*****SUURPERHEkuumeilijat, vko 10*****

Ädälle suuren suuret onnittelut työpaikan johdosta! Mä aloitin nykyisessä työpaikassani myös 2. toukokuuta, tosin kuusi vuotta sitten. On siis hyvä päivä aloittaa uudet työt ;)



Levinialle myös täältä pahoittelut negasta!



En ole jaksanut muutamaan päivään pinoutua. On ollut ihan veto pois flunssan takia. Onneksi ei vieläkään ole lämpö noussut ja tuskin se enää nouseekaan, nyt on muutenkin jo vähän parempi olo.



Näin viime yönä unta että olin raskaana ja käymässä ekassa ultrassa. Kätilö ilmoitti kauniisti että rouvalle onkin sitten tulossa KAKSOSET! Oliskohan enneuni... ;) Me tosin ollaan kyllä käytetty kumiukkoja kun ei vielä olla tehty päätöstä viidennen yrittämisestä joten tuskin uni ainakaan heti käy toteen....



Meillä ei poikien kaverit käy soittelemassa ovikelloa. Me kun muutettiin marraskuussa ja kaverit jäi vanhan kodin läheisyyteen. Toisaalta vähän harmittaa kun pojilla ei ole kavereita täällä uuden kodin lähellä mutta eipä vanhojen kavereiden luokse ole onneksi kovin pitkä matka.



Mukavaa viikon jatkoa kaikille!

Tansku & katras

" Heitin kolikon toivomuskaivoon ja toivoin:

ei ruoanlaittoa,

ei siivoamista,

ei lasten kiukuttelua,

ei vastuuta mistään

ja HUPS, minusta tuli mies!

Hyvää Naistenpäivää kaikille!"

Onnittelut vielä kerran Ädälle työpaikasta ja pahoittelut Levinialle testinegasta.

Meidän isäntä kotiutui tiistai-iltana. Pikkuneidillä varsinkin oli ollut ihan hirvittävän ikävä; hassua että tuollainen 11 kk vanhakin reagoi noin voimakkaasti. Eilinen meni osittain rästitöitä tehdessä, osittain ihan levätessä; tein pitkän kävelylenkin ja istuin nautinnollisen pitkään saunan lauteilla. Tänään vuorossa on pienimuotoista shoppailua; isäntä jää vuorostaan nyt näiden kanssa. Bussilakon takia huomisen ohjelma menee uusiksi: lähihoitajakoululainen on haettava opiskelupaikkakunnaltaan.



Alaselkä on todella arka ja vatsaa kivistää; oireiden perusteella tässäkin kierrossa tuli ovulaatio. Yllättävän useassa kierrossa niitä tuntuu olevan; mulla on imetyksen lopettamisen jälkeen tullut kuudet kuukautiset ja niissä ainakin neljässä on ollut selvä ovulaatio. Oletin niiden jo pelkästään iänkin takia vähenevän. No, seuraavassa kierrossa otan ovulaatiotestit käyttöön ja varmistan onko tosiaan niin. Se paljolti päättää kuinka kauan me tätä " yritystä" jatkamme. Jos ovulaatioita ei oireista huolimatta tule usein, niin ihan turha on elätellä toiveita pikkuisesta.



Alan laittelemaan itseäni kuntoon; isäntä jää tänne raivaamaan aamusotkut, jes!

Kyselit kierrosta:

Ma otin kierukan pois vasta viime kk aikana- siita kai tama koko hassakka, ei oo elimisto tottunu viela . Mulla oli sama juttu nelosesta, kk:t jai pois kokonaan, sain siihen jonkun piikin(hormoni) ja tabuja kierron valissa ja seuraavien kk aikana piti ottaa 5pv keltahormoonikuuri, mutta sitten olinkin jo raskaana. Eli taa on tallasta pienta heittelehtimista vaan. Ja varmaan myos psykologista - kuume on niin valtava etta elimisto kehittaa kaikenmaailman oireita koko ajan. Nytkin taa etova olo ei ota laantuakseen; ja mun testi naytti negaa vaikkei niin hirveesti oo myohassa. Kai nuo niagarat alkaa kun maha on turvoksissa, paata sarkee ja oon kiukkunen. Olis ainakin selkeempaa sitten yrittaa uudelleen puhtaalta pohjalta. Nyt taa ei oo- tilanne on hiukan hankala. Jollei oo alkanu ens viikon puol' valiin meen yksityiselle, siel sitt ultralla viisastutaan taas kummasti.

Mä jo ehdin hengähtää että meidän sairastelut on tältä erää ohi, mutta kuinkas kävikään... Esikoisen (12v) opettaja soitti päivällä että poika on satuttanut pahasti silmäkulmansa välitunnilla. Poika tuli heti taksilla kotiin ja käytiin äsken terkkariasemalla näyttämässä silmää. Siinä tuskin on murtumaa tai muuta vakavampaa mutta aika hemmetin turvonnut se on. Se varmaan mustuu ja turpoaa ihan umpeen. Poitsu on huomisen kotona ja sitten onkin onneksi viikonloppu.



Onneks toi ei ole tarttuvaa ;) Huomenna mun piti lähteä käymään työpaikalla tyttöjen kanssa, en ole vielä käynyt näyttämässä nuorimmaista siellä. Saas nähdä uskallanko lähteä jos pojan silmä on kovin kipeä. Toivottavasi ei ole, olis meinaa niin ihanaa käydä duunissa moikkaamassa työkamuja. Töissä on kiva käydä kun ei tartte tehdä mitään :)



Siinäpä taas omaa napaa kerrakseen, sori...

Mukavaa torstaita kaikille!

Tansku & katras

En tieda kauanko siita on aikaa kun pojan paa tarahti; mutta kuule pista siihen jaata!! Siis oikein kunnolla kylmeta silmakulma jaapaloilla; ei kylla tykkaa ja huutaa ja jayhaa varmasti, mutta ehkaisis kiinniumpeutumisen! Mun kakkonen leikkis tarzania ja tippus pihanmuurilta suoraan nassulleen- ei siina onneks pahemmin kayny ja ei tullu aivotarahdystakaan, mutta sellanen kauhee ankanmunan kokoinen patti kyllakin otsaluuhun... Siina sitten anoppi piti likkaa paikalla kun mina painoin ja jaadytin paikkaa! Kylla se laski nopeesti vaikka kokonaan parantus vasta monen paivan paasta.



Onkos muilla ollu suurempia haavereita vuosien mittaan?

Mun samainen kakkonen saa kylla kiittaa ylempia voimia kun sille tuntuu kaikki kertyvan: Olivat juoksukilvalla isomman kanssa(tappelivat) ja vessan lasioven palanen hajos kateen- tytto ei saanu vauhtia pysahtymaan ja naama meni lapi ja samassa toinen osa tippu kuin kiljotiini ! Kylla siina pelastyttiin kaikki kun verta tippu kuin tappolassa! Eika heti huomattu kuin syva oli, mutta sitten kiidatettiin jo ensiapuun. Ja siihen tehtiin 15 tikkia ylos nenanvarteen; silmien valiin. On tassa vuodessa parantunu tosi hyvin, ei kunnolla arpea edes huomaa, kiitos oikein hyvan silmakirurgin joka ompeli! Mutta tallasta kaukomailla...

Meillä oli isommat kolme lasta eilen isän kanssa elokuvissa. Kyllä taas huomattiin miksi me käydään niin harvoin elokuvissa. Se on ihan törkeen kallista tällä porukalla. Samalla hinnalla saa jo melkein kaksi dvd-elokuvaa.



Tänään lapsilla on hiihtoa koulussa ja pakkasta oli aamulla vielä -20. Ei ihan hirveesti innostanut. Kolmas luokkalaisella oli heti ekalla tunnilla kaiken lisäksi. Kyllä tuo aurinko onneksi muuten lämmittää jo kovasti.



Levinia kyseli haavereista. Meillä on myöskin kakkonen se tapaturma-altis. Kerran jo hän meinas itsekin että hänen suojelusenkelinsä on kyllä joutunut kovasti töihin. Ensimmäinen kerta oli kun hän oli vasta puolitoistavuotias. Meillä tehtiin remonttia yläkerrassa, asuttiin silloin rintamamiestalossa, ja siellä ei ollut kattolamppua vielä paikallaan, joten mulla oli sellainen tavallinen pöytälamppu lattialla. Poika meni edellä huoneeseen, en muista miksi mä tulin pari minuuttia perässä, ja oli ottanut sen kuupan pois ja koskenut kuumaan hehkulamppuun. Itse kun en tapausta nähnyt niin ensin ihmettelin vaan että mitä hän nyt huutaa. Kesti muutaman minuutin ennenkuin tajusin että oli polttanut koko kämmenen. Siinä sitten istuttiin jääkylmän vesihanan alla pitkä tovi ja nukuttiin jäinen hernepussi kädessä. Kämmeneen tuli iso vesikello jota käytiin sitten terkkarilla muutamaan otteeseen hoidattamassa. Kyllä säikähdin!

Sitten neljävuotiaana hän tippui penkiltä. Ihan tavallisesti tipahti, mutta tietty silmäkulma osui penkin reunaan ja siihen tuli aika paha vekki.

Pahin tapahtuma meillä oli kolme vuotta sitten kun poika oli 7v. Appivanhemmat tulivat käymään ja toivat tuliaisia meidän shetlanninponille. Poni oli tottunut siihen että he aina jotain toivat. Oli silloin just laitumella ja sieltä sitten innoissaan juoksi vastaan. Minä olin nelosen kanssa silloin sisällä, enkä nähnyt mitä tapahtui, kuulin vain kauhean huudon ja sitten anoppi juoksee selittämään että PONI ASTUI POJAN PÄÄN PÄÄLLE. Toi kuulosti niin hirveeltä, että hyvä etten pyörtynyt siihen paikkaan. Siis kauheeta. Ajattelin että tollanen painava poni talloo pään päälle niin poikahan on taatusti kuollut. No ihme kyllä poika käveli kauheesti huutaen sisälle, joten totesin että ihan niin pahasti ei sentään käynyt. Sitten eteisessä rupesin tutkimaan mihin sattui. Otin kypäräpipon pois päästä ja totesin että verta tuli käteeni. Sitten huomasin että hänellä oli haava korvalehden takana. Sen verta syvä että lähdettiin hakemaan tikkejä siihen. Lääkäri sanoi että oli onni matkassa että pojalla oli kypärähattu päässä. Se suojasi haavan bakteereilta, joten haava ei edes tulehtunut ja ilmeisesti haava oli tullut jotenkin niin että poni kun oli tullut juosten vastaan ja poika kaatunut maahan niin poni oli saanut sen verta väistettyä että osui ainoastaan tuohon korvalehteen. Kiitin luojaa ettei osunut päähän!!

Kerran on koulussa sormi murtunut kun joku toinen poika oli astunut käden päälle. Ja viimeisin oli nyt pari viikkoa sitten kun poitsu oli löytänyt jonkun kepin ja sen kanssa sitten touhunnut. Keppi oli lipsahtanut kädestä ja läpsähti suoraan kasvoille. Onneksi refleksi toimi ja silmä meni kiinni, joten naarmu tuli vain silmäluomeen. Poika on nyt 10v ja toivon että olisi jo saanut osansa näistä.



Myös neloselle on kerran käynyt pahasti. Oli anopin luona ja olivat menneet nuotiolle paistamaan makkaraa. Nelonen oli silloin puolitoistavuotias. Siinä sitten serkkupoika oli heilunut makkaratikun kanssa ja osui sitten meiän nelosta suoraan silmään! Taas oli onni matkassa että silmä oli mennyt kiinni. Silmään tuli verenpurkauma ja silmä sekä silmäluomi tulehtuivat pahasti koska kuuma makkaratikku niin siihen tuli siis palovamma. Kävimme kolmeen otteeseen lääkärillä ennenkuin parani.



No, nyt tuli kyllä ikävät muistot mieleen. Huh. Taidan keittää kahvia ja ottaa pari keksiä että tulee paremmalle mielelle.



Medison+5

Isäntä on vielä lomalla, joten me teemme nyt vähän perusteellisempaa siivousta.

Esikoinen sai kirjeen jossa jälleen kerran pahoiteltiin, ettei hän ollut niiden onnellisten joukossa, jotka pääsivät kyseiseen firmaan kesätöihin.

Tuo on toivotonta. Olemme asuneet täällä nyt seitsemisen vuotta, eli paikallisten mielestä olemme vasta juuri muuttaneet. Kesätyöpaikkoja ei kunnasta ja seurakunnastakaan tunnu saavan muuten kuin suhteilla.

Meillä toiseksi vanhinkin on hakenut moneen paikkaan, eli näitä pettymyksiä on luvassa lisää. No, ehkä tänä vuonna edes toinen heistä pääsisi aloittamaan työuransa.



Me olemme päässeet suht. helpolla noiden onnettomuuksien suhteen. Mustia silmiä, haavoja ja pieniä palovammoja tulee silloin tällöin.

Neljäs lapsi; erittäin vilkkaansorttinen nuorimies, on kerran venäyttänyt kätensä kun putosi koulun kiipeilytelineeltä. Ja viime kesänä sormeen ommeltiin muutaman tikki. Hän oli ison veljen kanssa kalassa ja tarvitsi uuden ongenvavan. Oksaa leikatessaan puukko vähän lipsahti.

Mua itseäni veren näkeminen kauhistuttaa. Tuleva lähihoitajamme oli onneksi mukana, ja sitoi haavan siististi heti. Minä hoidin kuljetuksen terveyskeskukseen ja olin henkisenä tukena kun sormi tikattiin.

Kiitos Levinia jäävinkistä, pidettiin itse asiassa kylmää pyyhettä koko ilta pojan silmän päällä ja nyt silmä onkin paljon parempi. Mustelma on tavallaan " tipahtanut" kulmakarvojen kohdalta silmäluomeen eikä turvotustakaan ole niin paljon kuin eilen.



Meillä kakkonen eli 11-vuotias poika on tapaturma-alttein. Eilen olinkin ihan varma että hänelle on taas tapahtunut jotain kun soitto koulusta tuli. Kakkosen tapaturmatarinat alkavat jo päiväkodista. Poika oli 4-vuotias kun oli päiväkodin pihalla hypännyt kiipeilytelineen päältä jäiseen maahan. Oli huutanut että " Tarzan tulee" ja mätkähtänyt pyllylleen parin metrin korkeudelta. Häntäluu vähän tärähti ja kävely oli muutaman päivän ajan hippasen vaikeeta. Kouluajalta en edes muista kaikkia tapaturmia. Viime kevät oli kaikista kamalin, kerran kuussa poika oli jotenkin satuttanut itsensä. Yhden kerran säikähdin ihan kamalasti kun pojan opettaja soitti ja aloitti puhelun: " Kuule kun Valtteri on viety ambulanssilla sairaalaan...." . Mun sydän ehti kääntymään ainakin miljoona kertaa ton lauseen aikana. Kyse olikin " vain" jalasta joka oli nyrjähtänyt niin ettei poika pystynyt kävelemään. Opettajan oli täytynyt soittaa ambulanssi viemään pojan lekuriin kun kukaan koulun henkilökunnasta ei ehtinyt saattaamaan poikaa. Jalan lisäksi poika on satuttanut kätensä muutaman kerran, päänsä jne. Hän on muutenkin meidän perheen vili vilpertti ja ehtii joka paikkaan...



En sitten lähtenytkään tänään käymään työpaikalla kun ulkona on niin kylmä etten uskalla viedä nuorimmaista pakkaseen. Ensi tiistaina uusi yritys :)



Mukavaa perjantaita kaikille ja viikonloppuja myös!

Tansku & katras

En oikein kuulu mihinkään porukkaan.. enkä ehkä tännekään, mutta minäkin tänne joskus syksyllä vähän aikaa (lue= korkeintaan kuukauden) kirjoittelin.. (muistan muuten Mistin, ainakin siis nimimerkin)



vähän kertausta itestäni.. oon 28v, mies 30, pojat 5v, 3v ja 11kk.

ja nyt siis sellainen tilanne, että tässä pari iltaa sitten meillä kävi pieni " työtapaturma" eli pienen pieni mahdollisuus on, että olisin tullut/tulossa raskaaksi. (siis kortsu hajosi..) Mulla olis pitäny just seuraava päivänä alkaa menkat, mutta ei ne sit alkaneetkaan. Mulla siis vasta yhet ollu synnytyksen jälkeen, eli kierrot heittelee varmaan nyt alussa..

ja siksi nyt " pelkään" että tuosta vahingosta tulee " jälkiseuraamuksia" .. :D

(ja mun kun piti just mennä kierukkaa asennuttamaan..)



