Vierailija

En yleensä itke juuri millekään. Tänään kuitenkin sellainen herttainen pieni pappa itki puiston penkillä. Menin kysymään onko kaikki hyvin. Hän avautui minulle vaimonsa alkavasta dementiasta ja alzheimerista joista oli juuri saanut kuulla. Pappa oli niin hirveän musertuneen näköinen, että pillahdin itkuun. Hän joutui sitten vuorostaan lohduttamaan minua.

Tämä oli minulta outo reaktio sillä en itkenyt edes oman pappani hautajaisissa. Pappa oli minulle rakas, mutta hautajaisissa minulle tuli mieleen ainoastaan ne ihanat muistot ja hetket pikkutyttönä papan seurassa.

Ja nyt sitten itkin ventovieraan ihmisen asioille. Olenko sekoamassa?

Kommentit (3)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla