Todellinen ja aito rakkaus on sitä, kun sielu kohtaa sielun.

Hahaha

Totta. Kyllä sen sitten viimeistään joutuu myöntää, jos/kun sellainen osuu kohdalle.

Ulkonäköön ihastuu, pakko toisen on jossain mielessä olla viehättävän näköinen, jos ei nyt ensisilmäyksellä, niin toisella tai kolmannella kuitenkin.

En usko tuohon pätkääkään.

Vierailija kirjoitti:

Pinnallisilla ulkoisilla meriiteillä kuten ulkonäöllä, koulutuksella, sosiaalisella taustalla, iällä, varallisuudella tai elämäntilanteella ei ole mitään merkitystä.

Juu ei niillä aluksi ole.. mutta kun alkuhuuman jälkeen huomaat että sielunkumppani on esim täällä puhuttu jännämies.. persaukinen (toimit maksumiehenä), kouluttamaton, pettää, katoilee, lapsia ympäriämpäri, viinan kanssa lutraaja niin aivan v*** p** haisee vaikka olisi kuinka sielunkumppani niin ei sen vieressä hengissä selviä.

Mutta kauniin naisen sielukin on usein kauniimpi.

Karu totuus vain kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pinnallisilla ulkoisilla meriiteillä kuten ulkonäöllä, koulutuksella, sosiaalisella taustalla, iällä, varallisuudella tai elämäntilanteella ei ole mitään merkitystä.

Juu ei niillä aluksi ole.. mutta kun alkuhuuman jälkeen huomaat että sielunkumppani on esim täällä puhuttu jännämies.. persaukinen (toimit maksumiehenä), kouluttamaton, pettää, katoilee, lapsia ympäriämpäri, viinan kanssa lutraaja niin aivan v*** p** haisee vaikka olisi kuinka sielunkumppani niin ei sen vieressä hengissä selviä.

Tämä. Mutta ehkä ei pitäisi sekoittaa todellista rakkautta ja niitä järkiliittoja keskenään. Itse ainakin olen nimittäin rakastanut (ja rakastan edelleen) aidosti ihmistä, vaikka olen tiennyt että arki hänen kanssaan ei tulisi koskaan toimimaan. Ei se kuitenkaan sitä rakkautta poista, vaikka ei asuta ja eletäkään aina yhdessä. Toisaalta ihminen voi myös rakastaa montaa ihmistä eri tavoilla samaan aikaan, ja voi elää onnellisessa suhteessa vaikka olisi tunteita jotain toista kohtaan.  Arki voi pyöriä jopa helpommin sellaisen ihmisen kanssa josta välittää todella syvästi mutta ei koe syvää sielujen yhteyttä. Kaikkien suhteiden ei myöskään ole välttämättä tarkoitus kestää ikuisesti, mutta aito rakkaus on kuitenkin ikuisesti jollain tasolla olemassa.

Mulla on ollut aivan nuorena, parikymppisenä tuollainen sielunkumppani, jonka kanssa oli todella helppoa olla, koska ymmärsimme toisiamme varmaan yhtä hyvin kuin identtiset kaksoset. Elämäntilanteemme muuttui kuitenkin sellaiseksi, ettemme voineet olla yhdessä. Kun punnitsin vaihtoehtoja, yritänkö ylläpitää kaukosuhdetta, niin valitettavasti rupesin sitten ynnäämään plussia ja miinuksia ja mietin sellaisiakin asioita, että hänellä oli kovin iso nenä, hän oli alemmin koulutettu, kolme vuotta nuorempi ja aivan erilaisista oloista kotoisin kuin minä. Loppujen lopuksi ajattelin, että tuo ikäero saattaisi olla se huonoin juttu, koska hän saattaisi joskus ruveta katselemaan nuorempia naisia. Ja niin tein yksipuolisen päätöksen katkaista välit. Olen sittemmin katunut kovasti, etten jäänyt katsomaan kuinka kävisi, sillä toista niin minulle sopivaa sielunkumppania en ole vuosikymmenien kuluessa koskaan kohdannut.

Vierailija kirjoitti:

Mutta kauniin naisen sielukin on usein kauniimpi.

Mihinkäs tämä nyt sitten perustuu? Siihenkö vain, että kauniin naisen virheitä katsotaan vähän läpi sormien? Kauneus häikäisee ja estää näkemästä sisäisiä vikoja? Kauniille annetaan anteeksi enemmän, koska ulkonäkö tasaa muita puutteita?