Käytännön vinkkejä avioeroon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tossa omaisuudenjaossa huomioidaan avioliiton aikaiset tuloerot? Siis jos menot on menneet puoliksi vaikka toinen on ollut kotona lapsen kanssa, yhteisestä sopimuksesta. Huom. toistan: menot puoliksi, tuloissa suuri ero.

Ei välttämättä mitenkään. Anteeksi nyt, mutta ehkä tämä on se ns. oppiraha joka sun on nyt tyhmyydestä maksettava. Jos oot tuohon suostunut, järjetöntä.

Mutta raha on rahaa. Vapaus on jotain ihan muuta.

Niin, varmaan liika ylpeys estänyt loisimasta toisen rahoilla, kun omatkin pienet tulot ovat elämässä riittäneet. Sanotaan sitä sitten tyhmyydeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tossa omaisuudenjaossa huomioidaan avioliiton aikaiset tuloerot? Siis jos menot on menneet puoliksi vaikka toinen on ollut kotona lapsen kanssa, yhteisestä sopimuksesta. Huom. toistan: menot puoliksi, tuloissa suuri ero.

Sä olet ollut sinisilmäinen ja naiivi, nyt saat maksaa siitä. Olet itse suostunut tuollaiseen jakoon, ei sitä sulle mitenkään jälkeenpäin kukaan tule hyvittämään. Mistä kukaan edes teidän menoja ja yhteisiä sopimuksia voisi tietää, ja sä et varmaan pysty niitä todistamaan.

Opit varmaan seuraavassa suhteessa olemaan järkevämpi.

Siis tuohan on kohta yhäri. Ei kai kukaan nyt suostu toisen lapsia elättämään ? Vai tarkoitatko järkevyydellä lompakkoloisimista, sitä että erotilanteessa hyötyy rahallisesti mahdollisimman paljon ?

Kipot ja kupit ladotaan pöydälle ja sitten arvalla katsotaan, kumpi aloittaa.

Ensin toinen ottaa jotain, sitten toinen. Tätä jatketaan, kunnes yksi tavarakasa on kahdessa pinossa.

Toistetaan makuuhuoneessa tekstiilien suhteen. Suosittelen, että otetaan kerralla koko setti pussilakanoita, mutta tässäkin voitte säännöt sopia ihan itse. Vaikka leikkaatte kaiken kahtia.

Esineet, joista ei päästä yksimielisyyteen, myydään. Rahallinen tappio on valtava, mutta rahaa on helppo jakaa. Euro sulle, euro mulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tossa omaisuudenjaossa huomioidaan avioliiton aikaiset tuloerot? Siis jos menot on menneet puoliksi vaikka toinen on ollut kotona lapsen kanssa, yhteisestä sopimuksesta. Huom. toistan: menot puoliksi, tuloissa suuri ero.

Ei välttämättä mitenkään. Anteeksi nyt, mutta ehkä tämä on se ns. oppiraha joka sun on nyt tyhmyydestä maksettava. Jos oot tuohon suostunut, järjetöntä.

Mutta raha on rahaa. Vapaus on jotain ihan muuta.

Niin, varmaan liika ylpeys estänyt loisimasta toisen rahoilla, kun omatkin pienet tulot ovat elämässä riittäneet. Sanotaan sitä sitten tyhmyydeksi.

Perhe on yhteisö jossa ajatellaan jokaista. Perheessä huolehditaan toisista, myös taloudellisesti. Maksukyvyn mukaan, ei puoliksi. Jos tämä on kriteeri että molemmat maksaa yhtä paljon, on etsittävä puoliso jolla on samantasoiset tulot. Siinäkin tosin on vaara, että elämä yllättää, voi sairastua, menettää työt yms. Aatteleppa omalle kohalles nii.

Jos on laitettu kaikki puoliksi, niin varmaan on sitten vastuukin ihan kaikesta puoliksi? Tiskaus, siivous, pyykkihuolto, ruuanlaitto, lastenhoito, kuljetukset, lääkärissäkäynnit, pihatyöt, ...yms, ihan kaikki, puolitettu? Ettei kumpikaan vaan pääse loisimaan toisen kustannuksella?

