Se on taas maanantai ELOKUISET

Heips vaan, elomammat.



Viikonloppuna meillä elettiin jänniä hetkiä: äippä ja ukkeli jäätiin ekaa kertaa kahdestaan kotiin koko viikonlopuksi, kun isukki suunnisti jokavuotiselle kalareissulleen. Perjantai-iltapäivästä sunnuntai-iltaan oltiin kahdestaan kotona, ja kaupungilla, ja kummitätösen luona. Ja mummi kävi lauantaiaamuna. Eli kahdestaan olomme olikin seuraelämän kannalta melko vilkasta.



Hyvin sujui, vaikka liian vilkkaalla mielikuvituksella varustettuna keksin pelkojuttuja sitä mukaa, kun ilta pimeni. Jostain syystä kaikissa huoneissa oli valot:) Ihanin juttu oli se, että kullanmuru sai nukkua mun vieressäni ja hyvin nukkuikin, koko yön molempina öinä. Puoli viideltä lehdenjakaja rapisteli sen verran, että pikkuisen kähistiin, mutta se loppui, kun otin poikaseni kainaloon suojaan. Putoamisen varalle oli kaksinkertaiset turvajärjestelyt: pinnis oli meidän sängyn laidassa kiinni ja jarrut pyörissä päällä. Pinniksen vieressä oli vielä pino tyynyjä+ylimääräinen peitto barrikadina. Ei pudottu kumpikaan sängystä.



Kun isukki palasi, tuli kyllä melkoisen leveä hymy poitsulta, ja huomattiin kyllä, että ikävä oli ollut: kun isi lähti käymään ulkona, pojalta pääsi itku. Onneksi isi kävi vaan laittamassa auton piuhaan ja tuli nopsaan takaisin. Mutta ihmeen hyvin meillä meni kahdestaankin. Oli vähemmän kotitöitä, kun sai viskata mikrosapuskan mikroon eikä tarvinnut tiskata kuin pojan astioita. Eikä tarvinnut pestä kuin pojan pyykkejä. Sittenpä olikin melkoinen pyykkisavotta, kun kalamies kotiutui, koska kaikki vaatteet haisivat tervassavulle...



Että sellainen viikonloppu. Meillä poika opettelee kovasti konttausta, peruutusryömintä onnistuu, mutta lapsiraukkaa ottaa päähän, kun ei pääse eteenpäin. Viikonloppuna oppi nousemaan konttausasentoon, ei ole kaukana enää liikkeelle lähtö. Tosin liikkuuhan hän jo ympäri olkkaria, rullaten ja pakittaen, mutta suunta on aika satunnainen. Milloin ollaan jumissa nojatuolin, milloin sohvan alla.



Hampaita ei ole vielä näkynyt, mutta viime viikolla huomasin, että alaien on turvoksissa. Yhtenä iltana piti jo antaa puolikas Panadol-suppo, kun ukkeli vaan kiukkusi eikä saanut nukuttua eikä syötyä, puri vaan pullotuttia ja sama peli nokkamukin kanssa. Se kai sitten helpotti, kun parin tunnin päikkäreiden jälkeen heräsi taas pikku-aurinkona, eikä sen jälkeen oo kiukutellut sen enempää.



Mahatautikin taisi mennä jo ohi, ei ole nyt muutamaan päivään tullut normaalipulautuksia enempää tavaraa ulos. Ollaan tosin vieläkin varovaisia ruoan määrän suhteen, ja jätin hedelmäpuuron kokonaan pois, jos se olisikin johtunut jostakin sen puuron ainesosasta se suihkuava oksennus... Pitäisi ehkä antaa enemmänkin ruokaa kerralla, kun vaikuttaisi riisi-broilerisose tekevän kauppansa melko nopsaan. Jugurtit eivät sen yrjötaudin jälkeen oo maistuneet, tänään yritin taas tarjota, niin kaksi pikkuista lusikallista meni, sitten käänsi päätä pois huulet lukossa. Punaposki-sose kyllä maistui, eli kyse ei ollut täydestä vatsasta, vaan väärästä ruoasta.



