Jos mies pettää miksi mies saa häipyä ilman lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun mun mies petti ja halusi erota, sanoin hänelle, että sinä otat sitten myös lapset, koska minä olen kantanut vuosikausia vastuun lapsista. Nyt on sinun vuorosi. Yllättäen hän ei halunnutkaan erota eikä muuten jatkannut sivusuhdettakaan.

Miten pystyit jatkamaan liittoa huoraavan miehen kanssa?

Miten se liittyy tähän asiaan ja kuuluu sinulle miksi?

Jos mies pettää, niin voihan nainenkin pakata kamansa ja häipyä. 

Vierailija kirjoitti:

Puhutaanpa tästä asiasta kiihkoilematta. Olen usein miettinyt samaa, miksi oletetaan aina, että se jätetty nainen jää korjaamaan vahingot?

Pitää huolen lapsista, yrittää pitää yllä lasten suhdetta isään, usein miehen rikkaa ristiin laittamatta asian eteen.

Naisen euro on edelleen n. 80 senttiä, eli lasten (ja naisen) elintaso putoaa väistämättä.

Naisen pitää olla kiitollinen, jos mies suostuu omia lapsiaan pitämään joka toinen vkonloppu ja kesällä pari viikkoa. Usein isä peruu viikonloppuvuoronsa turhia selittelemättä. Usein eron "syynä" on nuorempi nainen, jonka kanssa väsätään uutta perhettä, muistamatta mitä seurasi edellisestä perheenmuodostuksesta.

Viikko-viikko systeemi on vanhempien kannalta tasapuolisempi ratkaisu, siinä tosin lapsi on heittopussi. Onnellisinta olisi lapsen kannalta että vanhemmat vaihtavat asuinpaikkaa. Tuo kyllä vaatii suurta hienotunteisuutta, sääntöjä ja niiden ehdotonta noudattamista.

Minä jäin aikoinaan lasteni kanssa asumaan kotitaloomme, totaalinen yksinhuoltaja olin, onneksi oli lähellä appivanhemmat ja omat vanhempani, jotka turvasivat elmäämme ha auttoivat pyytämättä.

Uskooko joku tosissaan tähän miesten ja naisten palkkaeroon, jos otetaan työura huomioon?

Todella outo kysymys. Lapset on riesa, joka miehen pitää ottaa rangaistuksena? Itse en antaisi lapsia pettäjälle mukaan, tapaamisista voi sopia, mikäli lapset haluavat.

Mä jätin teinit miehelle. Miehellä hyvät tulot ja teinien koulu kodin vieressä. Uusperhe siististi nipussa saman tien. Ei mun palkalla elätetä kuin yhtä eli itseäni. Ei olisi myöskään ollut varaa jäädä entiseen omakotitaloon asumaan. Sellaista se on, uuspari erosi aika pian, ei tainnut angstaavat teinit edesauttaa parisuhteen muodostumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi riitatilanteessa juuri mies joutuu sohvalle nukkumaan? Miksi erossa juuri nainen saa jäädä yhteiseen kotiin asumaan? Miksi erossa nainen saa lähtökohtaisesti pitää lapset?

Mistä löytyy sellainen tilasto että miehet nukkuisi enemmän sohvalla kuin naiset ristiriitatilanteissa?

Mitä vähemmän muutoksia lapsille erossa sitä parempi minusta. Ja jos äiti on ollut se pääasiallisin huoltaja tähänkin saakkaa (mikä edelleen myös tilastollisesti on totta vieläkin) on aika luonnollista että hän on lähihuoltaja.

Minä en ainakaan ole kertaakaan kuullut, että nainen olisi sohvalla nukkunut. Miesten sohvalla nukkuminen tai ulkoruokinta taas on jo ihan yleinen käsite.

On myös tilastollisesti totta, että suurin osa avioeroista tehdään naisen aloitteesta. Aika tekopyhää puhua lapsen edusta jos itse on se, joka perheen haluaa erottaa. Jos haluaa lähteä niin lähteköön. Naiselle se vain tarkoittaa jäämistä ja toisen pois heittämistä.

Ei minulla kyllä ollut sydäntä hylätä lastani, joka itki nuoremman perään lähtenyttä isäänsä. Tähän isän uuteen huumaan ei lapsi vain ensimmäisinä kuukausina sopinut, joten jos minäkin olisin lähtenyt jonnekin ja "jättänyt lapsen isälleen", ei hänestä kyllä kukaan olisi huolehtinut. Mies oli varsinkin ensimmäiset kuukaudet sen verran sekaisin, kun sai 20 vuotta nuoremman tyttöystävän, että siinä ei entinen elämä merkinnyt mitään. Nyt pahin huuma on ehkä hellittänyt, mutta ei lapsi edelleenkään halua isällään asua, vaikka isää jo lapsi vähän enemmän kiinnostaakin. Toki edelleen mennään tyttöystävän ehdoilla, mutta lapsi on mielessä edes silloin, kun tyttöystävällä on jotain muuta menoa.

