Apua kissan kanssa, en tiedä mitä enään teen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on joku läski plösö joka on syntyny laardiperse sohvassa kiinni. Sipsit ja siideri varmaan maistuu, eikö? Kissa jää huomioimatta ja tässä lopputulos. Tuleehan sitä hulluksi jo vähemmästäkin. Koita nostaa se hyllyvä pullataikina kroppas siitä sohvalta ja liikkua muutenki ku vaan jääkaapille. Kissa valjaisiin ja ulos. Ja leiki sen kanssa. En usko että leikit, selität vaan, valehtelet sekä meille että itsellesi. Laihtuminen lähtee myöntämisestä.

Kiitos tästä kommentista, vaikka anonyymisti kirjoitellaan niin suosittelen miettimään mitä suustaan päästää. Voin sen verran valottaa että olen selättänyt anoreksian joka laukesi vanhempieni kuoleman vuoksi joten en ole mikään laardiperse vaan käyn salilla 4krt viikossa kiitos kysymästä.

Turhaan ruokit trollia :D Ja parempi vain "ymmärtää" vinosti hymyillen, kun ei täällä oikein voi näitä mielenterveysongelmaisiakaan auttaa...

Näin kai se on :/ meitä on näköjään joka lähtöön...

Vierailija kirjoitti:

Se on enää, eikä enään! Miksi pitää se yksi ylimääräinen ännä sinne aina laittaa? Onko kivaa kirjoittaa liikaa merkkejä?

Haista ännä, äläkä enään viitsi!

.

Kissa on jossain vaiheessa omaksunut kädet/jalat sopiviksi leikkikohteiksi. Paras tapa opettaa on se, että vinkaiset ja/tai äännät, kuten kissat ääntävät toisilleen, kun leikki menee liian pitkälle. Ja suosittelisin toista kissaa, hyvin harvassa oikeasti on sellaiset kissat, jotka eivät toisten kissojen seurasta hyödy (toki näitäkin muutama on). Etenkin nuoret kissat kaipaavat leikkikaveria, ja nuoren leikatun kollin seuraksi sopii parhaiten vähän vanhempi narttu. Ihan oikeasti kissan kannalta parasta olisi toinen kissa, ei mitkään rankaisut tms.

Tuo jonkin vinkkaama, että sanoo ai! kun kissan hyökkäys sattuu, toimi meillä. Kissa halusi leikkiä, eikä sen ollut tarkoitus satuttaa. Nykyään se ei hyökkäilekään kuin satunnaisesti, ilmeisesti silloin kun varpaat tulevat liian houkuttelevasti lähelle piilossa sohvan tai sängyn alla olevaa kissaa. Kun se ei enää käytä kynsiä, on vain kiva tunne, kun kissa läppää pehmeillä tassuilla varpaille.

Toinen tapa jota siltä en ole saanut kitkettyä pois on se, että se aamulla mönkii kehräten herättämään. Hirveä pörinä päällä ja yrittää puskea naamallaan leukaan. Joskus jos en aio millään herätä, kisu rauhoittuu itsekin nukkumaan, mutta yleensä siihen on pakko herätä.

Kyllä se silti aina herätyskellon voittaa.

Mun entinen kissa teki tuota. Sitä oli pennusta asti leikitetty sekä rangaistu käsillä. Uusien pentujen kanssa toimimme toisin, kädellä ei ikinä leikitetty/härkitty vaan välissä oli lelu ja rangaistuskin tuli lähinnä äänensävyllä tai vesisuihkauksella. Yllättäen lempeys on toiminut parhaiten. Kiltimpiä kissoja saa hakea. Eivät pure, hyökkäile eikä kynnet käy ihoon edes vahingossa.