Pahoinpitelevä anoppi haluaa kyläillä
Olen n. 20-kymppinen, olen pitkässä suhteessa.
Niihin aikoihin kun mieheni asui vielä kotonaan, hänen äitinsä kävi usein minuun käsiksi. Potkinut päähän, töninyt, riuhtonut. Puhuttiin aina nämä asiat läpi uudestaan ja uudestaan anopin kanssa seuravaana päivänä ja koitin olla ymmärtäväinen: "olin vähän ottanut ja olen mustasukkainen pojastani, veit hänet minulta".
Yhtenä iltana kyllästyin ja huusin hänelle takaisin kurkku suorana. Päällekäymiset loppu. Se ei lopettanut seläntakana haukkumista, joskus suoraan haukkumista esim läskiksi (kännin piikkiin, tietenkin).
Nyt asun miehen kanssa yhdessä, ja anoppi haluaisi kyläillä useamminkin. Ongelma on, että minusta tuntuu erittäin ahdistavalta päästää väkivaltainen, suustaan paha anoppi meille. Kasvoin erittäin väkivaltaisissa ja turvattomissa oloissa, joten tämä tuntuu jotenkin aivan sietämättömältä.
Hän on käynyt meillä kahvilla, ollut suhkot normaalisti pientä vittuilua ja sikailua huomioimatta, mutta sen jälkeen on henkisesti niin paska olla.
Anoppi kävi viikonloppuna. Vieläkin vituttaa, raivostuttaa, oksettaa. Tää on mun turvapaikka.
Mies ei tietenkään ymmärrä, kasvanut pumpulissa omastakin mielestä. Onko kohtalontovereita, osaako joku auttaa?
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä? Miehesi on tietoinen, että äitinsä pahoinpitelee ja haukkuu sinua, ja hänelle se on ok? Miehesi tulisi olla sinun puolellasi, jos hänellä on vähänkään järkeä päässään ja välittää sinusta aidosti.
Anopille porttikielto teille, mies tavatkoon häntä muualla. Jos mies ei tätä suostu ymmärtämään, niin kenkää mokomalle tampiolle.
Taidankin näyttää tämän viestin miehelle.
Ymmärrän, että hänen voi olla vaikea ymmärtää kun ollaan niin erilaisista oloista. Mutta toisaalta, pitäisihän tämän olla päivänselvä asia... Mies jankkaa, että "se on mun perhe ja ne on mulle tärkeitä" ja "jos se ei saa käydä meillä, sinä saat soittaa sille ettei saa tulla meille".
Minun mielenterveys ja onnellisuus pitäisi myös olla tärkeitä... :(Ap
Onko äiti niin tärkeä, että hyväksyy avovaimonsa pahoinpitelyn? Ja ei, se on kyllä se poika jonka homma on sanoa äidilleen, ettei ole tervetullut. Perusteita on jo liuta; pahoinpitely, jatkuva sanallinen solvaus, kodin sotkeminen tahallaan...
Tässä ehkä on jo syytä miettiä, että voisitko paremmin tai olisitko onnellisempi jonkun muun kanssa, tai jopa yksin.
Päässä pyörii, olenko liian itsekäs vaatimalla että ei pitäisi äitiinsä yhteyttä, muihin perheenjäseniin kyllä.
Ei kuulemma hyväksy pahoinpitelyjä mutta silti haluaa häntä nähdä eikä todellakaan aio katkaista välejä koska hän on äitinsä. Aikoo nyt itse ilmoittaa äitilleen, ettei saa tulla kylään. Tiedän ettei se helppoa ole jos on läheinen äitinsä kanssa, mutta huomaa kai idioottikin miten äiti käyttää hyväkseen poikansa kiltteyttä ja sinisilmäisyyttä tässä asiassa, hän varmaan ajattelee että teki hän mitä tahansa, niin poika ei muhun katkase yhteyttä. Kerranhan hän tosiaan naureskeli, miten poikansa ei suutu vaikka mitä tekisi, OKSETTAVAA.
Vierailija kirjoitti:
Uskomatonta tarinaa. Hei, AP, jos tuo kirjoittamasi on totta, anoppisi on mielisairas juoppo ja sellaisena häntä on sitten kohdeltava. Kyläilyt pois päiväjärjestyksestä heti, oman turvallisuutesi vuoksi. Käyköön miehesi keskenään äitiään katsomassa, jos haluaa. Jos miehesi ei tätä ymmärrä, olet valinnut väärän miehen. Kuvittele nyt tilannetta, että tuo anoppisi olisi joku kaunis päivä lapsesi isoäiti.
Olet kovin nuori vielä ja nuo kaksi, äiti ja poika kävelevät ylitsesi. Ei hyvä.
P.S. Monet väkivaltaisen lapsuuden läpikäyneet uskovat, että heissä on jotain syytä, ja pahoinpitely on jotenkin ansaittu. Se ei mene niin. Normaalisti ihminen ajattelee, että jos tuollainen tapaus kohdalle tulisi, niin se suhde on sitten siinä.
