Pidettiin lapsen kaverisynttärit kotona

Mistä tiedät, että naureskellaan? Yleensä lapset ei edes huomaa ympäristöä, vaan nauttii juhlista.

Huono provo

Vierailija kirjoitti:

Mistä tiedät, että naureskellaan? Yleensä lapset ei edes huomaa ympäristöä, vaan nauttii juhlista.

Kun ovat lapselle sanoneet kuinka vanhaa ja risaa meillä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä tiedät, että naureskellaan? Yleensä lapset ei edes huomaa ympäristöä, vaan nauttii juhlista.

Kun ovat lapselle sanoneet kuinka vanhaa ja risaa meillä on.

Höpö höpö. Kuvittelet vaan. Ei lapset sellasista puhu.

Miksi sitten asut löyhästi ja ahtaasti? Etkö halua tarjota lapsellesi kunnon kotia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä tiedät, että naureskellaan? Yleensä lapset ei edes huomaa ympäristöä, vaan nauttii juhlista.

Kun ovat lapselle sanoneet kuinka vanhaa ja risaa meillä on.

Höpö höpö. Kuvittelet vaan. Ei lapset sellasista puhu.

Kyllä vaan puhuu.

Vierailija kirjoitti:

Miksi sitten asut löyhästi ja ahtaasti? Etkö halua tarjota lapsellesi kunnon kotia?

Ei ole varaa parempaan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi sitten asut löyhästi ja ahtaasti? Etkö halua tarjota lapsellesi kunnon kotia?

Miten edes kehtaat kirjoittaa noin!!!!!!!! Laittaisin 1000 miinuspeukkua, jos se olisi mahdollista. Toivottavasti et ole kenenkään vanhempi.

Onko nyt kyse teineistä, vai lapsista? Teinit voikin päästellä suustaan sammakoita. Varsinkin tytöt.

Vierailija kirjoitti:

Miksi sitten asut löyhästi ja ahtaasti? Etkö halua tarjota lapsellesi kunnon kotia?

Tämä oli tyypillinen hyvin toimeentulevan vastaus joka ei voi ymmärtää millaista on elää kun ei vaan ole ylimääräistä syystä tai toisesta. Uskon myös että tuollaisten vanhempien lapset alkavat kiusata kun edes vanhemmat ei ymmärrä niin miten sitten lapsi voisi.

Vierailija kirjoitti:

Onko nyt kyse teineistä, vai lapsista? Teinit voikin päästellä suustaan sammakoita. Varsinkin tytöt.

Esiteineistä.

Kyllä meillä ainakin puhuttiin. Olin yksityiskoulussa ja "mun isi on vahvempi ku sun isi" vaihtui hyvin aikasin "mun isi tienaa enemmän ku sun isi". Vanhempien amisammatteja pilkattiin samoin kuin huonolla alueella, pienessä kämpässä ja jopa kerrostalossa asumista

Tästä ketjusta tuli mieleen ammattivalittaja. Aina sama jankutus synttäreistä, synttärilahjoista, lapsen kiusaavista kavereista ja liian pienestä ja rumasta talosta.

Tää on se yksi äiti joka aina valittaa kaikesta.

Kyllä lapset voi ihan hyvin puhua tuollaisia. Meille tuli kolmasluokkalaisen kaveri koulusta suoraan kun vein heidät yhteiseen harrastukseen. Tyttö sanoi että onpa teillä kiva talo, ihan samanlainen kun meidän kesämökki :D He asuvat sellaisessa sokeripalan näköisessä jättimäisessä valkeassa kuutiossa, miellä talo tyyliin rintamamiestalo. Ja heillä tosiaankin on talomme kokoinen kesämökki. No, eipä tyttö sillä pahaa tarkoittanut.

Vierailija kirjoitti:

Miksi sitten asut löyhästi ja ahtaasti? Etkö halua tarjota lapsellesi kunnon kotia?