Jotenkin tuntuu, että vasta nyt osaa nauttia vauvan kanssa olemisesta, kun osaamme paremmin jo lukea toistemme viestejä. Välillä tuntuu, että poitsu jo ymmärtäisi puhettakin, kun vahingossa (?) tekee niin kuin käsken/neuvon. Ja kova poika naureskelemaan on tää meidän ukkeli, unissaankin nauraa ja hymyilee!



Mutta nyt ei mikrosafka kelpaa, kello käy ja perunat pitää keittää.



Positiivisella mielellä, toisille samaa toivottaen,



Hyvää alkanutta viikkoa,

Marjoriit ja pikku-aurinko

Poika ulkoisesti muuten kunnossa, eli allergiaepäily on vahva.



Aluksi ruokavaliossa jälleen taas vain Almiron pepti+riisi. Tähän asti olemme käyttäneet Muksun riisihiutaleita mutta allergologi tyrmäsi ne täysin!!! No uutta riisiä ostamaan...



Tämä on kurjaa, mutta MITÄ VAIN että poika paranisi. Otettiin verikokeet, otetaan tarkemmat allergiakokeet, kakkanäytteet. Vihdoinkin!

Mulla nämä kirjoittamiset on jääneet tosi vähille viime aikoina, mutta nyt taas kuulumisia.



Viime aikoina tyttö on oppinut hurjasti uusia juttuja. Tuo syöminen on edelleen ongelmallista, mutta lauantaina neiti avasi ensimmäistä kertaa kunnolla suunsa lusikalle. Päärynäsose kelpasi. Reilut kolme viikkoa meni joten kuten eikä vieläkään homma suju, mutta paremmin menee jo.



Ja kun tytsy on oppinut läpsimään, niin sitähän sitten treenattiin vauvauinnissakin ja kivaa tuntui olevan.



Kolmas opittu juttu on öiden nukkuminen. Viiime torstaina käytiin neuvolassa ja siellä oli puhetta syömisestä ja nukkumisesta ja terkka kehoitti kokeilemaan uniopettelua. Ensimmäisenä iltana neiti itkeskeli vähän ja kahtena ensimmäisenä yönä heräilikin puolittain muutaman kerran, mutta sitten onkin meillä nukuttu. Tosin nyt aamut alkavat puoli seitsemältä ja neiti on nyt ensimmäisillä päikkäreillään. Oma olo alkaa olemaan huomattavasti parempi, kun on saanut nukkua kunnolla. Ensimmäisinä öinä ei tosin osannut juurikaan nukkua, joten se suurin uniopettelu taisi olla meillä vanhemmilla.



Ja jottei tapahtumat loppuisi, niin eilen on ensimmäinen hammas puhjennut ikenestä läpi. Minä odottelen jo puoliki kauhulla tulevia puremisia.



Nyt täytyy alkaa hoitaan omia asioita, mukavaa viikon alkua kaikille!

Tämä äiti tuntee välillä epätoivoa ja masennusta. Lapsi on niin rakas, mutta mä en jaksa kun se ei ole juuri koskaan tyytyväinen. Laskeskelin että 6 viikon aikana poika on ollut ehkä viikon hyväntuulinen yhteensä. Muuten kitistään suurin osa päivästä. Ja mitä tahansa on tehty, viihdytetty joka tavalla (mikä usein auttaakin mutta kun koko aikaa ei jaksa), on kokeiltu maidon vaihtoa, oltu ilman kiinteitä, annettu suppoja/panadolia, tarkastettu korvat (ajattelin käydä pian tarkastuttamassa uudelleen)... Viime yönä jopa unissani pohdin mitä ruokaa uskallan pojalle antaa, vaikka annoin mitä tahansa, päivä voi olla joko hyvä tai huono. Ilmavaivoja ei ole muuta kuin röyhyjä, kakka tulee helpohkosti 1-2x päivässä, no tukkoinen ollut pari viikkoa, mutta ei selkeää syytä siihenkään, yksi hammas puhjennut, toinen vissiin kohta tulee?!? Mutta ei kai hampaatkaan näin kauan vaivaa ja kai niihin ees vähän panadol auttaisi...??



Mulla menee koko aika pohtimiseen mikä pojalla on ja millä saan terveeksi, nyt alkaa tuntua etten jaksa. Pitänee ajaa koko ruokavalio alas pelkälle maidolle, käyttää lääkärissä korvien varalta, mitä vielä, kun ei ne lääkäritkään osaa mihkään sanoa juuta ei jaata.



Yöt ovat vaihtelevia, välillä parempia, välillä huonompia. Mutta ihan rauhallisia öitä ei ole että kai sitten joku on vialla.



Itse on kauhees flunssassa ja miehellä pitkät työpäivät, lisäksi täällä bussit on lakossa, muuten mummi ois tullut auttamaan. Mä en enää tiedä mitä tehdä...olen niin huolissani jos poika ei voi hyvin!



Jaaha huutoa...vaihteeksi...

Allergia asiaa taas babylle, sori muut!



Annatko vauvallesi d-vitamiinia?



Meillä ei kummatkaan lapsista saa d-vit. Esikoiselle kokeiltu kaikki maailman merkit ja moneen kertaan, aina sama lopputulos = huutoa, huutoa ja vielä huutoa.. Eli maha ei kestä jostain syystä. Onneksi hän saa sitten muuta kautta (ruoassa siis) tarvittavan määrän sillä verikokein varmistettu että d-vit tasapaino elimistössä ok.

Tämä pikkukakkonen sitten taitaa olla samaa sorttia, kokeiltu nyt kaksi merkkiä, molemmat saa pojan huutamaan selkä kaarella. Korvikkeessahan on lisätty d-vit, joten olen nyt jättänyt muiden merkkien kokeilun toistaiseksi, meillähän on tässä muuta ' ohjelmaa' ihan tarpeeksi. Kokeilin taas antaa NANia, kolmen päivän jälkeen alkoi taas pulauttelu ja yöt menneet taas pahemmiksi. Tänään last.lääkärille aika, josko nyt menis lekurinkin kaaliin että pojalla ON maitoallergia... Saas nähdä..



Mutta tsemppiä sulle baby, harmi ettei teillä näytä alkavan selviämään mikä on. Onko vauvaa tutkittu fyysisesti tarkemmin? Siis esim. suoliston kuvauksia, refluksijuttuja tms? Olisiko aika? Se vaan on niin että monesti pitää itse tiukkana ja VAATIA tutkimuksia, mielestäni teillä on jo tarpeeksi pitkään odoteltu että jotain tapahtuisi? Jos olisin sinä, menisin ja vaatisin lähetteen erikoissairaanhoitoon ja päivystyksenä jos jonot pitkät.



inkku

meillä ripuli jatkuu 7.ttä päivää, eilen käytiin jo päivystyksessä kun poik ei syönyt juuri mitään. siellä sitten oli lasten puntari hukassa, jonotusta 3h, poika nälissään. paino oli laskenut pe.sta 200g, mutta ei vielä hälyttävästi. ensin sai tulokseksi -1kg ja sanoi että tämähän kuuluu sairaalahoitoon, mutta sitten vaihto alustaa niin johan tuli paremmat lukemat.



meillä kans poika taputtaa käsillä pöytää, hakkaa nokkista pöytään, pikkuhiljaa jopa tajuaa miten siitä juodaan. eteenpäin ei vielä pääse. konttausasennossa hytkyy ja siitä nostaa vielä pyllyn ylös että on varpaillaan:) hauskan näköistä. taaksepäin kyllä pääsee ja on aina jossain jumissa, vielä kun tämä rota voitettas niin hyvä olis.