Miehelle on ok, että hän ei enää tule meille. Hassua, että mainitsit tuosta isoäiti-asiasta, mieheni on hänelle kertonut että lapsenlapsia hän ei sitten tule näkemään, johon anoppi minulle sanoi että sinä et voi tehdä niin, ei se mene niin. Ja minähän aion tehdä juuri niin.
Eikö anoppi voi käydä teillä kylässä niin, että vain miehesi on paikalla? Anopin käytös ei ole millään tavalla hyväksyttävää, mutta minusta on silti kohtuutonta vaatia, että mies ei saisi pitää yhteyttä omaan äitiinsä. Sinun ei kuitenkaan tarvitse tähän yhteydenpitoon osallistua.
Vierailija kirjoitti:
Eikö anoppi voi käydä teillä kylässä niin, että vain miehesi on paikalla? Anopin käytös ei ole millään tavalla hyväksyttävää, mutta minusta on silti kohtuutonta vaatia, että mies ei saisi pitää yhteyttä omaan äitiinsä. Sinun ei kuitenkaan tarvitse tähän yhteydenpitoon osallistua.
En todellakaan suostu siihen, että tulisi kylään meille ilman minua. Hän varastelee ruokakaupoista ja työpaikastaan, joten en luota tippaakaan tähän rouvaan. Hän antoi minulle muuttaessa mopin, jossa lukikin esimerkiksi "Helsingin kaupunki"... On siis siivooja.
Ap
Anopin käytös ei kyllä kuulosta mitenkään normaalin ihmisen käyttäytymseltä! Miten AP:n mies voi olla muka "pumpulissa kasvanut", jos hänen äidilleen on tyypillistä olla kovassa humalassa perheenjäsenten (lastensa) nähden, pahoinpidellä raa'asti toisia, sekä käyttää verbaalista väkivaltaa ("olla suustaan paha") myös selvinpäin? Jos mies ei näe äitinsä käytöksessä mitään epänormaalia, on mieskin aika kieroon kasvanut :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omassa kodissa ei tarvi sietää tuollaista käytöstä, pahoinpitelyä ei missään. Ei, vaikka toinen olisi kännissä ja puolison äiti. Mitä tarkoitat tässä sikailulla?
Mitä mieltä miehesi on anopin väkivaltaisuudesta?
Omassa kotonani ei onneksi ole käynyt käsiksi tai haukkunut, vielä. Muutimme vasta. Vittuilee vaan joka asiasta mistä pystyy. Sikailee meillä esimerkiksi niin, että kaatoi yhtäkkiä maljakosta koristeet pois keskelle pöytää ja kaatoi siihen salaa tuomastaan viinipullosta viiniä.
Pokkana tutkii huoneet ja kaapit, jos niissä olisi jotain uutta. Arvostelee huonekaluja ja jopa kissaamme.Mieheni oli alussa ymmällään äitinsä käytöksestä, ei oikein osannut reagoida, sillä äitinsä ei ole käyttäytynyt häntä kohtaan noin. Olivat siis todella läheisiä. Äitinsä veti tietenkin säälikortin esiin pojalleen. Meni aikansa ennenkuin mieheni pystyi edes käsittelemään sen, mitä äitinsä on tehnyt minulle. Se oma äiti, joka melkein pyyhki poikansa takamuksenkin. Jotenkin ei kai voinut uskoa aluksi, äitinsä on taitava valehtelemaan ja manipuloimaan.
Kerran äitinsä oli humalassa, yhtäkkiä päätti tulla oven läpi, minulle huutaen, jolloin mieheni kaivoi jostain hävinneet kiveksensä ja tuli väliin. Hän joutui kaikin voimin pitelemään äitiänsä ettei kävisi kiinni, äitinsä ilme oli näkemisen arvoinen. Hän ei ollut uskoa sitä. Sillä hetkellä heidän läheinen suhteensa rikkoontui.
Anoppisi kuulostaa alkoholistilta. Ei normaali anoppi tyhjennä kukkamaljakkoa ja kaada sinne omia juomiaan. Jo tuo teidän kaappienne tonkiminen ja sisustuksen arvosteleminen on huonoa käytöstä.
No, joo, provo oli, meni vähän liian pitkälle!;)
Ap, minusta kuulostaa, että ei miehesikään ole pumpulissa kasvanut. Hän ei vain ole vielä tajunnut, että on kasvanut sairaassa perheessä tai ei halua sitä myöntää. Sinänsä tuo anopin ja pojan tiivis symbioosi ei ole mitään uutta, niin oli exällä ja hänen äidilläänkin. Mutta ei se oikeuta miniän fyysiseen ja/tai henkiseen pahoinpitelyyn.
Kyllä minun mielestäni olisi.
Mutta sinun ei tarvitse pitää yhteyttä eikä nähdä häntä.