No tässähän on sitten niiden lasten vanhempi. Äkkiä se syypää ilmoittautui. Just toi asenne tarttuu kotoa ja johtaa köyhempien kiusaamiseen.

Missä ihmeessä te asutte, jos kaveripiiri koostuu tollasista junteista?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä meillä ainakin puhuttiin. Olin yksityiskoulussa ja "mun isi on vahvempi ku sun isi" vaihtui hyvin aikasin "mun isi tienaa enemmän ku sun isi". Vanhempien amisammatteja pilkattiin samoin kuin huonolla alueella, pienessä kämpässä ja jopa kerrostalossa asumista

Miten tämän nyt ottaisi.. Suomessa ei ole kuin muutama maksullinen yksityinen koulu - jos sinne on varaa lapsensa maksaa, niin ei varmaan ole ihan köyhimmästä päästä. Ja tosiaan, köyhyyttä on pilkattu aina, mutta ei normaaleissa kouluissa normaaleja, työssäkäyviä (saati sitten amiksen käyneitä) vanhempia karsasteta. Vaan niitä elämäänsä hallitsemattomia toimeentulotukilaisia.

Oliko kotinne kuitenkin siisti ja puhdas & astiat puhtaita kun lapset tulivat kylään? Köyhäkin voi sisustaa mieluisesti, tai sanotaanko kohtuu tyylikkäästi ja pitää puhdasta. Voisin kuvitella että köyhyysvaikutelma syntyy lapsille enemmänkin sotkuisuudesta kuin kämpän koosta, mutta voin tietysti olla väärässä. Lapset osaavat kyllä olla julmia.. Lapsihan voisi tuohon vaikka vastata: "Ole kiitollinen, että teillä kaikesta päätellen rahaa riittää."  Se ehkä laittaa muita lapsia vähän ajattelemaan. Jos ovat m*lkkuja niin tuskin laittaa, silloin täytyy hoitaa asia ihan virallisia teitä pitkin. Valitettavasti sekään ei aina auta ja tähän liittyen hieman omaa kokemusta:

Muistan itse yläasteajoilta (olen nyt 23-vuotias) kuinka yhtä tyttöä kiusattiin todella paljon. Tämä kiusattu tuli tarkoituksella myöhässä kouluun eräänä aamuna joka alkoi liikunnalla yleisurheilukentällä (syystä että ei olisi paikalla opettajan kertoessa muille erästä asiaa.) Opettajamme ei näin jälkikäteen ajateltuna missään nimessä soveltunut opettajaksi ja on nyt myöhemmin saanut potkut. Heitti jatkuvasti seksistisiä vitsejä, katsoivat miten jotkut 13-/14 -vuotiaat reagoivat ja kyseli hieman epämääräisiä asioita. Joka tapauksessa, opettaja kertoi liikuntatunnin alussa kuinka tämän tytön äiti otti yhteyttä kiusaamisen tiimoilta. Alkoi siinä sitten naureskellen kertomaan, kuinka tämän henkilön x kiusaaminen pitäisi lopettaa. Pilkkasi samassa tilanteessa tytön olemusta ja asettui ikään kuin kiusaajien puolelle - sen sijaan, että olisi toiminut esimerkillisesti, asiallisesti, suhtautunut asiaan tosissaan, tehnyt selväksi miltä kiusaaminen todella tuntuu ja kuinka pitkälle sen voi vaikuttaa. Nyt osa kiusaajista porskuttelee oikeustieteellisessä, kauppiksessa ja kuka missäkin. Täytyy myöntää, että yksi näistä kiusaajista on hyvin, hyvin älykäs ja karismaattinen. Tulee varmasti suuren kansan tietoisuuteen vielä jonain päivänä. Niin väärältä kuin se tuntuukin. Sen sijaan kiusatulla on niin paha sos. tilanteiden pelko, että ei kykene opiskelemaan tai tekemään töitä. Yläasteen alussa oli vielä elämäniloinen ja myönteinen ihminen, joka pitkään jaksoi yrittää. Toiset jaksavat olla nöyryytettyinä pidemmän aikaa, toiset vähemmän aikaa - KUKAAN ei ikuisesti.