Vierailija kirjoitti:

Puhutaanpa tästä asiasta kiihkoilematta. Olen usein miettinyt samaa, miksi oletetaan aina, että se jätetty nainen jää korjaamaan vahingot?

Pitää huolen lapsista, yrittää pitää yllä lasten suhdetta isään, usein miehen rikkaa ristiin laittamatta asian eteen.

Naisen euro on edelleen n. 80 senttiä, eli lasten (ja naisen) elintaso putoaa väistämättä.

Naisen pitää olla kiitollinen, jos mies suostuu omia lapsiaan pitämään joka toinen vkonloppu ja kesällä pari viikkoa. Usein isä peruu viikonloppuvuoronsa turhia selittelemättä. Usein eron "syynä" on nuorempi nainen, jonka kanssa väsätään uutta perhettä, muistamatta mitä seurasi edellisestä perheenmuodostuksesta.

Viikko-viikko systeemi on vanhempien kannalta tasapuolisempi ratkaisu, siinä tosin lapsi on heittopussi. Onnellisinta olisi lapsen kannalta että vanhemmat vaihtavat asuinpaikkaa. Tuo kyllä vaatii suurta hienotunteisuutta, sääntöjä ja niiden ehdotonta noudattamista.

Minä jäin aikoinaan lasteni kanssa asumaan kotitaloomme, totaalinen yksinhuoltaja olin, onneksi oli lähellä appivanhemmat ja omat vanhempani, jotka turvasivat elmäämme ha auttoivat pyytämättä.

Miehen pitää olla kiitollinen jos hän saa taisteltua itselleen enemmän tapaamisoikeutta kuin tuon joka toinen viikonloppu. Usein juuri nainen käyttää lapsia aseena erossa.

Ja usein eron syynä on toinen mies, jonka kanssa nainen käyttäytyy täysin erilailla kuin oman miehensä kanssa. Ja sitten ihmetellään miksi oma mies ei käyttäydy niin kuin tämä toinen, muistamatta ollenkaan omaa osuutta asiassa.

No minä petän miestäni ja jos jään kiinni ja tulee ero, otan lapset tasan tarkkaan mukaani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhutaanpa tästä asiasta kiihkoilematta. Olen usein miettinyt samaa, miksi oletetaan aina, että se jätetty nainen jää korjaamaan vahingot?

Pitää huolen lapsista, yrittää pitää yllä lasten suhdetta isään, usein miehen rikkaa ristiin laittamatta asian eteen.

Naisen euro on edelleen n. 80 senttiä, eli lasten (ja naisen) elintaso putoaa väistämättä.

Naisen pitää olla kiitollinen, jos mies suostuu omia lapsiaan pitämään joka toinen vkonloppu ja kesällä pari viikkoa. Usein isä peruu viikonloppuvuoronsa turhia selittelemättä. Usein eron "syynä" on nuorempi nainen, jonka kanssa väsätään uutta perhettä, muistamatta mitä seurasi edellisestä perheenmuodostuksesta.

Viikko-viikko systeemi on vanhempien kannalta tasapuolisempi ratkaisu, siinä tosin lapsi on heittopussi. Onnellisinta olisi lapsen kannalta että vanhemmat vaihtavat asuinpaikkaa. Tuo kyllä vaatii suurta hienotunteisuutta, sääntöjä ja niiden ehdotonta noudattamista.

Tavallaan naiset itse petaa itselleen tuon vastuunottajan ja -kantajan paikan. Kun lapset syntyy, naiset jää kotiin, harvoin edes neuvotellaan siitä, että isä jäisi. Nainen myös ottaa siinä vaiheessa päävastuun lasten- ja kodinhoidosta, ja jatkaa sitä vaikka palaisi töihinkin. Nuristaan ja naristaan, mutta tehdään kuitenkin, ei vaadita isältä täysipainoista osallistumista. Vaikea siinä on sitten alkaa erotilanteessa vaatimaan 50/50 -jakoa, kun ei sitä ole siihenkään asti vaadittu.

Ihanko oikeasti aikuiselta mieheltä pitää vaatia osallistumista oman lapsensa hoitoon, eikö se ole fiksulle, ajattelevalle aikuiselle itsestäänselvyys?

Sen ymmärrän, että nainen vastaa lapsen ruokkimisesta, jos imettää, ja synnytyksen jälkeen nainen ei ole yhtä nopeasti työkuntoinen kuin mies 😏.

Lisäksi ymmärrän naisen kotiinjäämisen "äitiyslomalle", koska perheen talouden kannalta se usein on järkevin ratkaisu, nainen on siinäkin häviäjänä, ajatellen uraa ja eläkekertymää.

Kun töihin palaaminen tapahtuu luulisi aikuisen miehen ymmärtävän, että työtaakkaa on jaettava, ja useat fiksut miehet sen ymmärtävätkin.