meillä herätään yöllä vielä 2 kertaa, en aio unikoulua pitää ainakaan vielä, ootellaan jos tajuais ite lopettaa yösyömisen kun paranee(toivossa hyvä elää...)



babylle jaksamista, teillä ei oo tuo vauva arki kovin hyvin alkanut.Toivottavasti kohta jo helpottais.



nyt taka alalle, mies talvilomalla joten jos vaikka pääsis lenkille

Kyllä annan, voisivatko oireet alkaa vasta nyt?



Juuri koitan metsästää jotain lääkäriä mutta edelliskertaista hyvää lääkäriä emme saa, poika huutaa niin kauheesti ja hällä vain kerran viikossa vastaanotto, en jaksa enää odottaa. Tää on ihan kamalaa.



Joskus tuntuu niin pahalta, minun lapseni enkä osaa häntä hoitaa.



Mistä sitä tietää paikantuuko kipu mahaan, suolistoon, suuhun, korviin vai kenties jonnekin aivan muualle? Mahdottomalta kuulostaa lääkärillekin!!!

babylle: kyllä mun mielestä d-tipat voi ihan hyvin aiheuttaa masuvaivaa vauvallesi, vatsa ripuleista ym ärtynyt ja siihen päälle d-tipat, ihan hyvin voi olla kitinän takana. Itse olen todennyt esikoisen kohdalla miten minimaalisen pienistä annoksista voi olla kyse että masu tulee kipeäksi.

Esim. annoin esikoiselle aikoinaan Pronaxen kipulääkettä (lääkärin määräämää, 1 v tyttö oli silloin kovassa flunssassa) annoin sitä 1,5 ML yöksi ja simsalapim! Parin tunnin päästä lääkkeen annosta tyttö huusi ja KARJUI kuin leijona! Aamulla sitten katsoin lääkkeen tuoteselostetta: se sisälsi sorbitolia eli siitä tuo hirveä huuto. Tämän jälkeen olenkin osannut lukea tuoteselosteen ennen kuin annan yhtään mitään tytölle..



Niinpä, eihän sitä näin pienen kohdalla voi aina tietääkkään mistä kohtaa on kipeä, mutta poissulkemalla eri sairauksia voidaan edes jotain sanoa. Eli hakuammuntaa se on välillä.. Mutta parempi mielestäni tutkia ' turhaan' kuin että ei ollenkaan?



Ja se vielä että et osaisi hoitaa lastasi, lopeta tuollainen ajattelu tykkänään! Osaat varmasti hoitaa lastasi, kyse ei ole siitä että hän kitisee huonoa hoitoa! Ymmärrän kyllä että tuollaisia ajatuksia tulee, itsellenikin joskus kun mikään ei auta ja kaikki menee päin peetä...



Vaikkei se sua tässä vaiheessa yhtään lohduta, kitrjoitan tän silti, vielä tulee päivä että vauva nauraa ja hymyilee täysillä eikä masu vaivaa! Vielä tulee yö jolloin teillä nukutaan!





inkku

Meillä oli viikonloppuna miehen kanssa hiukan " laatuaikaa" , kun oltiin kahdestaan ystävien häissä. Mun vanhemmat vahtivat poikaa sillä aikaa ja hyvin oli mennyt, vierastaminenkin oli pojalta näköjään unohtunut. Tai mulle ainakaan ei muuta kerrottu ja hyvä niin... :) Meillä on aika tarkka rytmi päivässä, mutta nyt päikkäri- ja ruokailurytmi oli ilmeisesti ollut mitä oli, vaikka n. 1000 kertaa pidin äidilleni luennon aikatauluista, mutta nyt sitten alkaa arki taas ja pistetään poika takaisin " ruotuun" . :)



