääliin vaipua. Koska masentuneenahan tuntee jo muutenkin olevan"epäonnistunut" ihminen. Helposti jää kierteeseen ja masennuksesta tulee se normaali olotila. Olet ap aivan oikeassa, onnea sinulle!♡ ps. Täytyy vain itse päättää jatkaa elämäänsä. Eletään vain kerran. Päätös miten, lähtee itsestä.
Minun vinkit ovat säännöllinen unirytmi (itselläni puolustusvoimien 23-6.30) ja uni vaikka lääkkeillä jos ei muuten. Toinen mikä tepsii on pitkät kävelyt (1-3h).
Stressin vähentäminen on se ydinjuttu. Stressi aiheuttaa masennuksenkin. Liikuntaakin jos lisää, pitää muistaa, ettei liiku niin, että stressaa.
Mulla mielekkäisiin puuhiin ryhtyminen lähinnä lisäsi ahdistusta, koska en saanut niistä juurikaan iloa. Lähinnä ne pitivät poissa jääkaapilta ja tv:n äärestä eli jotain hyötyä kuitenkin. Masennuksen takia opinnoista ei ole tullut kuin keskenkeräistä huttu ja siksi ei ole työpaikkaakaan, joten vähän on tuo rytmi hukassa. Harrastuksilla, jotka eivät tunnu mielekkäiltä, on vaikea täyttää päivää. Mieluiten olisin vaikka tympeässä työssä.
Varmasti ap:n ehdottama tapa toimii monille jos ei mullistavana niin edes hieman parantavana "hoitona".
Onnea, olet oikealla tiellä! Olen itsekin saanut masennuksen pysymään lähes kokonaan poissa muuttamalla elämänrytmiäni säännöllisemmäksi.