Kotiäitiys/isyys pitää ja kannattaa aina sopia kaikki seikat, myös kotiin jäävän talouden turvaaminen, huomioiden.

Tuo nuristaan ja naristaan jäi kaivelemaan, siinä tavallaan tunnustetaan, että syytä on, mutta kurjaa, kun nuristaan?!

Olisi kiva tietää oletko mies vai nainen ja vielä oletko isä/äiti.

Aika monet naiset eivät anna miehelle tasapuolista mahdollisuutta toimia vanhempana. Vauva-aikana moni nainen haluaa hoitaa kaiken vauvaan liittyvän. Sitten kun miehen kerran annetaan kokeilla, ollaan heti huomauttelemassa miten mikäkin meni väärin.

Kyllä nainen tietää mikä on oikea tapa ja mikä on lapselle hyväksi, koska äiti on ensikertalaisenakin lähtökohtaisesti hyvä vanhempi. Mies on vain isä eli lähtökohtaisesti lapsenhoitoasioissa kokematon tunari. Ja sama asenne näkyy neuvoloissa ja päiväkodeissakin. En todellakaan ole ainoa mies, joka on saanut ohjeet muodossa, kerro vaimollesi että...

Vierailija kirjoitti:

No minä petän miestäni ja jos jään kiinni ja tulee ero, otan lapset tasan tarkkaan mukaani.

Sun lapset kipittää kiireesti takaisin isänsä hoteisiin kun täyttävät 12 vuotta

Tuskin ovat jo teinejä :)

Vierailija kirjoitti:

Tuskin ovat jo teinejä :)

Ketkä tuskin ovat teinejä?

Vierailija kirjoitti:

Tuskin ovat jo teinejä :)

Miksi kuvittelet että tulisivat mukaasi kun saavat jo itse päättää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska lapset on lahja eikä rangaistus?

Ihan veikkaus vaan...

Lahja keneltä?

Ihanko oikeasti joku ( mahdollisesti vielä äiti) kysyy tälläistä ?

Itselläni eron aikana en kertaakaan ajatellut vaihtoehdoksi, että olisin lapsistani luopunut sen takia, että olisin ajatellut , että isä pääsee minua helpommalla.

Rakastin lapsiani yksinkertaisesti vaan niin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Miksi mies pääsee kuin koira veräjästä heti uuden naisen luo?

Kun meillä ex-mies petti ja oli kolme pientä lasta, minä ainakin halusin lapset itselleni vaikka tiesin siitä tulevan rankkaa.

Järkeilin sen niin, että jos mies arvostaa omia lapsiaan niin vähän, että asettaa isänä olemisen edelle suhteen ulkopuoliset panosuhteet, niin ei hän pysty mitenkään huolehtimaan lapsista yksin. Ei siinä ole kyse siitä, että mies pääsisi kuin koira veräjästä, mikä toki viiksetti, vaan ajatellaan että lasten etu on etusijalla sillä lapsista pitää jonkun huolehtia. Eikä paras huolehtija kyllä ole se, joka juoksentelee mulkkunsa johdattamana ympäriinsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi mies pääsee kuin koira veräjästä heti uuden naisen luo?

Kun meillä ex-mies petti ja oli kolme pientä lasta, minä ainakin halusin lapset itselleni vaikka tiesin siitä tulevan rankkaa.

Järkeilin sen niin, että jos mies arvostaa omia lapsiaan niin vähän, että asettaa isänä olemisen edelle suhteen ulkopuoliset panosuhteet, niin ei hän pysty mitenkään huolehtimaan lapsista yksin. Ei siinä ole kyse siitä, että mies pääsisi kuin koira veräjästä, mikä toki viiksetti, vaan ajatellaan että lasten etu on etusijalla sillä lapsista pitää jonkun huolehtia. Eikä paras huolehtija kyllä ole se, joka juoksentelee mulkkunsa johdattamana ympäriinsä.

Mun mies jätti pitkällisen eroprosessin jälkeen lastensa äidin, kun me tapasimme. Ei hän mulkkunsa perässä juossut. Kyllä meillä kantavana voimana on rakkaus. Mitä ei lastensa äidin kanssa ollut.  Meidän suhteemme on ykkönen, koska uusperheestä ei tule mitään jos se parisuhde ei ole ykkönen. Ei hän silti lapsiaan ole hylännyt tai lakannut olemasta isä. Päinvastoin, pystyy olemaan parempi isä kuin koskaan ennen, kun voi itse hyvin. Aikaisemmin lapset kasvoivat riitaisassa perheessä, jossa äiti halveksi ja kontrolloi isää. Että sinä, joka tämän kirjoitit; kyllä sulla taitaa olla melkoiset katkeruudet ja asenteet. Ne eivät ole lapsille yhtään sen terveellisempiä olosuhteita kuin "mulkkunsa perässä juokseva" isä.