Vaikka siitä on nyt vasta muutama päivä aikaa, niin ajatuksissani olen alkanu jopa hiukan toivomaankin että tulisin raskaaksi.. tosin sitten kun ajattelen, että oikeasti olisin raskaana ja kaikki ne vaikeudet mitä siihen liittyy niin alkaa ihan kauhistuttamaan..



vähän sekavissa mietteissä täällä nyt olen.. koko ajan tulee vaan mietittyä että olisko tosiaan niin että uusi vauva olis tulossa (siis täähän on pahemman laatuista höyryämistä nyt!!)

toisaalta ajattelen, että ei kai se nyt niin pienestä.. ja eihän nyt voi olla niin hyvä/huono tuuri että siitä kerrasta tulis.. mutta sitten taas aattelee, että kyllä, se voi olla just sellainen tuuri että siitä tulee raskaaksi..



apua..en tiiä.. on vielä niin monta päivää, ennenku voi edes testiä tehä.. tai sitten jos ne menkat tulee sitä ennen, niin sittenhän sen tietää..

kiitos, että sain päästää höyryjä :)

Lueskelin sinun oireitasi Levinia ja onhan todella vielä ihan mahdollista, että sinulle plussa tulee (o= ! Itse olen ennen kolmosta syönyt teroja ja clomeja, mutta sitten piti vielä punktoida nuo munasarjat kun kehitteli niin paljon rakkuloita (lievää pcota) ja haluttiin poissulkea munasarjasyöpä. Pitkän yrittämisen jälkeen ajattelimme ettei lapsia lisää enää tulekkaan ja hups heijaa kun menin töihin olin raskaana (0= !! Nelonen tulikin sitten ihankuin varkain .



Olikos se nyt Noolanee (en muista tarkasti nikkiä..) joka pohti raskauden mahdollisuutta. Tietysti juuri ennen kuukautisia raskautuminen ei ole kovin todennäköistä, mutta olenpa kuullut lapsista jotka ovat saaneet alkunsa kuukautisten aikana, joten mene ja tiedä sitten aina noista jutuista. Mutta voithan parin viikon päästä varuiksi testailla jos ei menkkoja kuulu.



Minulla ovis juuri parhaillaan päällä. Minua vaivaa nykyisin aina alavatsakivut näihin aikoihin, onko muita jotka kyseisestä vaivasta kärsisi? On se kumma, että joutuu kärsiä kauhiat kuukautiskivut ja sitten vielä oviksen aikaankin :o/ !



No mutta nyt ruokaa pienimmälle ennenkuin hän hermostuu !!



/mami ja likat

lohduttelusta...mutta kuitenkin oon jo ite kaantynyt tuohon sekoilun mahdollisuuteen...

Menin tonne ' yourdays.com' sivuille ja mul sen mukaan olis pitany alkaa eilen; (ja sen mukaan siis maanantaihin) jollei oo siihen aikaan viela alkanu, tiistaina meen lekurille. Jos sitten ultrassa viisastun! Ja jollei mitaan loyda, niin saan heti piikin ' pyllyyn' ja pillerit niin paasen edes haaveilemaan seuraavalle kierrolle!!

Mutta kylla se tasta - ma paatin nyt lahtea sille lennolle ens viikonloppuna, siks' kin haluun ensin tietoja. Ja tiedatteko EKAA kertaa ilman yhtaan muksua! Kauhuissani jo aattelen alle 3v reaktioita se kun on mun ' mussu' . Onneks' taal on kevatlomat silloin.

Taas on tainnut hurahtaa viikko tai ylikin, etten ole ennättänyt palstailemaan, mutta nyt ajattelin palkita itseni viestittelyllä kun just sain huusholin siivottua ja kohta alkaa iltatoimet.



