Miten mököttämisestä pääsee eroon?

Kun suutun, en osaa huutaa, en osaa sanoittaa mitä tunnen, menen ihan lukkoon, en sano mitään, en näytä tunteitani. Suljen muut ulkopuolelle ja vain olen ilmeetön. Tiedostan että se on henkistä väkivaltaa ja aiheuttaa traumoja lapsille, silti en osaa päästä siitä eroon. Minulla ei ole keinoja purkaa sitä suuttumusta mitenkään. Äitini oli/on samanlainen. Yritän ensin keskustella ja perustella oman kantani, jos koen että minua ei kuunnella, ajattelen että olkoon ja sulkeudun. Kertokaa mikä auttaa! Ja tiedän että olen kusipää enkä ansaitsisi lapsia, sietäisi kasvaa aikuiseksi jne mutta se ei tähän hetkeen nyt auta. Haluan ihan todella muutosta, se tunnelukko on vaan niin suuri kun se päälle tulee etten osaa tehdä mitään.