Oli ihanaa olla miehen kanssa kerrankin jossain niin, ettei tarvinnut miettiä nukuttamista, syöttämistä tai hermoilla kitinää jne. Morsiamelle meinasin kyllä mennä tekemään " reklamaation" , kun samaan pöytään meidän kanssa oli laitettu pariskunta, jolla oli 4kk vauva mukana. Siis sen kerran, kun ollaan ilman lasta jossain, niin ei välttämättä haluaisi kuunnella toisen vauvan itkua jne. Toki heidänkin piti jossain pöydässä istua, mutta silti... :) Noh, syömisen jälkeen vaihdettiin toiseen pöytään, jossa oli meidän ystäviä ja siitä eteenpäin oli loistava ilta. Olen aika huono jättämään lasta hoitoon, mutta täytyy sanoa, että teki tosi hyvää!



Muuten mitään ihmeellisiä ei ole tapahtunut, arkea eletään iloisen ja touhukkaan pojan kanssa pojan kanssa ja hyvin menee! :)

Ei mitään ihmeellistä täällä. Enni ryömii edelleen kivasti eteenpäin, ei vielä konttaa, ei vielä hampaita. Päristely ja kiljuminen on kivaa, mutta ei kuitenkaan kovin kovaääninen neiti meillä. Kakkaa tekee just näköjään kun puistattelee parhaillaan =)



Parisuhteen kulta-aikaa taas odotellaan. Eli kun koittaa aika, jolloin neiti nukkuu yöt eikä syö enää rintaa, niin sitten menemme yöksi pois miehen kanssa. Vaikka johonkin kylpylähotelliin. Toivossa on hyvä elää...=)



Ainoa murhe tällä hetkellä on imetyksen lopettamisen vaikeus. Harmittaa kun lopetin vellipullon annon kun siirryimme puuroon. Neiti ei nyt sitten meinaa ollenkaan huolia pulloa. Ei kyllä juo maitoa nokkamukistakaan. Ei kertakaikkiaan tykkää sen mausta. Olen kokeillut tuttelia ja nania ja nan-jauhetta. Jostain kuulin, että on kuulemma jotain vieroitus-korvikettakin olemassa. Maistuukohan se enemmän rintamaidolta? Taitaa mennä taas siihen, että neiti saa aamu- ja iltapuurossa maitojauhetta ja päivällä jugurttia. Muutama muukin mukula on meillä tehnyt niin =) Mielummin olisin kyllä antanut ihan maitona pullosta tai mukista.



Kukka ja Enni

Meillä yöt menee aika vaihtelevasti edelleen, paras yö on kun selvitään kahdella herätyksellä, huonoimpana joudun nousemaan kymmenenkin kertaa. :(

Mutta onneks tuo ihana rakas muru nousee välillä, jos on tuo huono yö. Millainen tuo unikoulu olikaan? Voisko joku kertoa vinkkejä miten tollasta reilu puolivuotiasta voi opettaa nukkumaan yöt? Viivi ei syö läheskään joka yö, ja jos syö niin kerran. Muut hulinat on lähinnä tuttihukassa jne.

Muuten meillä menee hyvin, neiti on kyllä aurinkoinen lapsi. Jaksaa väsyneenäkin höpöttää ja nauraa. Päivällä nukutaan pari kertaa, eka aamupäivällä n. 2 tuntia, ja iltapäivällä, alkuillasta noin tunti. Yöunille sitte mennään 21 jälkeen. Ruoka maistuu, kaikki kelpaa ja kaikki käy. Paitsi kala ei kelvannut.. Munaa en ole vielä kokeillut. Mutta viljat sopii ja kasviksetkin. Suhkussakäynti on Viivin juttu. Hän rakastaa vettä!

Nyt on mentävä taas, pyykkikone sai työnsä tehtyä.. Mukavaa alkanutta viikkoa elokuiset!



-Mindi & Viivi