Käytännön vinkkejä avioeroon?

Tarkoitatko muuten sanalla kohtuullisesti tässä kohtaa sitä, että lainaa on vielä paljon, vai ettei sitä ole kovin paljon enää?

Eikös nuo ole aika itsestään selviä asioita? Kipot jaetaan sen mukaan mitä sovitte. Jos omistat osan asunnosta, niin voit vaatia siitä rahat. Joko mies maksaa tai sitten kämppä myyntiin.

Lainaa jäljellä kohtuullisesti. Ap

Vierailija kirjoitti:

Lainaa jäljellä kohtuullisesti. Ap

Eli ei siis kovin paljon? Hyvä juttu. Saatte jotain varoja sitten asunnon myynnistäkin. 

Tulossa riitainen ero. Saako ulkopuolista apua, joka katsoo kuka saa mitäkin? Ap

Avioeroon kuuluu ositus, siinä jaatte omaisuuden puoliksi tai miten sovitte, mikäli avioehtoa ei ole. Käytännössä toinen puoliso lunastaa yhteisen omistusasunnon itselleen, tai se myydään, tai siihen asuntoon jäävä maksaa vuokraa poismuuttavalla tms. Muu omaisuus sitten jotenkuten puoliksi. Kannattaa vahvistaa ja laadituttaa ositus verotuksellisistä syistä lakimiehellä. Eikä sitten ole mitään riidan aihetta myöhemmin. Halvimmaksi se tulee, että teette keskenänne ensin jaon siten kuinka sovitte, ilmoitatte ne asiat lakimiehelle joka laatii virallisen paperin. "Parhaimmillaan" sen voi hoitaa sähköpostitse, jolloin kustannus ei ole suuri. Oikeusaputoimistossa voi myös asian hoitaa, jos tulot ovat pienet.

Vierailija kirjoitti:

Tulossa riitainen ero. Saako ulkopuolista apua, joka katsoo kuka saa mitäkin? Ap

Ei sellaista ihan kuppi&kippotason jakoa kukaan tule teille tekemään. Kyllä siihen pitää itse pystyä, vaikka sitten riidellen.

Entä lapset? Kuka sen päättää, kuka menee äidin ja kuka isän luokse?

Jos mies haluaa jäädä asuntoon asumaan, hän lunastaa sinulta oman osuutesi. Jos ei pysty, niin eipä taida olla vaihtoehtoja muita kuin myyminen.

Kipoista ja kupeista taistelu on ihan turhaa. Itse sanoin exälle aikoinaan, että se, mitä sain mummolta perinnöksi (ihan vaan jokunen tavara joilla on mulle tunnearvoa, rahallinen arvo ei mitään), on minun, muuten en aio tapella mistään tavarasta.

Pienillä tuloilla pärjää. Asumiseen saa mahdollisesti asumistukea.

Henkinen kynnys on suurin ylittää. Mutta sen jälkeen asiat luistaa kyllä melkein itsestään. Ei se helppoa ole, mutta siitä selviää.

Vierailija kirjoitti:

Entä lapset? Kuka sen päättää, kuka menee äidin ja kuka isän luokse?

Te vanhemmat päätätte. 

Vierailija kirjoitti:

Entä lapset? Kuka sen päättää, kuka menee äidin ja kuka isän luokse?

Te keskenänne. Lapsen ikä vaikuttaa myös, hänellä voi olla sananvaltaa. Lastenvalvojalta saa apua. Viime kädessä oikeus voi päättää, mutta kannattaako sille tielle lähteä, se on toinen kysymys.

Vaikka kuinka on katkera ja vihainen kannattaa muistaa, että ne lapset tuon teidän vihanpidon nahkoissaan kärsivät. Lasten takia ne riidat kannattaisi jättää ihan minimiin ja suostua konpromisseihin. Jälkikäteen ei ne muutamat riidellyt lisäkipot lämmitä. Ja riitelemällä saa sen suhteellisen pienen ja helposti ositettavan omaisuuden pienenemään nopeasti asianajajien palkkioihin. Eroonhan te nyt toisistanne pääsette, mitä siinä enää kannattaa riidellä, kummallakin nokat osoittaa jo eri suuntiin, siinä sitä omaa uutta elämää suunnittelemaan. Kun vielä muistaa ettei onnellisuus ole siitä elintasosta kiinni, ihan alussa joutuu miettimään tarkemmin roposet, mutta kyllä se helpottaa kun uuteen elintasoon tottuu ja saa perushankinnat hommattua.

