Sektiosta...
Ajattelin nyt kysäistä sektion kokeneilta muutamia mieltäni askarruttavia kysymyksiä:
Onko teillä ollut suunniteltu sektio vai hätäsektio?
Miten teidän kohdallanne sektio on mennyt?
Saako mies ollenkaan osallistua vauvojen tai edes jälkimmäisen pesuun yms leikkaussalissa?
Miten nopeasti olette toipuneet sektiosta ja oletteko pystyneet heti hoitamaan pienokaisianne?
Olisin niin mieluusti suonut miehelleni mahdollisuuden napanuorien leikkaamiseen ja vauvojen ensipesuun synnytyksen jälkeen, mutta A-vauva ei tahtonut kääntyä ja on siis perätilassa. Eli alatiesynnytys ei enää onnistu =(
Nyt rv 36+5. Pe 10.3 on ultra ja silloin selviää sektioaika.
Itseäni huolestuttaa lähinnä se, miten haava paranee ja saanko heti osallistua vauveleiden hoitamiseen.
T. Jännittynyt maalis-vauvojen mami
Kommentit (13)
Esikoinen syntyi hätäsektiolla 5,5 vuotta sitten, ja kaksostytöt suunnitellulla sektiolla (rv 38) viime kesänä. Esikoinen vietiin kiireen vilkkaa vastasyntyneiden teho-osastolle hengityskoneeseen, joten häntä ei saatu itse hoitaa kun vasta reilun viikon ikäisenä, jolloin kytkettiin pois hengityskoneesta ja tilanne alkoi normalisoitua.
Itse leikkaus sujui hyvin, paranin tosi nopeasti ilman mitään kipuja. Kipulääkettä otin pari päivää, muutaman kerran päivässä. Ajattelin alkuun että huoli lapsesta vei huomion omasta voinnista, mutta omia mahd kipuja ja vaivoja en todellakaan edes muista. Ylös nousin leikkauspäivän iltana, minua ainakin todella kehoitettiin nousemaan mahd nopeasti, sillä kun on itse liikkeellä, turvotus yms laskee nopeammin, veri kiertää paremmin ja niin ollen myös haavan paraneminen lähtee nopeasti käyntiin.
Nyt kaksosten kanssa kaikki sujui rauhallisesti ja suunnitellusti, salissa oli hyvä fiilis, lapset tuotiin näytille ennen kun ne vietiin pesulle ja isä sai lähteä mukaan pesemään ja hoitamaan (isä oli mukana kummassakin sektiossa, spinaalipuudutus oli käytössä mikä oli minusta tosi hyvä valinta!). Heräämössä olin pari tuntia, isä tuli lasten kanssa sinne käymään. Osastolle siirryttyä lapset oli vierihoidossa alusta asti, itse nousin taas jalkeille jo muutaman tunnin kuluttua ja kaikki sujui loistavasti. Eikä kipuja tälläkään kertaa. Leikkaus oli ke aamuna, viimeinen kipulääke annettiin to iltana, sen jälkeen ei tarvinnut. Imetys lähti hyvin käyntiin, niin myös esikoisen kanssa vaikka silloin jouduin lypsämään alussa monta päivää, eka imetysyritys oli vasta kun hän oli n. kaksiviikkoinen. Eli älä panikoi etukäteen, ihmiset ovat yksilöllisiä ja toivut varmasti ihan hyvin!
Ihanaa kuulla, että mies pääsee heti touhuamaan vauvojen kanssa.
Toki vauvojen tilasta riippuen...
Olen pyöritellyt näitä sektioasioita pienessä päässäni ja kehittänyt jo lievän paniikin aikaiseksi.
MUTTA onneksi nämä teidän kokemuksenne rauhoittivat mieltäni =)
Toki toipumiseen menee enemmän aikaa, kuin alatiesynnytyksessä, mutta hyvällä mielellä odotan pienokaisia maailmaan sektiolla.
Ja onhan se toipuminen niin yksilöllistä. Pitää vain toivoa, että kaikki menee hyvin.
ISO KIITOS TEILLE, kun jaoitte tuntemuksianne täällä =)
Olisi kiva lukea vielä muidenkin kokemuksista/ajatuksista, jotka ovat jo tämän sektion käyneet läpi.
T. maalis-vauvoja odottava (36+6)
Meille määrättiin sektio viikolle 39, mutta synnytys käynnistyi luonnollisesti 38+6 lapsivesien menolla keskiyöllä. Yhdeltä oltiin sairaalassa ja paikat auki 5 cm ja siitä mentiin jo leikkaukseen.