No, voihan tuollaistakin tietysti elämäksi kutsua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei avioehtoa ole niin omaisuus jaetaan 50/50.

Tämä on varmaan yksi yleisimmistä harhaluuloista niin avioliittoon kuin -eroonkin liittyen.

Kumpikaan näistä ei vaikuta omistamiseen mitenkään, omaisuus on sen kenen nimissä se on ennen avioliittoa, sen aikana ja sen jälkeenkin.

Tasinkoa laskettaessa toki otetaan huomioon mitä kumpikin omistaa , riippumatta siitä onko omaisuus hankittu ennen avioliittoa tai sen aikana. Perintönä saadussa omaisuudessa voi olla ehto, ettei puolisolla ole tähän avio-oikeutta.

Tuohan on ihan sama asia. Mitä se hyödyttää, jos minä omistan auton paperilla, jos joudun joka tapauksessa maksamaan siitä tasinkoa miehelle? Silloinhan se menee 50/50. Kaikki avioliiton aikana hankittu omaisuus ja kaikki velat lasketaan yhteen ja puolitetaan, oli ne ostettu kumman nimiin tahansa. Niin se vain on ilman avioehtoa.

Kun ei ole ollenkaan sama asia. Tasingon maksaja saa ihan itse päättää maksaako  rahana vai omaisuutena. Eikä sillä todellakaan ole merkitystä onko omaisuus hankittu ennen avioliittoa vai sen aikana.

Yksi hyvä keino on et jos jostain tietystä kiposta ei päästä yksimielisyyteen niin se kannattaa heittää seinään.Sit yhdessä katselette niitä sirpaleita ja ihmettelette.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tossa omaisuudenjaossa huomioidaan avioliiton aikaiset tuloerot? Siis jos menot on menneet puoliksi vaikka toinen on ollut kotona lapsen kanssa, yhteisestä sopimuksesta. Huom. toistan: menot puoliksi, tuloissa suuri ero.

Ei välttämättä mitenkään. Anteeksi nyt, mutta ehkä tämä on se ns. oppiraha joka sun on nyt tyhmyydestä maksettava. Jos oot tuohon suostunut, järjetöntä.

Mutta raha on rahaa. Vapaus on jotain ihan muuta.

Niin, varmaan liika ylpeys estänyt loisimasta toisen rahoilla, kun omatkin pienet tulot ovat elämässä riittäneet. Sanotaan sitä sitten tyhmyydeksi.

Perhe on yhteisö jossa ajatellaan jokaista. Perheessä huolehditaan toisista, myös taloudellisesti. Maksukyvyn mukaan, ei puoliksi. Jos tämä on kriteeri että molemmat maksaa yhtä paljon, on etsittävä puoliso jolla on samantasoiset tulot. Siinäkin tosin on vaara, että elämä yllättää, voi sairastua, menettää työt yms. Aatteleppa omalle kohalles nii.

Jos on laitettu kaikki puoliksi, niin varmaan on sitten vastuukin ihan kaikesta puoliksi? Tiskaus, siivous, pyykkihuolto, ruuanlaitto, lastenhoito, kuljetukset, lääkärissäkäynnit, pihatyöt, ...yms, ihan kaikki, puolitettu? Ettei kumpikaan vaan pääse loisimaan toisen kustannuksella?

No, voihan tuollaistakin tietysti elämäksi kutsua.

Jostain syystä se avioero käsillä... Yleensä siitä siksi, että aviopuolison kanssa käsitys yhteisestä elämästä poikkeaa. Miksi vasta vuosien jälkeen..? Niin, ehkä tähänkin on syynsä. Tyhmyys, sinisilmäisyys, luottamus tulevaan muutokseen... Elämiä, kohtaloita, päätöksiä on niin monia, ja yleensä ulkopuolinen uskoo tietävänsä toiset asiat paremmin. Monesti näin onkin, ja silloin kultaiset neuvot ovat kalliita. Kaikkea ei kuitenkaan näe, jollei itse sitä koe.