Miten tossa omaisuudenjaossa huomioidaan avioliiton aikaiset tuloerot? Siis jos menot on menneet puoliksi vaikka toinen on ollut kotona lapsen kanssa, yhteisestä sopimuksesta. Huom. toistan: menot puoliksi, tuloissa suuri ero.

Jos ei avioehtoa ole niin omaisuus jaetaan 50/50.

Jos erosta on tulossa muutenkin riitaisa niin suosittelen, että et ainakaan sinä lisää riitaa tappelemalla kipoista ja kupeista ihan vain kiusaksi tai kostoksi miehelle. Anna noissa asioissa periksi kaikessa, missä voit. Sukusi esineet, rakkaimmat kirjat jne., niistä kannattaa ottaa yhteen. Mitä huonommat välit teillä on, mitä enemmän riitelette pikkuasioista, sitä enemmän te ja teidän (mahdolliset) lapsenne kärsivät. Ja sitä vaikeampi on siirtyä elämässä eteenpäin. 

Vierailija kirjoitti:

Miten tossa omaisuudenjaossa huomioidaan avioliiton aikaiset tuloerot? Siis jos menot on menneet puoliksi vaikka toinen on ollut kotona lapsen kanssa, yhteisestä sopimuksesta. Huom. toistan: menot puoliksi, tuloissa suuri ero.

Ei välttämättä mitenkään. Anteeksi nyt, mutta ehkä tämä on se ns. oppiraha joka sun on nyt tyhmyydestä maksettava. Jos oot tuohon suostunut, järjetöntä.

Mutta raha on rahaa. Vapaus on jotain ihan muuta.

AP!

Se omistaa, kenellä on kuitti eli kaiva kaikki kuitit käsiisi.

Kun myyt asunnon (jota olet lyhentänyt), saat siitä lyhennetystä osasta jo käsirahan uuteen omaan kotiisi.

Pankkiin yhteys, heillä lakimiehet jotka auttavat.

Kaikki tuet on tehty haettaviksi.

t. oikislainen

Vierailija kirjoitti:

Jos ei avioehtoa ole niin omaisuus jaetaan 50/50.

Tämä on varmaan yksi yleisimmistä harhaluuloista niin avioliittoon kuin -eroonkin liittyen.

Kumpikaan näistä ei vaikuta omistamiseen mitenkään, omaisuus on sen kenen nimissä se on ennen avioliittoa, sen aikana ja sen jälkeenkin.

Tasinkoa laskettaessa toki otetaan huomioon mitä kumpikin omistaa , riippumatta siitä onko omaisuus hankittu ennen avioliittoa tai sen aikana. Perintönä saadussa omaisuudessa voi olla ehto, ettei puolisolla ole tähän avio-oikeutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei avioehtoa ole niin omaisuus jaetaan 50/50.

Tämä on varmaan yksi yleisimmistä harhaluuloista niin avioliittoon kuin -eroonkin liittyen.

Kumpikaan näistä ei vaikuta omistamiseen mitenkään, omaisuus on sen kenen nimissä se on ennen avioliittoa, sen aikana ja sen jälkeenkin.

Tasinkoa laskettaessa toki otetaan huomioon mitä kumpikin omistaa , riippumatta siitä onko omaisuus hankittu ennen avioliittoa tai sen aikana. Perintönä saadussa omaisuudessa voi olla ehto, ettei puolisolla ole tähän avio-oikeutta.

Tuohan on ihan sama asia. Mitä se hyödyttää, jos minä omistan auton paperilla, jos joudun joka tapauksessa maksamaan siitä tasinkoa miehelle? Silloinhan se menee 50/50. Kaikki avioliiton aikana hankittu omaisuus ja kaikki velat lasketaan yhteen ja puolitetaan, oli ne ostettu kumman nimiin tahansa. Niin se vain on ilman avioehtoa.

Vierailija kirjoitti:

Miten tossa omaisuudenjaossa huomioidaan avioliiton aikaiset tuloerot? Siis jos menot on menneet puoliksi vaikka toinen on ollut kotona lapsen kanssa, yhteisestä sopimuksesta. Huom. toistan: menot puoliksi, tuloissa suuri ero.

Sä olet ollut sinisilmäinen ja naiivi, nyt saat maksaa siitä. Olet itse suostunut tuollaiseen jakoon, ei sitä sulle mitenkään jälkeenpäin kukaan tule hyvittämään. Mistä kukaan edes teidän menoja ja yhteisiä sopimuksia voisi tietää, ja sä et varmaan pysty niitä todistamaan.

Opit varmaan seuraavassa suhteessa olemaan järkevämpi.