Spinaali oli epiduraaliin verrattuna jotenkin kokonaisvaltaisempi, ihan kuin olisi ollut koko alavartalo halvautuneena. Mä en kokenut sitä mitenkään epämiellyttäväksi, ihan hyvä ettei leikkaus päässyt tuntumaan ;). Mies oli vieressä sermin takana ja sieltä sitten aina vilauttivat ensin A-vauvaa ja sitten B-tyttöä. Mies ei osallistunut pesuihin sun muihin, mutta sai pitää sylissä ja otti valokuvia. Sitten minut vietiin 3 heräämöön ja siellä tuli sellainen epämiellyttävä paleleminen ja tärinä, joka kuitenkin kuuluu asiaan. Mies oli lasten kanssa osastolla. 5 minut vietiin osastolle ja mies lähti kotiin. En kokenut olevani mitenkään sekaisin tai taju kankaalla, kroppa oli vain omituisen heikko ja pystyin nukkumaan vain selälläni.
9.30 eli vain runsasta 4 tuntia myöhemmin hoitaja tuli vetämään minua pystyyn. Kipu oli niin kova, että lääkeannos tuplattiin ja sitten tunnin kuluttua uudestaan. Ja sitten kävelinkin zombi/ozzy osborne -koukussa kaikkina päivinä ja hoitelin vauvoja melkein normaalisti, myös eka päivänä. Sänkyyn meneminen/tuleminen piti taiteilla kovasti miettien, sillä muuten kipu oli kova. Kannattaa pyytää reilusti särkylääkkeitä, sillä ei ole kiva olla tuskissaan eikä se vaikuttanut mitenkään esim. maidon nousemiseen, joka nousee vasta 2. tai 3. päivänä.
3 päivän sairaalassaolon jälkeen meidät kotiutettiin ja jatkoin vielä kipulääkkeiden ottamista. Sanoisin, että mulla oli noin viikon verran on kipuja ja sitten helpotti.
Vatsalihakset ovat palautuneet normaalisti ja jäljelle jäänyt leikkausarpi on ihan siisti ja onneksi riittävän alhaalla. Ei jäänyt mitään kauhumuistoja mulle sektiosta, vaikka tietysti olisin mieluummin alakautta synnyttänyt.
T. Eerikan äiti ja vauvat 9 kk
Ihanaa, kun olette niin nopeasti kirjoittaneet aiheesta.
Alkaa tuo H-hetki lähestymään ja pelkäsin, ettei kukaan ehdi kirjoittaa ennen sitä. Mutta te olette olleet ripeitä =)
Nyt näitä juttuja lukiessani on tullut ihan hyvä mieli, koska tekin olette selviytyneet sektiosta hienosti.
KIITOS !!!
poika eli a-vauva oli kääntynyt perätilaan joskus rv 28 ja siinä möllötti loppuun asti. b eli tyttö oli ihan viime metreille raivossa ja leikkausaamuna ultrassa huomattiin olevan poikittain.
minua pelotti sektio aivan hurjasti etukäteen ja olin todella surullinen etten saanut alatiesynnytystä niin kuin esikoisesta. kaikki sujui kuitenkin todella hyvin ja " synnytys" oli helppo ja nopea. tehtiin spinaalissa ja oli kiva olla koko ajan hereillä ja mukana tapahtumien kulussa. mies piti kädestä kiinni ja oli korvaamaton tuki.
vauvat vietiin heti masusta oton jälkeen " siistiytymään" ja tuotiin sitten minulle poskelle kiinni. pian sen jälkeen mies lähti vauvojen kanssa pesuille yms ja olisi saanut siihe osallistua, mutta otti mieluummin kuvia ja klöt tekivät nämä.
heräämössä olin 2 tuntia, sain vahvaa kipulääkettä ja mehua siellä
. mulla oli hb tosi alhaalla , menetin leikkauksessa verta melkein 2 litraa. siitä huolimatta olo oli kokonaisuudessaan hyvä.
saman iltana poistettiin katetri ja klön painostuksesta jalkeille. ensin vaan vessaan ja takaisin. sain tuona ekana päivänä kipulääkkeitä säännöllisesti ja olin vuodepotilaana. hlökunta auttoi vauvojen kanssa automaattisesti. seuraavana päivänä nousin jo itse sängystä ja aloin köpöttelemään vauvojen kanssa käytävillä yms. sain kipulääkkeeksi 2 päivänä panadolia ja buranaa ja se riitti. pahempaa kui haavakipu oli kivuliaat jälkisupparit imetettäessä..nekin alkoivat helpottamaan 3. päivänä kyllä.
nyt on 5 päivä leikkauksesta, eilen pääsimme kotiin. haava on hieman kiristävä muttei varsinaisesti kipeä. särkylääkettä en tarvitse enää ja aika kivasti toipuminen vauhissa. huomenna tikkien poisto sitten.
tsemppiä, suunniteltu sektio on turvallinen tapa synnyttää ja itselle ainakin kaikista peloista huolimatta positiivinen kokemus =)
Ihana kuulla, että teilläkin kaikki meni hyvin =)
Näitä juttuja lueskellessa paniikki on hävinnyt ja odotan vain innolla pienokaisia maailmaan.
