Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Arki on ihan mukavaa, kun on kiirettä ja tekemistä. Hektinen, vaativa työ, jossa saa olla ihmisten kanssa. Keskustella ja vuorovaikuttaa, on huumoria ja yhteisiä intressejä.

Mutta nämä viikonloput! Sitä mukaa kun lapset kasvavat, vihaan näitä aina vaan enemmän. Ei ketään juttukaveria, koska ystävät on hävinneet vuosien varrella kuka minnekin. Lapset ovat isoja ja huitelevat kuka missäkin. Ei mitään järkevää tekemistä, paitsi että pitäisi siivota ja laittaa ruokaa, koska pitää ne lapset kuitenkin ruokkia vielä.

Mies on istunut viimeiset 15 vuotta tuossa sohvalla kaukosäädin ja pleikkarin ohjain kädessä. Ei voi jutella mistään, enkä edes muista koska on viimeksi kosketettu toisiamme. Vituttaa vaan, kun pitää sen kanssa olla neljän seinän sisällä nämä viikonloput. Harrastus onneksi vie mut pois kotoa joka toinen lauantai, muuten tätä ei kestäisi. Eikä se edes halua erota, vaan yrittää. Ja tuossa on se sen yrittäminen, eli jatkaa samassa asennossa istumista.

Kommentit (12)

Vierailija

Minkä ikäinen olet? Täällä tällaisen nelikymppisen elämä on tuollaista. Karua todeta, että tässä tää elämä taisi olla.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet? Täällä tällaisen nelikymppisen elämä on tuollaista. Karua todeta, että tässä tää elämä taisi olla.

Olen 34-vuotias, ja tunnen itseni kyllä aivan nelikymppiseksi. En haluaisi kyllä vielä luovuttaa ja antaa elämän valua ohi. Töissä hankinkin uusia haasteita juuri tämän takia, mutta tämä kotielämä laahaa toinen jalka haudassa jo. Mitähän tälle pitäisi tehdä? Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Etkö voi harrastaa vaikka liikuntaa? Ala lenkkeillä tai mene uimahalliin niin mieli virkistyy? Vai onko niin, ettet yksin viitsi?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Etkö voi harrastaa vaikka liikuntaa? Ala lenkkeillä tai mene uimahalliin niin mieli virkistyy? Vai onko niin, ettet yksin viitsi?

Ai jostain päättelit, etten harrasta liikuntaa? Harrastan paljonkin liikuntaa. Samoin muutakin. Kehitän aktiivisesti sekä osaamistani että lihaksiani. Mutta kun se ei riitä. Haluaisin tuntea olevani elossa, jotenkin. Matkustella, rakastella, käydä konserteissa, bändien keikoilla ja näyttelyissä tai vaikka ostaa rapakuntoisen asunnon ja remontoida ja myydä sen - mutta kun en halua tehdä mitään niistä yksin. Yksinäisyyden tunne se tässä on pahinta. Ap

Vierailija

Olen neljäkymppinen ja jo monia kriisejä elämässä kokenut. Nyt juuri (tai vasta) tämän ikäisenä olen onnellinen. Minä vaan olla möllötän. En tee mitään ihmeellistä töiden lisäksi -ehkä vaan katsellaan televisiota miehen kanssa. Ja ollaan onnellisia.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Olen neljäkymppinen ja jo monia kriisejä elämässä kokenut. Nyt juuri (tai vasta) tämän ikäisenä olen onnellinen. Minä vaan olla möllötän. En tee mitään ihmeellistä töiden lisäksi -ehkä vaan katsellaan televisiota miehen kanssa. Ja ollaan onnellisia.

Good for you. Itse vaan kaipaisin miehen kanssa olemiseen muutakin sisältöä kuin Salkkarit ja keskustelun siitä, montako vuotta menee että voi jäädä eläkkeelle. Ap

