Elämäntapamuutos laihdutuksessa
Ensiksi haluan sanoa, olen viisi vuotta sitten tehnyt totaalisen elämäntaparemontin ja laihduttanut vaikeasta ylipainosta normaalipainon keskivaiheille. Kilot olen onnistunut pitämään poissa ja nälkää ei ole tarvinnut nähdä. Liikun, syön kohtuudella ja olen terveempi ja tyytyväisempi itseeni.
Mutta... koen edelleen, päivittäin tuskaa siitä, että tätä on loppuelämä. Joo, toki otan juhlissa kakkua ja pari lasia alkoa jne, joskus satunnaisesti syön kokonaisen pizzan, välillä ostan kauppareissulla jäätelön... vaan se mitä oikeasti kaipaan, on isot annoskoot, kun on tehnyt hyvää ruokaa. Tai kun leipoo vaikka piirakan, että siitä saisi ottaa vaikka kolme isoa palaa sen yhden kohtuullisen sijaan. Tai että ei tarvitsisi lopettaa syömistä sen maltillisen annoksen jälkeen, kun akuutein nälkä on ohi, vaan voisi mättää niin paljon ruokaa että oikeasti ei enää pysty. Tai että jos muutaman päivän (esim lomareissu) syö rennosti herkutellen, ei vaaka näyttäisi sen 2-3kg lisää.
En koe elämäntapamuutosta sinänsä vaikeana, minulla on fiksu ateriarytmi ja hyvä ruuan/liikunnan suhde, mutta miksi vielä vuosienkin jälkeen aivot huutavat takaisin niihin huonoihin tapoihin? Ja pääseekö siitä koskaan? Ei se mihinkään katoa, että rakastaa vaikka juustoja ja se ei tunnu miltään, että syö kaksi keksiä pienellä siivulla juustoa, kun mieli haluaisi viittätoista keksiä jättijuustopaloilla.
Kommentit (16)
Ruuan oikealla koostumuksella noi vaivat on vältettävissä.
Onnea laihtumisesta! Järjellä varmasti osaat mielihalut kurissa pitää. Mieti terveyttäsi ja uutta ulkomuotoasi.
En kyllä tiedä, auttaisiko jos sallisit vaikka kerran kuussa (tms) itsellesi mättöpäivän? Vai pahentaisiko vain?
Vierailija kirjoitti:
Ruuan oikealla koostumuksella noi vaivat on vältettävissä.
Kerrotkos tarkemmin?
Vierailija kirjoitti:
Onnea laihtumisesta! Järjellä varmasti osaat mielihalut kurissa pitää. Mieti terveyttäsi ja uutta ulkomuotoasi.
En kyllä tiedä, auttaisiko jos sallisit vaikka kerran kuussa (tms) itsellesi mättöpäivän? Vai pahentaisiko vain?
Ei toimi, valitettavasti. Tein välillä niin, että sunnuntaina sain ahmia ruokaa ja hieman viikolla skarppasin enemmän. Lopputuloksena nälkäinen olo vaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ruuan oikealla koostumuksella noi vaivat on vältettävissä.
Niinkö? Eli jos ap rakastaa juustoja, hän alkaakin yhtäkkiä vihata niitä, jos nyt vaan syö oikealla koostumuksella? Salli mun epäillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruuan oikealla koostumuksella noi vaivat on vältettävissä.
Niinkö? Eli jos ap rakastaa juustoja, hän alkaakin yhtäkkiä vihata niitä, jos nyt vaan syö oikealla koostumuksella? Salli mun epäillä.
Mielelläni kuulisin esimerkkejä, ei periaatteessa mahdotonta, mutta epätodennäköistä. Syön kuitenkin ns järkevästi, paljon kasviksia, kohtuudella proteiinia ja rasvaa, hiilarien määrää tarkkaillen, mutten totaalivältellen.
Ap
En tiedä Ap kuinka auttaa. Itse olen myös tehnyt elämäntaparemontin ja laihtunut sen avulla 30kg. Ihan samoja ajatuksia minullakin on, vaikka olen onnellinen terveistä elämäntavoista, enkä todellakaan haluaisi entiseen. Tulee paha olo vaan, kun joskus sortuu ahmimaan.