Lastani pilkattiin,

- kun hänellä oli (täysin ehjä, puhdas, käyttämätön) kirpputorilta ostettu reppu.

- kun hänellä oli Citymarketista ostetut valkoiset lenkkarit, ilman merkkiä.

- kun hänellä oli feikkinomination -palarannekekoru.

- kun vei syntymäpäivälahjaksi (liian) pienen korun ja suklaapatukan.

- kun vei syntymäpäivälahjaksi "vain" yhden Littlest PetShop-hahmon.

- kun kävi ilmi, miten vähän vaatteita hänellä on. Luokkakaveri tuli kylään, aukaisi vaatekaapin ja kiljui ihmetyksestä.

- kun meillä on niin pieni taulutelevisio

- kun lapseni ei tiennyt, mitä sana "luksus" tarkoittaa

- jne.

Koko alakouluajan lapseni joutui ihmeellisen pilkan kohteeksi, usein varusteidensa, tavaroidensa, tms. vuoksi. Kyse on/oli esikoislapsestani. Itse kasvoin maalla, kävin koulut pikkupaikkakunnalla. Muutin kaupunkiin, sain lapset iäkkäänä. Äitinä olin/olen vanhanaikainen, enkä todellakaan käsitä kaupunkilaiselämän vaatimuksia edelleenkään. Syytän itseäni kaikesta, minähän se hölmö ostin liian vaatimattomia syntymäpäivälahjoja (ekaluokkalaiselle).

Usein lapseni lähti kouluun iloisena, silmät loistaen. Palasi kotiin allapäin, silmissään hämmentynyt, sammunut katse. Taas oli pilkattu. Kävi ilmi, että luokalla oli eräs poika ja eräs tyttö, jotka laukoivat ääneen kaiken - tietenkin totuuden - mistään välittämättä. Siitä alkoi merkkitavaroiden opettelu perheessämme. Se aukaisi minunkin maalaistaustaisen, kaikesta tietämättömän naisen silmät. (Etenkin, kun itse en ole ollut koskaan kiinnostunut muodista, pukeutumisesta, vaatteista. Muistelen, että maaseutulukiossa 80-luvulla joku olisi katsonut  halveksien, kun en tuntenut Levis-merkkisi'ä farkkuja. En silloin enkä nykyääkään tiedä mistään mitään). 

Muutaman alakouluvuoden jälkeen tein kaikkeni, että lapsellani on just oikeat varusteet, kamppeet, tms. Ostimme merkkitavaroita luottokortilla.

Lapset todellakin ilkkuvat ja pilkkaavat toisiaan. Kukaan ei enää opeta kotona käytöstapoja. On oikein sanoa ääneen juuri se, mitä mieltä on. Sellaista sanaa kuin hienotunteisuus ei kukaan tunne. On oikein arvioida toista ihmistä pelkästään ulkoisten seikkojen perusteella, vaatteet, ulkonäkö, jne. Selfie-kuvat instagramissa ovat pelkkää pintaa, jota arvioidaan suureen ääneen. Kuten naapurissa asuvat kymmenvuotiaat pojat erittäin kovaan ääneen kotikadulla: "...toi on hyvännäkönen, toi on ruma. Kato mitkä tissit, toi on hyvännäkönen, toi on ruma....".

Alakoulu- ja yläkoululaisten keskuudessa on "oltava merkit ja varusteet kohdallaan", kuten eräs luokanopettajamies kerran tiivisti. Ja kaasutti tiehensä farmarivolvollaan, pukeutuneena "just oikein".

Sitä en tiennyt, kun lapseni kouluntien aloitti, millainen maailma kouluissa (nykyään) on.