Jatkaisitteko tälläistä suhdetta? MIELIPITEITÄ

Olen 24v, mieheni 25v. Olemme seurustelleet hieman yli 2v. Muutettiin yhteen jo 4kk seurustelun jälkeen -> oli liian hätiköityä.

Suurin ongelma suhteessamme on seksin/läheisyyden puute sekä se, ettemme ikinä keskustele mistään vakavasta tai ongelmista. Olen pohtinut onko miehelläni asperger, koska heidän perheessään sitä on (perinnöllistä?). Se selittäisi osan hänen käytöksestään. On omissa oloissaan, huumorintaju melko huono, on hiljainen, ei osaa keskustella/lukea toisen tunteita (eikä omiakaan) ei kaipaa läheisyyttä/seksiä jne.

Yhteen päädyimme niin, että kuvittelin kerrankin löytäneen hyvän miehen. Ajattelin että järkisuhde voisi toimia ilman suurta kemiaa/alkuhuumaa/ihastusta, että rakkaus ja kiintymys tulisi vähitellen. Olisi tullutkin, jos suhde olisi ollut läheisyydeltään ja seksuaalisuudeltaan "normaali". Olin iloinen että löysin kerrankin järkevän miehen, jolla hyväpalkkainen työ, kiltti, hyvästä perheestä, ei petä (haha kun ei minullekaan anna) ja sitä rataa..

Meillä ei ole ikinä ollut juuri riitoja, koska emme keskustele. Mies ei halua keskustella, ei osaa, ei näe tarvetta. Kaikesta pinnallisesta vain puhuu. En tiedä yhtään mitä miehen päässä liikkuu, kun ei anna itsestään juuri mitään. Tuntuu, etten tiedä lainkaan hänen sielunelämää. Aikanaan yritin jutella, mutta kun mies aina tyrmäsi/ei osallistunut keskusteluun niin olen patonut siitä lähtien kaiken sisälleni. Tuntuu, että meillä ei synkkaa henkisesti eikä miestä kiinnosta miltä minusta tuntuu. Hän on tosi tunnekylmä eikä näytä/tunne tunteita normaalisti, minusta. Ikinä ei ole iloinen tai super vttuuntunut/vihainen, vaan kaikki on aina "ihan ok". Tosi väritön persoonana.

No anyway, keskusteluyhteys ei ole ainoa joka puuttuu. Vaan läheisyys ja seksi katosi jo ensimmäisen vuoden aikana. Ikinä ei mitään pupuja oltu, mutta kerran viikossa sentään seksiä oli. Ajattelin että miehellä on vaan poikkeuksellista pienemmät halut. Nyt yli vuosi ollaan kuitenkin harrastettu seksiä kerran kuukaudessa. Minä haluaisin enemmän, olen aikaisemmissa suhteissa ollut seksuaalinen (ja niin ovat miehetkin, siksi tämä on vähän uusi juttu..)

Olin kauan hiljaa asiasta, mutta nyt viimisen puoli vuotta olen yrittänyt saada asioihin ratkaisua. Epäilin että miehen testotasot alhaalla tai jopa että hän on aseksuaali. Paljastui kuitenkin että hän runkkailee useasti viikossa (ei kuitenkaan katso pornoa kuulemma). Olin tosi yllättynyt että oma nainen ei kelpaa (olen nuori, urheilullinen, kaunis) vaikka tarjolla olisi. Mies sanoi että runkkaukseen on saattanut tulla tapa/riippuvuus ja että hän ei ole kuitenkaan sitä ikinä nähnyt ongelmana kun ei arvosta seksiä niin paljon kuin siitä tunnutaan yhteiskunnassa puhuttavan.. Sanoi myös että on laiska eikä jaksa nähdä vaivaa seksin eteen, on helpompi hoidella itsensä. En ole lahna, enkä liian vaativa sängyssä. Tämä ottaa itsetunnon päälle. Miehen kanssa asiasta ei voi keskustella ilman että suuttuu. En myöskään tiedä mitä näistä asioista tarkoittaa oikeasti, koska välillä heittää vaan jotain jotta pääsee eroon keskustelutilanteesta (ilman että miettii, onko näin oiekasti).. On sanonut itse niin. Mies ei siis ikinä oma-aloitteisesti juttele mistään, tuntuu ettei edes tiedä mitä ajattelee oikeasti ja mitä ei.

Olen nyt ollut 3 viikkoa pois, kun en vaan jaksa enää. Mies sanoi itse kun otin asian taas puheeksi, ettei tästä kai sitten tule mitään. Halusi siis ennemmin laittaa suhteen katki, kun yrittää jutella asioista. Lähdin. Nyt häntä on alkanut kaduttamaan ja laittaa viestiä perään, että jos voitaisiin sittenkin yrittää. Kaikki seksiongelmat ovat kuulemma johtuneet suorituspaineista ja sitä rataa.

Muuttuisiko mikään jos menisin takaisin?