Kiitos myös Sinulle, kun kirjoitit.
Toivon, että toivut nopeasti sektion jälkimainingeista =)
Teillä onkin ihanat ajat menossa, kun saitte vauvat kotiin.
Onnea vielä kerran !!!
Tuli vielä mieleeni kysymys, että millaisissa vaatteissa olette lähteneet laitokselta sektion jälkeen?
Toki väljissä vaatteissa varmasti, ettei paina leikkaushaavaa, mutta onko masu vielä iso lähtiessä?
Ajattelin ottaa mammahousut, joita pidin raskauden puolivälissä...
synnytys käynnistyi lapsveden menolla vk 36 ja siitä ambulanssilla suoraan leikkuriin. Isä sai olla koko toimenpiteen ajan mukana, sain vauvat rinnalle heti (siis siinä vaiheessa kun kohtua vielä putsattiin). iäsllä ois olut mahdollisuus pestä vauvat, mutta kuvitteli pyörtyvänsä eikä uskaltanut, mutta valvomossa (vai mikä se on nimeltään?) hän sai olla tunnin verran vauvojen kanssa kun mut vietiin heräämöön. Punnitukset yms isä seurasi vierestä. Toivuin tosi hyvin ja pian sektiosta, kuutisen tuntia operaation jälkeen sain vauvat osastolle ja vain ekana yönä olivat vauvalassa, tulivat toki syömään, sen jälkeen vierihoidossa kaikki 4 vrk:tta jotka sairaalassa vietettiin. Omaa toipumista edesauttoi varmasti se, että lähdin heti liikkeelle kun vaan jalat kantoi, kävin vessassa ja ruokalassa syömässä jne, kävelinylipäänsä aika paljon noina sairaalapäivinä. Ainoa mistä huomasi , että oli tehty leikkaus , oli kiristävät tikit, mutta nehän postetaan jo kuudentena päivän ja sen jälkeen pystyin elelemään suht normaalisti, kunhan varoin nostelua. Pystyin imettämään vauvoja ja olivat muutenkin helppoja pakkauksia, ekat 6 viikkoa söivät ja nukkuivat=)
noista kotiinlähtövaatteista sen verran, että tosiaan kannattaa ottaa väljää, mulla oli löysät verkkarit ja edestä avattava paita, koska olin jo heti aamusta omissa vaatteissa oottelemassa viimeistä lupaa kotiinlähdölle, oli helpompi imetellä vauveleita. Mammahousut voi olla hyvä vaihtoehto, maha kun saattaa tosiaan olla kuin viidennellä kuulla raskaanaollessa =)ja kotona kannattaa olla sellaset housut (hame tai mikä vaan) minkä saa joko helposti laskettua alas tai nostettua ylös, jotta haava saa ilmakylpyjä ja tietty vessakäyntienkin takia, haavaa kun on suihkuteltava monta kertaa päivässä.
Tässä alkaa olla jo jännät paikat edessä.
Tänään mennään ultraan ja päätetään sektioaika...hui...
Mulla on ollu hurjat turvotukset, mutta kun olen soittanut Kättärille, niin ovat vain sanoneet, että kuuluu asiaan.
Mulla ei tosin ole ollut mitään pahoinvointeja, eikä päänsärkyjä, joten tuskin raskausmyrkytyksestä kyse...
Mutta tänään ollaan taas viisaampia.
Kiitokset tosiaan kaikille kokemuksistaan kirjoittaneille.
Ilmoittelen kuulumisia =)
T.maalis-vauvoja odottava (37+2)
No eipä selvinnyt sitten se sektioaika...
Jälleen oli eri lääkäri Kättärillä kuin aiemmin.
Hänen mielestään vielä ei ollut syytä päättää aikaa, koska vauvat voivat hyvin ja kohdunsuu vielä kiinni. Kanavaa 3cm jäljellä.
Lääräri ei ottanut vauvojen painoarvioita, vaikka pyydettiin.
Ottavat kuulemma 2 vkon välein, ja koska kävimme viikko sitten ultrassa, niin ei nähnyt nyt syytä ottaa niitä. Outoa!?!
Eli saatiin taas uusi aika ultraan ensi viikon torstaille 16.3.
Silloin on rv 38+1.
Kätilö vain sanoi, että nyt on jo viikkoja niin paljon alla, että varautukaa äkkilähtöön... Ja jos tässä ei ennen ultraa tapahdu mitään, niin pitää varautua nopeaan sektioon. Mahdollisesti jo ultrapäivänä tai perjantaina...
Ihmettelemme mieheni kanssa, miksei voitu sitten sopia jo sektioaikaa?!?
