Elänkö teidän mielestä toisten rahoilla?

Voi harmi, huono homma, jos jo tuossa vaiheessa tulee rahasta eripuraa :(. Mutta kysymykseesi, et elä toisten rahoilla.

Joo, elät. Pelkillä tuilla.

Miehesi ansaitsee niin vähän, että teillä tekee nyt äitiyslomalle jäätyäsi oikeasti tiukkaa, ja siksi miehesi kiukuttelee. Paljonko itse ansaitsit ennen äitiysloman alkamista? Oisko mahdollista, että miehesi jäisi kotiin hoitamaan lasta, kunhan ä-loma päättyy ja vauva on 9 kk? Vai onko sulla työtä, johon palata?

Tsemppiä teille, toivottavasti raha-asiat ratkeaa parhain päin!

Et mielestäni elä toisten rahoilla, kunhan pidät huolta lapsesta tarpeellisen ajan, ja sen jälkeen menet itse töihin tai opiskelemaan.

Te voisitte ehkä tehdä budjetin johon kirjaatte kummankin menot kuukaudessa. Sitten voitte verrata ja tehdä omat johtopäätöksenne.

Meillä on ollut alusta asti yhteiset rahat, joten molemmat ollaan maksettu kaikkea. Lainat on molempien nimissä, samoin autot. Eikä koskaan ole tarvinnut riidellä rahasta.

Ihme mies. No tavallaan elät toisten rahoilla koska elät yhteiskunnan maksamilla tuilla, mutta kyllä sitä kerkeää tehdä töitä yms. niiden ansaittujen tukien takaisinmaksuun. Törkeää minusta vihjailla tuollaista. Meillä mies arvostaa minun työpanostani eli sitä että minä olen lapsen kanssa kotona vanhempainvapaalla.

Meillä mies myös töissä, minä kotona minimiäitiyspäivärahalla ja lapsilisää saan myös. Saan nettona näin yhteensä 590 euroa, josta maksan osuuteni lainasta 130 e, puhelinlaskuni 25 e, yhteiselle taloustilille laitan per kk 50-100 e riippuen miten rahat riittävät ja maksan joitakin satunnaisia vakuutuslaskuja sekä satunnaisia lapsen menoja. Mies maksaa käytännössä reilusti suurimman osan kaikista menoista. Hänen osuutensa asunnon lainasta mikä on kolme kertaa enemmän kuin minulla, vedet, sähköt, suurimman osan vakuutuslaskuista ja suurimman osan talous- kuten esim. ruokamenoista. Ei meillä sillai kyllä lasketa että kuka maksaa mitäkin, välillä minä maksan jotakin jos on kertynyt ylimääräistä mutta useimmiten pyydän miestä maksamaan jonkun laskun kun itsellä on rahat tiukilla.

Rahat ovat meillä yhteisiä vaikka molemmilla onkin omat tilit, yhteinen tili ja erikseen vielä taloustilikin. Vaikka mies käytännössä tuokin leivän pöytään niin hän arvostaa sitä että minä olen lapsemme kanssa kotona ja kyllä sekin on arvokasta työtä. Minun kotona olo mahdollistaa kuitenkin miehelle työurallaan etenemisen kun oma urani on käytännössä ihan jäässä. :)

Sain äitiysrahaa enemmän kuin mies palkkaa niin yhtä lailla maksettiin kaikesta (prosentuaalisesti saman verran, euromääräisesti siis minä enemmän). Kun mies oli sitten hoitovapaalla niin minä maksoin hänelle kompensaatiota (tulevasta vaikutuksesta eläkkeeseen) ja kaiken asumisen ja elämisen.

Tiedän eläväni tuilla tällä hetkellä, mutta olen ollut muutaman vuoden työelämässä ja tarkoitus sinne myös palata (vakituinen työ, tosin matalapalkkainen myös). En vain ymmärrä, miten mies voi valittaa, koska hänellä on isommat tulot ja maksaa kuitenkin vain kauppamenot, oman puhelinlaskunsa ja matkakortin. Meillä ei ole asuntolainaa eikä omaa autoa. Minun mielestäni minun ei tarvitse käyttää omia säästöjäni, koska maksan kuitenkin asumismenoja suunnilleen saman verran kuin mies kauppamenoja (en ottanut asumistukea huomioon, kun miehen mielestä sitä ei lasketa). Toki käytän säästöjä esim. rikki menneeseen pesukoneeseen, jos niin sattuisi käymään. Muutenkin kaikki huonekalut, telkkarin, tietokoneen, pesukoneen, imurin jne. olen aina maksanut itse, vaikka on tullut yhteiskäyttöön. Maksan myös kotivakuutuksen ja sähkölaskut.

Ap

Et. Kaikki ihmiset elävät samoilla rahoilla.

Sinun rahojasi ne ovat.

Ihan sama mistä tulevat, kun ovat laillisesti päätyneet tilillesi ovat sinun.

Yhteiskunnalle tulisi paljon kalliimmaksi korjata lasten heitteillejättöjä kuin maksaa kotihoidosta vanhemmille, mm. siksi niitä tukia maksetaan.

Et elä. Hae vain kaikki tuet mitä saat ja nauti lapsen kanssa olosta.

Älä kuuntele muita. Pahimpia tuilla elävien tuomitsijoita ovat rikkaat, jotka kiertävät veroja tai hakevat tukija väärin perustein.