Tiedän tunteen. Elämä on usein jotenkin tyhjää tai tuskaista ilman ruokaa. Pahaa oloa ei voi paikata herkuilla. Ja usein tuntee olevansa sosiaalinen hylkiö, kun ei voi syödä muiden lailla.
Mutta jotenkin sitä vaan saa nautintoa, kun näyttää hyvältä ja on tyytyväinen peilikuvaansa!
Itse pysyn alipainon puolella sillä tavalla että lauantaisin syön ihan mitä huvittaa ja kuinka paljon tahansa. Muina päivinä syön tosi terveellisesti ja maltilla. Sunnuntait tuntuu vähän vaikeilta kun kroppaa huutaa lisää sokeria/suolaa/rasvaa mutta pysyn tiukkana.
Jos retkahdan viikolla niin lisään liikuntaa.
Ja jos viikolla tekee mieli jotain herkkua niin mietin että kumpi tuo paremman mielen: herkku, joka olisi pari minuuttia suussa vai hyvä fiilis siitä että pystyn syömään terveellisesti. Jälkimmäinen yleensä voittaa.
Itse uskon sellaiseen että kroppa tahtoo luonnollisesti palata takaisin maksipainoonsa. Jos on siis kerran ollut ylipainoinen niin vartalo "kaipaa" tuota fiilistä lopun elämän. Voin hyvinkin olla hakoteillä mutta omasta mielestäni tuo teoria näyttäisi pitävän paikkansa.
Voih, niin tuttua. En ole koskaan oppinut nauttimaan terveellisestä ruokailusta. Majoneesikastike nyt vaan on parempaa kuin kermaviilikastike, ja pasta+kermakastike herkullisempaa kuin kasvislisuke. Ja leipä paremman makuinen välipala kuin rahka. Ja voihan niitä tehdä, mutta silloin ruuan määrä, mitä voi syödä tekee lähinnä vihaiseksi. Näläntunne jatkuvasti taas ei kannata, mieluummin vähän ankeampaa ruokaa kuin paluu entiseen.
Kuitenkin yli vuosi oltu jo tavoitepainossa ja homma sinänsä on helppoa. Pitää vaan yrittää hakea se nautinto muualta kuin syömisestä.
Taitaa se syömisen kanssa olla vähän kuten alkoholismi, ei se kokonaan katoa vaikka olisi ikäänkuin kuivilla. Ja siksi on oltava itselleen tiukka.
Tekisin ehkä itse niin, että vaikkapa viikonloppuisin jos teette jotain vähän arkiruokaa hienompaa, sallisin isomman annoskoon. Toisaalta jos on hyvä tasapaino, ei kannata liikaa säätää.
Mulla niin, että viikonloppuisin skippaan lounaan ja syön iltaruualla sitten ison setin. Teemme yleensä jotain hyvää ainakin lauantaisin ja sitten saa vähän herkutella enemmän, ottaa viiniä ja vaikka jälkiruokaakin. Tai niitä juustoja, mmm. En oikeastaan edes kaipaa sitä lounasta, kun saa herätä myöhään, niin aamupalan voimin pärjää hyvin. Muun viikon syön järkevästi.
Voisi tuo koostumuksesta kommentoinut tulla kertomaan jotain tukea väitteilleen??
Vierailija kirjoitti:
Voisi tuo koostumuksesta kommentoinut tulla kertomaan jotain tukea väitteilleen??
Äh, se on joka laihdutusketjussa, eikä koskaan anna vinkkejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisi tuo koostumuksesta kommentoinut tulla kertomaan jotain tukea väitteilleen??
Äh, se on joka laihdutusketjussa, eikä koskaan anna vinkkejä.
:D
Mulla aivan sama! Teen hyvää ruokaa perheelle ja muut mättävät lautaset täyteen. Itse syön sen säälittävän puoli lautasellista. Joo, paino pysyy kurissa, mutta harmittaa.