En tarkoita, että vauvoja pitäisi ottaa liian aikaisin pois masusta, mutta rauhoittuisimme itse, jos olisi jo päivä sovittu. Nythän vauvoja ei enää luokitella " ennenaikaisiksi" .
Onko teillä muilla ollut samanlaisia kokemuksia viimeisillä viikoilla lääkäritoiminnasta ??? Meidän neuvolassakin ihmeteltiin tätä menettelyä.
Tarkoitus oli tehdä suunniteltu sektio A-vauvan eteisistukan takia. Toisin kävi, kun supistusten takia mentiin synnärille ja tehtiinkin kiireellinen sektio rv 35+4. Sektio meni ihan hyvin, mulle tuli pariin otteeseen tosi paha olo, mutta mulle nukutuslääkkeet aiheuttaa sen muutenkin. Olin siis spinaalipuudutuksessa.
Vauvat näytettiin meille vain pikaisesti ja vietiin suoraan teholle, mies ei siis päässyt osallistumaan oikein mihinkään.
Leikkaushaava/vatsa yleensäkin oli TOSI kipeä ensimmäiset päivät. En päässyt ilman kipupiikkiä edes sängystä ylös. Vauvat oli teholla kolme päivää, joten " sain" huilia alussa aika paljon. Kivut kyllä vähenivät aika nopeasti ja loppuajasta sairaalassa en syönyt kipulääkkeitä kuin satunnaisesti. Olihan se haava kipeä ja arpi on vieläkin, jos joku kiipeää päälle, niinkuin meillä lapsilla on tapana.
Leikkaushaava tulehtui vähän ja jouduin sitten vielä syömään siihen parit antibiootit, parantui kuitenkin ihan hyvin. Arpi on siis pystyssä, kulkee vähän vinoon navasta alaspäin. Ei mikään kaunistus, varsinkin kun tuo mahanahka on aika löysä. Arpi kiristää aika rumasti. Mutta minkäs sille teet. En tiedä auttaisiko, jos nuo viimeiset ylimääräiset kilot saisi pois ja vatsalihakset jonkinmoiseen kuntoon..
=) Clefairy ja taaperoiset kohta jo 2v
Meilläkin A kääntyi perätilaan ihan loppuviikoilla, kyllä silloin harmitti. Kätilöopistolla piti sopia sektioaika 36+6 mutta lapsivedet tulikin samana päivänä ja mentiin ihan kiireettömästi päivystyssektioon, mitään supistuksia ei ehtinyt tulla.
Sektio meni hyvin ja lapset olivat terveitä, mutta itselleni sektio spinaalipuudutuksell oli aika epämiellyttävä kokemus. Tiedän että monet mieluummin haluavat sektion kuin synnyttävät, ja sitä omani jälkeen suuresti ihmettelen! En kuitenkaan tahdo pelotella, taidan olla aika herkkis. Mutta se on aika nopeasti ohi.
Mies oli mukana leikkauksessa ja piti kädestäni kiinni... Vauvat kapaloitiin heti ja sitten näytettiin pikaisesti minulle, sen jälkeen mies lähti vauvojen ja hoitajien kanssa pois ja sai pestä, pukea ja syöttää lapset (vauvat olivat niin pieniä että lastenlääkäri oli määrännyt heti korviketta hörppyytettäväksi). Sillä aikaa minut parsittiin kokoon ja toivuin " heräämössä" kolmisen tuntia. Olo leikkauksen jälkeen oli kyllä kuin jyrän alle jäänyt... Pääsin sitten perheeni luo mutta en siitä päivästä muista paljoakaan.
Pari ekaa päivää mies hoiteli lapset ja minä katselin ja imetin sängyssä. Kauaa ei jaksanut olla ylhäällä joten vaippaa pääsin vaihtamaan muistaakseni kolmantena päivänä. Haava sinänsä paranee aika nopeasti, mutta kyllä kävely oli viikon päästäkin vielä aika hankalaa. Varmasti toipuminen on tosi yksilöllistä.
Jos siis asiat menevät samalla tavalla kuin meillä, isä on alussa paljon enemmän lasten kanssa tekemisissä kuin äiti! Meillä vauvat ovat nyt 4 kk ja itse vasta äsken tajusin että en edes nähnyt vauvoja nakuna ennen kuin silloin kolmantena päivänä vaihdoin vaippaa! Tuollaiset asiat jälkeenpäin harmittavat, silloin sitä oli kaikesta sen verran pihalla ettei tajuakaan kaikkea... :) Mutta minusta kaksosten saamisessa on yksi suurimpia riemuja se, että isä pääsee alusta asti ihan erilailla vauvojen hoitoon ja elämään mukaan!
Sinulla on h-hetki varmasti lähellä, toivotan kaikkea hyvää ja voimia vauvaelämään!