Monikulttuurisuus on rikkaus

Ennen ajattelin samalla tavalla mutta vanhempana ja viisaampana huomaan historiallisen puolen tässä asiassa. Sen mistä olemme tulleet -ja kuinka lappalaiset piti ajaa ylös ennenkuin oman maamme asuttaminen saattoi todella alkaa. 

Kuinka olemme pystyssäpäin voittaneet ikiroudan, ruotsalaiset ja venäläiset, kuinka olemme tapelleet karhujen kanssa ja palvoneet Ukko Ylijumalaa, uhranneet ihmisiä jumalien lepyttämiseksi ja kalaonnen turvaamiseksi ja keksineet saunan, sisun ja tervan. Kuinka olemme käyneet ryöstämässä tulevien lastemme äidit naapuripitäjästä pitääksemme geeniperimämme itsellämme. Kuinka rikas kulttuurimme onkaan; sisäänpäinlämpiävät varsinais-suomalaiset, itseriittoiset pohjalaiset, hitaat hämäläiset, kierot savolaiset ja nuo ihanat, iloiset karjalaiset. Unohtamatta romaaneja ja satunnaisia novelleja.

Minä olen sitä mieltä että Suomi kuuluu sellaisille jotka ovat valmiit kunnioittamaan ainutkertaista historiaamme ja tapojamme olla ja elää, ja jotka ovat tarpeeksi sävyisiä tullakseen toimeen niin itsensä kuin muidenkin kanssa. Toimii toki siis puolin ja toisin.

Ja kyllä, opiskelu, työ ja muu integroituminen yhteiskuntaamme on sallittua.

Ja jos integroituminen tapahtuu perheytymisen kautta niin kannattaisi kuitenkin koittaa muistella kenen tontilla tallustellaan. Lasten kasvatuksesta ja yhdessäolosta kun voidaan olla montaa mieltä. Kuin nyt kantaväestöläisilläkin.

Rajat on rakkautta... Ei muuten homma toimi.

Rakasta lähimmäistäsi -jos ja kun rakastat itseäsi.