Ideaali perheestä, työstä ja omistusasunnosta periytyy vanhemmalta sukupolvelta

Hyvä artikkeli kolmekymppisyyteen liittyvistä valinnoista. Moni kolmekymppinen on valinnan edessä. Enää ei otetakaan sitä valmista pakettia vaan pitää myös itse määrittää elämäänsä ja sen tavoitteita.

Postmodernille maailmalle on tyypillistä, että elämänkulku ei ole kirjoitettu valmiiksi jo syntymähetkellä vaan se on kunkin valittavissa oleva asia. Elämässä on enemmän vapautta, mutta samalla myös epävarmuutta. On kertakaikkisen typerää kuunnella mitä erilaisessa maailmassa nuoruutensa eläneet ihmiset pitävät normaalina elämänkulkuna ja sairastua sen vuoksi.

Mitä tulee perheeseen, niin useimmat hankkivat sellaisen nykyisinkin. Omistusasunto on valintakysymys. Halvemmaksi se toki tulee varsinkin jos ottaa hyvin pitkän lainan. Vuokra-asuminenkin on vaihtoehto. Nykypäivän maailmassa ei kannata arvottaa asiaa kuten isovanhempamme, joille vuokralla asuivat vain ne, jotka eivät lainoja saaneet. On kuitenkin typerää lietsoa jotain maailmanlopun mentaliteettia etteivätkö sekä perhe ja omistusasuminen olisi mahdollisia.

N44 joka välitti piupaut jo ysärillä vanhempien sukupolvien kuvitelmista ja perusti perheen vasta nelikymppisenä.

Ei omistusasuminen mitään rajoita, kun sen voi aina laittaa vuokralle, jos haluaa vaihtaa maata tai mannerta. Siellä se koti maksaa itse itseään, kun vuokralainen sitä maksaa.

Vierailija kirjoitti:

Postmodernille maailmalle on tyypillistä, että elämänkulku ei ole kirjoitettu valmiiksi jo syntymähetkellä vaan se on kunkin valittavissa oleva asia. Elämässä on enemmän vapautta, mutta samalla myös epävarmuutta. On kertakaikkisen typerää kuunnella mitä erilaisessa maailmassa nuoruutensa eläneet ihmiset pitävät normaalina elämänkulkuna ja sairastua sen vuoksi.

Mitä tulee perheeseen, niin useimmat hankkivat sellaisen nykyisinkin. Omistusasunto on valintakysymys. Halvemmaksi se toki tulee varsinkin jos ottaa hyvin pitkän lainan. Vuokra-asuminenkin on vaihtoehto. Nykypäivän maailmassa ei kannata arvottaa asiaa kuten isovanhempamme, joille vuokralla asuivat vain ne, jotka eivät lainoja saaneet. On kuitenkin typerää lietsoa jotain maailmanlopun mentaliteettia etteivätkö sekä perhe ja omistusasuminen olisi mahdollisia.

N44 joka välitti piupaut jo ysärillä vanhempien sukupolvien kuvitelmista ja perusti perheen vasta nelikymppisenä.

Voin kauhean huonosti naisen puutteen vuoksi.  Eikä siinä ole mitään typerää, vaan niin käy väkisinkin yksin jääneille miehille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Postmodernille maailmalle on tyypillistä, että elämänkulku ei ole kirjoitettu valmiiksi jo syntymähetkellä vaan se on kunkin valittavissa oleva asia. Elämässä on enemmän vapautta, mutta samalla myös epävarmuutta. On kertakaikkisen typerää kuunnella mitä erilaisessa maailmassa nuoruutensa eläneet ihmiset pitävät normaalina elämänkulkuna ja sairastua sen vuoksi.

Mitä tulee perheeseen, niin useimmat hankkivat sellaisen nykyisinkin. Omistusasunto on valintakysymys. Halvemmaksi se toki tulee varsinkin jos ottaa hyvin pitkän lainan. Vuokra-asuminenkin on vaihtoehto. Nykypäivän maailmassa ei kannata arvottaa asiaa kuten isovanhempamme, joille vuokralla asuivat vain ne, jotka eivät lainoja saaneet. On kuitenkin typerää lietsoa jotain maailmanlopun mentaliteettia etteivätkö sekä perhe ja omistusasuminen olisi mahdollisia.

N44 joka välitti piupaut jo ysärillä vanhempien sukupolvien kuvitelmista ja perusti perheen vasta nelikymppisenä.

Voin kauhean huonosti naisen puutteen vuoksi.  Eikä siinä ole mitään typerää, vaan niin käy väkisinkin yksin jääneille miehille.

Kuvitteletko olevasi jotenkin ainoa ikäisissäsi ja tilanteen olevan korjaamaton? Kaverimies pääsi poikuudestaan vasta kolmikymppisenä ja nyt nelikymppisenä on onnellinen perheenisä, joka saa pesää lähes päivittäin. Älä anna vanhan ajan elämänmallin lannistaa.