Täällä on menossa kp 28/30-38 ja eka ehkäisemätön kierto joulukuisen keskenmenon (rv 14+0) jälkeen. Nyt en sitten oikein tiedä itsekään mitä toivon.. Vajaan viikon on ollut vahvoja " menkkaoireita" , jotka esikon kohdalla olivatkin raskausoireita. Toisaalta en usko raskauteen, vaan siihen että menkkaoireet ovat tällä kertaa vaan niin vahvat, kun yrityskertoja oviksen aikoihin (ovisbongaukseni mukaan tämän kierron pituus olisi muuten 33 pvää) oli kuitenkin vain tasan yksi mieheni polvileikkauksen vuoksi. Eli nyt tässä vaan odottelen tulevaa viikkoa ja mietin, että hulluksi tässä varmaan tulee, jos vähään aikaan ei tärppää ja joka kuukausi on näin epävarma ja hermoileva olo..



Mukavaa viikonloppua kaikille!



Mittumaari

Eiliseen viestiini piti vielä tarkentaa, että siis esikkoa toivoessamme menkkaoireet olivatkin sitten raskausoireita, mutta seuraavissa raskauksista en muista, oliko mitään kummempia oireita ennen plussaa..

Piti vähän tarkentaa näitä omia jutskia..

Eli oikeastaan mulla/meillä ei ole varsinaista vauvakuumetta, mutta kyllä mulla varmaan sellainen krooninen vauvakuume aina on ;)

Ja nyt kun tuli tämmöinen " vahinko" niin tottahan toki mulle sit paukahti se vauvakuume asteen verran ylöspäin..



Periaatteessa meidän lapsiluku piti jäädä tähän kolmeen, mutta ehdotonta eitä ei olla kyllä koskaan sanottu. mutta jos tästä nyt vauva tulee (siis tosiaankin, erittäin pieni todennäköisyys.. mutta kyllähän se prosenttikin riittää..) niin hieman " väärään aikaan" se kyllä nyt pukkais tulemaan.. meinaan, että on aika tiheällä aika välillä tulleet nää kaikki.. ja kakkosen ja kolmosen välissä piti olla pidempi väli, mutta kolmonenkin tuli vähän " vahinkona" (silloin saimme todeta, ettei ne kortsut siellä pöytälaatikossa tehoa ;) )



Niin, kyllähän se aika pieni se todennäköisyys tosiaan on, siis raskautua ennen menkkoja.. mutta tässä on siis se ongelma, etten tiedä vielä mikä mun kierto on.. Ennen se on ollu tosi tarkka 28, mutta nyt on siis vasta yhdet menkat tullut synnytyksen jälkeen (huhtikuu -05)! Ja nyt siis jos ne menkat olis tulossa lähipäivinä niin tuskin nappaa, mutta sit jos tällä kertaa kierto onkin esim. 42 niin sittenhän se vaara voi olla.. :)



toisaalta haluiaisin olla raskaana, toisaalta en.. etenkin nuo käytännön asiat arveluttaa (auto..yms, asuntoon onneksi mahtuis) mutta nehän on toisaalta vaan... no, käytännön asioita..eli järjestelemällä nekin hoituis.. :)



nyt tarttee mennä nukuttaa poikia.. moiks!

sita olette tana viikonloppuna-taitaa kaikilla olla menoja ja miehet kotona ettei kerita koneen aareen istuskeleen!



Me oltiin viikonloppu' lomalla' Hotellissa. Oli 3 neljasta mukana ja mies seka kaks' kaveripariskuntaa. Oli se taas kivaa vaihtelua kun ei tarvinnu ite valmistaa ruokia ja tiskata, ja sai uidakin taas kaikki kyllikseen! Mukava loma kaikinpuolin...



Mutta nyt palasin karuun arkuun ja mietiskelyyn; kun ei sitten vielakaan oo alkanu!! Mahassa on kylla kumma paineen tunne koko ajan, etova olo jatkuu, vilustukset on vahentynyt. Ei mulla ilmavaivoja kylla ole, mutta muuten hiukan huippaa jne. Noh, viela oottelen huomisen ja tiistaina viisaammaksi!



Hyvaa viikonalkua kaikille!