Et elä. Äitiyslomalla eletään noin, kyse on yhteiskunnan tuesta perheille. Meidän perhe saa edelleen lapsilisiä ja kun lapset olivat pieniä tuloni olivat suunnilleen samat kuin sinunkin. 

Mutta teillä on taloudellisesti tiukkaa ja sinulla on säästöjä – mihin säästät? Säästöilläsi voisit helpottaa perheenne arkea. Voithan alkaa säästää taas kun tilanteenne helpottuu, kun palaat töihin (jos sinulla on työpaikka). 

Et tietenkään elä, äitiysrahaan sinulla on lain tuoma oikeus. Päinvastoin, miehesi pitäisi huomioida puolet sinun ansiomenetyksestä, sillä molemmat lapsen vanhemmat ovat lapsen elatusvelvollisia.

Meillä ei edes ole taloudellisesti tiukkaa, koska menomme on niin pienet. Saamme kaiken meille tarpeellisen ostettua, vaikka toki useimpien mielestä eletään vaatimattomasti. Olen säästänyt ASP-tilin kautta omaan asuntoon ja muuten vain pahan päivän varalle, jos tulee yllättäviä menoja tai lapsi sairastuu. Mihin näitä säästöjä nyt pitäisi sitten käyttää, kun omasta mielestäni ei ole mistään puutetta eikä eletä velaksi?

Ap

Ihan oikein sinä toimit. Anna sästöjenbolla rauhassa jos kerran pärjäätte.

Olisiko mies kateellinen rahoistasi?

Sun miehellä on ongelma ja teidän kannattaa puhua asiat halki ja puhki ennenkuin huomaat että olet menettänyt kaikki säästämäsi rahat.

Sä voit kertoa miehelle että vaikka saat tukia niin ne kuuluvat sinulle koska hoidat lasta kotona ja Suomessa tuetaan pienen lapsen kotihoitoa. Vaihtoehtona on se, että mies jää kotiin tuettuna ja sinä menet töihin. Yleensä monilla miehillä tässä vaiheessa menee pasmat täysin sekaisin ja selitykset sekä oletukset ovat mitä ihmeellisimpiä. Kolmas vaihtoehto on että lapsi menee päiväkotiin ja sekä sinä että mies järjestätte asiat niin että jompikumpi pääsee viemään ja hakemaan lasta. Tämä kolmas vaihtoehto tulee usein vaikeammaksi ja kalliimmaksi kuin moni osaa kuvitella.

Älä käytä säästöjäsi jos ei ole aivan todellinen tarve. Miehesi haluaa helpottaa omaa taakkaansa sinun kustannuksellasi. Hän ei ilmeisesti ole saanut mitään säästöön. 

Laittakaa kuukausimenot paperille ja summat jotka kukin maksaa. Yksi vaihtoehto on että avaatte tilin jonne kumpikin pistää joka kuukausi tietyn summan rahaa ja niillä katetaan kuukauden menot ruokapuollta myöten. Joskus rahasta saattaa jäädä jotakin niin sitä ei pitäisi teidän kummankaan käyttää omiin menoihin vaan se on siellä sitten valmiina juuri niihin yllättäviin menoeriin. Tällä tavalla perhe säästää talousrahaa pikkuhiljaa .

Sun miehellä on ongelma, ei sinulla. Mun eka mies oli tuollainen ja menetin aikanani kaikki säästöni ja rahani ja olin sen jälkeen jatkuvasti pa mutta miehen mielestä minä olin se joka hoisi asiat huonosti. Kymmenen vuotta tuhlasin turhaan siihen luuseriin. Nykyinen mieheni on aivan eri maata.

Voiko taustalla olla jokin muu syy? Liian vähän yhteistä aikaa? Lapsiarjen rankkuus yllätti?

Kävin äitiyslomalla verotoimistossa kysymässä veroprosentista. Kun ihmettelin veroprosenttini suuruutta, täti tokaisi paheksuvaan sävyyn: "Sinä elät tuilla. Ja sama meno jatkuu!"

Töissä olin ollut n.10 vuotta ennen äitiyslomalle jäämistä, mutta tosiaan - äitiyslomalla elin "tuilla". On se paheksuttavaa.

Teidän kannattaisi alkaa maksaa kaikki puoliksi. Ja laittaa myös kotityöt puoliksi. Ihan vaan miehen asenteen takia.

Tai ehkä muuttaa omiin osoitteisiin, ainaki jos tilannetta ei saa korjattua.

En minä ainakaan tuommoista ukkoa jaksaisi katsella. Nuorena vähän aikaa katselin joten tiedän millaista se on. Kovin pitkään en sitä touhua jaksanut sietää ja näin jälkeenpäin harmittaa vain se että en heti ensimmäisistä merkeistä tajunnut lopettaa suhdetta.

Hyviä neuvoja olet saanut. Lisäisin tähän kyllä että voisitte miehen kanssa käydä läpi ne tuet jotka sinä saat ja myös syyt ja maksuperusteet niihin. Miehen pitäisi tässä vaiheessa huomata että saatte esimerkiksi asumistukea siksi koska olet kotona lapsen kanssa ja miehesi tulot eivät ole riittävät.

Sun mieshän varsinainen epeli on. Hän siis mielellään kyllä elelisi sinun rahoillasi:)