Vierailija

Voithan sä alkaa elämään vaikka mies jumittaisi sohvalla. Päätät meneväsi konserttiin/näyttelyyn ja ostat lipun etukäteen, jolloin voit vielä kysyä mieheltäsi, että haluaako lähteä mukaan. Menet sitten yksin, jos mies ei ymmärrä lähteä mukaan ja nautit illasta. Näin kun teet muutamasti, niin luulen, että mies alkaa heräilemään pikkuhiljaa koomastaan tai sitten ei. Ehkä sä heräät elämään ja ymmärrät, että sä voit nauttia elämästä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Voithan sä alkaa elämään vaikka mies jumittaisi sohvalla. Päätät meneväsi konserttiin/näyttelyyn ja ostat lipun etukäteen, jolloin voit vielä kysyä mieheltäsi, että haluaako lähteä mukaan. Menet sitten yksin, jos mies ei ymmärrä lähteä mukaan ja nautit illasta. Näin kun teet muutamasti, niin luulen, että mies alkaa heräilemään pikkuhiljaa koomastaan tai sitten ei. Ehkä sä heräät elämään ja ymmärrät, että sä voit nauttia elämästä.

Teenkin paljon asioita yksin ja myös lasten kanssa, olen tehnyt niin jo kymmenen vuotta. Ei se mieheen vaikuta mitenkään. Minulla on elämä kodin ulkopuolella, ja aina kotiin tullessa tuntuu kuin asteli johonkin synkkään kammioon, jossa pitää lopettaa kaikenlainen hauskanpito. Ei siinä paljon kirjat ja viinit auta, kun kaipaa tekemistä ja actionia, ihmisen kosketusta, rakkautta ja seksiä, kiihkoa sekä elämää että puolisoa kohtaan. Kyllä olen taas niin kurkkua myöten täynnä tätä, että tekisi mieli mennä parvekkeelle vain huutamaan suoraa huutoa. Ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voithan sä alkaa elämään vaikka mies jumittaisi sohvalla. Päätät meneväsi konserttiin/näyttelyyn ja ostat lipun etukäteen, jolloin voit vielä kysyä mieheltäsi, että haluaako lähteä mukaan. Menet sitten yksin, jos mies ei ymmärrä lähteä mukaan ja nautit illasta. Näin kun teet muutamasti, niin luulen, että mies alkaa heräilemään pikkuhiljaa koomastaan tai sitten ei. Ehkä sä heräät elämään ja ymmärrät, että sä voit nauttia elämästä.

Teenkin paljon asioita yksin ja myös lasten kanssa, olen tehnyt niin jo kymmenen vuotta. Ei se mieheen vaikuta mitenkään. Minulla on elämä kodin ulkopuolella, ja aina kotiin tullessa tuntuu kuin asteli johonkin synkkään kammioon, jossa pitää lopettaa kaikenlainen hauskanpito. Ei siinä paljon kirjat ja viinit auta, kun kaipaa tekemistä ja actionia, ihmisen kosketusta, rakkautta ja seksiä, kiihkoa sekä elämää että puolisoa kohtaan. Kyllä olen taas niin kurkkua myöten täynnä tätä, että tekisi mieli mennä parvekkeelle vain huutamaan suoraa huutoa. Ap

Hanki rakastaja ☺️

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voithan sä alkaa elämään vaikka mies jumittaisi sohvalla. Päätät meneväsi konserttiin/näyttelyyn ja ostat lipun etukäteen, jolloin voit vielä kysyä mieheltäsi, että haluaako lähteä mukaan. Menet sitten yksin, jos mies ei ymmärrä lähteä mukaan ja nautit illasta. Näin kun teet muutamasti, niin luulen, että mies alkaa heräilemään pikkuhiljaa koomastaan tai sitten ei. Ehkä sä heräät elämään ja ymmärrät, että sä voit nauttia elämästä.

Teenkin paljon asioita yksin ja myös lasten kanssa, olen tehnyt niin jo kymmenen vuotta. Ei se mieheen vaikuta mitenkään. Minulla on elämä kodin ulkopuolella, ja aina kotiin tullessa tuntuu kuin asteli johonkin synkkään kammioon, jossa pitää lopettaa kaikenlainen hauskanpito. Ei siinä paljon kirjat ja viinit auta, kun kaipaa tekemistä ja actionia, ihmisen kosketusta, rakkautta ja seksiä, kiihkoa sekä elämää että puolisoa kohtaan. Kyllä olen taas niin kurkkua myöten täynnä tätä, että tekisi mieli mennä parvekkeelle vain huutamaan suoraa huutoa. Ap

Hanki rakastaja ☺️


Sekin on kokeiltu, jo neljä kertaa. Ei auta. Ap

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla