Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Elikkä lyhyesti: olen aina halunnut koiraa, mutta vanhempani allergian takia ei sellaista voitu koskaan omaan perheeseen ottaa. Nyt (olen 24) minulla on ollut jo yli vuoden entistäkin pahempi koirakuume ja olen vakavissani alkanut miettiä, josko vaikkapa vuoden parin sisään ottaisin koiran. Olisin tuolloin toivottavasti jo työelämässä eli elämäntilanne olisi siinä mielessä ok, nyt olen opiskelija.

Koiran sitovuus kuitenkin mietityttää. Ei niinkään se, että töistä pitäisi tulla suoraan kotiin ja koiraa olisi pakko lenkittää ja aktivoida päivittäin, vaan se, että tietyt asiat elämässä pitäisi unohtaa seuraaviksi 10-15 vuodeksi. Ei voisi muuttaa halutessaan toiselle puolelle maailmaa töihin tai reppureissata puolta vuotta tai edes kuukautta putkeen. Tällä hetkellä matkustaminen on minulle keskeinen osa elämää ja vaikka suurin osa reissuista on lyhyitä (viikko-2 viikkoa) niin tuntuu niin lopulliselta, että pitkät reissut olisivat käytännössä kokonaan poissa laskuista tulevaisuudessa.

Löytyykö täältä muita samalla tavalla ajattelevia tai ajatelleita? Oletteko päätyneet koiraa ottamaan vai lykkäämään hankintaa? Oletteko matkustelleet ilman koiraa kuinka paljon?

Kommentit (9)

Vierailija

ota joku pieni koira mikä ei vaadi niin paljon liikuntaa.meidän sheltti ainakin on sohvaperuna :D tosin eihän sitä etukäteen voi tietää koiran luonnetta.collie on meillä sen sijaan vaatinut todella paljon liikuntaa.kumpikin vaatii huomiota, vähän kuin pikkuvauva.

Vierailija

Olen samassa tilanteessa - koiran hankinta harkinnassa, mutta olen yksin, asun eri maassa kuin vanhempani ja sisarukseni, ja joudun välillä matkustamaan. Lisäksi myös _haluan_ matkustaa, tokikaan en puolta vuotta kerrallaan.

Olen kallistumassa siihen suuntaan, että yritän löytää lainakoiran, jonka kanssa voisin lenkkeillä ja jota voisin hoitaa oikean omistajan loman ajan. Luulisin, että tällainen järjestely hyödyttäisi kaikkia.

Toinen vaihtoehto olisi ottaa oma koira ja opettaa se heti pienestä pitäen olemaan hoidossa ystävien luona. Silloin koiralle ei olisi mitenkään ihmeellistä viettää öitä eri paikoissa, käydä lenkillä eri ihmisten kanssa jne. Ihminen itse yleensä aiheuttaa omalla käytöksellään koiran ero- tai muun ahdistuksen inhimillistämällä koiraa liikaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Reissaamme paljon ja meillä on koira. Meillä on koiralle kakkoskoti jonne se menee mielellään ja jonne se otetaan yhtä mielellään hoitoon ja pidetään kuin omaa.

Vierailija

Jos vanhempasi olisivat koiraihmisiä, voisi koiran ottaakin, kun koiralle olisi lomakoti. Nyt en suosittelisi. Ja kaikki koirat tarvitsevat ulkoilua, ei ole pientä koiraa, jonka kanssa pääsisi helpolla.

Vierailija

Kuten aloituksessa maitsinkin, niin ulkoilutus tai muut päivittäiset velvollisuudet eivät pelota, vaan juurikin tuo, ettei voi pitkäksi aikaa lähteä esimerkiksi äkkilähdöllä mihinkään. Vanhemmistani toinen on allerginen, joten heillekään ei voi koiraa antaa ainakaan yötä tai kahta pidemmäksi aikaa, eivätkä he välttämättä haluaisikaan, kun eivät koiraihmisiä ole.

ap

Vierailija

On varmasti monia perheitä, jotka ottaisivat koiran hoitoon reissujen ajaksi. Innokkaita teinityttöjä, jotka haaveielevat omasta koirasta, ottavat mielellään hoidettavaksi koiria

Vierailija

Ihan totta, että hoitaja varmaan jostain löytyisi, varsinkin, kun en pientä pentua olisi jättämässä hoitoon eli hoitajaa ehtisi haeskella rauhassa.

ap

Vierailija

Koiran sitovuus on ehkä haastavin juttu sen hoidossa. Se rajoittaa todella paljon.

Ihmisen elämä on kuitenkin niin moninkertainen pituudeltaan verrattuna koiraan, että ei kannata väärässä elämäntilanteessa sellaista hankkia, koska aikaa sulla on myöhemminkin kasvattaa vaikka useampikin koira pennusta vanhukseksi asti. Ja nautit itsekin niistä enemmän kun et pidä niitä esteenä, haittana ja hankaloittajana.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla