Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
asiaa pohtiva

On kutsuttu, sanottu että mikä aika vaan hälle sopii niin tervetuloa. Kautta rantain sanoo tulevansa kunhan tässä nyt joku x juttu on hoitunut alta pois, mutta ei sitten kuitenkaan tule. Ei muutenkaan koskaan näe lasta, lapsi varmasti ei edes tunnistaisi häntä jos kadulla näkisi. Lahjan saattaa lähettää välikäden kautta, se on toki mukavaa mutta mitä lapsi tekee lahjalla jonka antajaa ei edes tunne. Me ei olla tavaran ja lahjojen perässä, krääsää riittää ihan omasta takaa.

Eipä siinä mitään, ketään ei voi pakottaa ja lapsella on onneksi kolme muuta aktiivista kummia. Mutta mietin vaan miten tähän yhteen nyt tulisi sitten suhtautua käytännössä jatkossa? Puhunko hänestä lapselle (nyt 4v) ? Kutsunko kummia jatkossa synttäreille? Lähetetäänkö kummille jatkossa joulukortteja?

Suoraan sanottuna lapsemme tuntuu kummille pelkästä rasitteelta, enkä minä välttämättä sellaista kummisuhdetta jaksa tai edes halua yksipuolisesti ylläpitää.

Toivon asiallisia vastauksia, muihin en oikein jaksa nyt kuluttaa energiaani vastaamalla. Kiitos.

Sivut

Kommentit (23)

Vierailija

Meitä taas ei ole koskaan kutsuttu. Sitten ollaan loukkaantuneita kun ei lähetetä lahjaa. Enää, monta vuotta lähetettiin mutta kun ei edes kiitosta kuulunut niin lopetettiin sitten. Ihan sama kun lähettelisi mille tahansa randomlapselle paketteja.

Vierailija

No sinuna keskittyisin niihin muihin kummeihin! Olisin itse ainakin lapsen kannalta todella iloinen kolmesta aktiivisesta kummista!
:)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Valitut kuitenkin kuinka kummi ei käy. Itse en käy kummipojan luona. Lapsi tuli kummiksi vähän pakosta. Olen itse niin kaukana lapsiperheen arjesta kuin saattaa. Lisäksi lapsen äiti sanoi että kun mummi tulee kylään hän viettää kokoajan lapsen kanssa ei lasten vanhempien. Ei kiitos. En osaa edes vaippaa vaihtaa saati läperellä yksivuotiaalle mitään.

Vierailija

Meillä samanlainen kummi, sillä erotuksella ettei edes muista lapsen syntymäpäiviä. Laittaa yleensä pari viikkoa synttäreiden jälkeen pahoitteluviestin, että ei muistanut, ja joulun jälkeen viestin, ettei ehtinyt ostaa lahjaa kun oli niin paljon kiireitä. Eikä todellakaan ole pakko mitään lahjoja ostella, lähettäisi vaikka kortin. Tai tulisi käymään edes joskus. Mutta ei ole vuosiin meillä käynyt, vaikka käy lähistöllä muuten, asuu toisessa kaupungissa. Ei koskaan ehdi/jaksa tulla tms. Kyseessä on ihminen, jonka kanssa olimme nuorena hyviä ystäviä, mutta ilmeisesti emme ole enää, vaikka yhteyttä muutaman kerran vuodessa pidetäänkin. Olen miettinyt, että mitenkähän jotenkin ystävällisesti ilmaisisi, että voidaan vaikka perua se kummius, niin ei tarvitse ottaa paineita?

Vierailija

Omituista kun ette ole lahjojen perään, krääsää kuulemma on omastakin takaa. Tuli vaan mieleen että tuskin kukaan mitään "krääsää" lahjaksi haluaisikaan, siis onko teillä vaan laiska ja köyhä kummi?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Valitut kuitenkin kuinka kummi ei käy. Itse en käy kummipojan luona. Lapsi tuli kummiksi vähän pakosta. Olen itse niin kaukana lapsiperheen arjesta kuin saattaa. Lisäksi lapsen äiti sanoi että kun mummi tulee kylään hän viettää kokoajan lapsen kanssa ei lasten vanhempien. Ei kiitos. En osaa edes vaippaa vaihtaa saati läperellä yksivuotiaalle mitään.

Miten väkisin jouduit kummiksi? Sukulaiselle?
Mäkään en ole yhtään lapsi-ihminen, niin en varmaan kummin pestiä ottaisi vastaan...

Vierailija

Mun keskimmäisellä lapsella on tälläinen kummi. Viimeisinä vuosina ei edes korttia lähettänyt, onnitteli facessa mitä lapsi ei edes käyttänyt. Edes rippijuhliin ei tullut eikä huomioinut niitä myöhemminkään, vaikka lupasi. Olisin halunut tämän kummin pitää kaverina, mutta hänelle ei ikinä käynyt ajat ja odotutti kerta mua ja lasta ulkona, pakkasessa yli tunnin ja antoi vain lahjan ja lähti pois. Harmittaa ettei ole ollut kiinnostunut sen enempää. Ja korostan ettei olla pidetty häntä vain lahja-automaattina, ollaan ostettu myös hänelle aina lahjat.

Vierailija

Tämä kummi on naispuolinen.

Mitään muuta ei häneltä olla pyydetty, kuin tulla syömään kakkua lapsen synttärien kunniaksi (ja joo, sitä kakkuakaan ei ole pakko syödä jos ei halua). Muutoin nähdään pari kertaa vuodessa, ilman lasta.

-ap-

Vierailija

Minä en pidä lapsista. Olisi pitänyt kieltäytyä kummiudesta, mutten kehdannut. Varsinkaan poikien kanssa en keksi mitään puhuttavaa. Käyn kyllä synttäreillä, mutta tilanne on aina kiusallinen. Harmittaa, etten osaa lähestyä lapsia. 

Nykyään kieltäydyn, jos vielä kysytään kummiksi.

Vierailija

Tulee vaan mieleen että ehkä tämä kummi ei ole itse alunperinkään hinkunut kummiksi, mutta ei vain ole kehdannut kieltäytyä kun kysyitte.

Nykyään kummin merkitys lapsen elämässä on ihan mitätön. Kummeja pidetään lähinnä raha- ja lahja-automaatteina ja ilmaisina lastenvahteina. Toki en tarkoita että teillä näin olisi, mutta valitettavan usein niin käy.

Jos ihmissuhde lapsen kummiin on muutenkin hiipunut, niin kummi voi kokea kiusallisena yhteydenpidon lapseen.

Vierailija

Minut ja mieheni kutsutaan vierailulle vain, kun miehen kummilapsella tai tämän sisarella on synttärit. Eli nähdään sitä perhettä kahdesti vuodessa. Ovat semmoisia vähän "vetäytyjiä" joita ei ikinä saa kotoa minnekään, ja itse en viitsi kysyä tulisimmeko heille ns muuten vaan, koska se olisi vain kahvipöydässä jäykkänä istumista. Eivät osaa puhua juuri mistään, kaikki (ihan kaikki) on heille niin kovin kummallista että mykistyvät ihmetyksestä jos kerromme normaaleja kuulumisia. Että ei ihmisistä vain tule läheisiä ihan noin vaan, mikä on tietty ikävää sen kummilapsen kannalta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Tämä kummi on naispuolinen.

Mitään muuta ei häneltä olla pyydetty, kuin tulla syömään kakkua lapsen synttärien kunniaksi (ja joo, sitä kakkuakaan ei ole pakko syödä jos ei halua). Muutoin nähdään pari kertaa vuodessa, ilman lasta.

-ap-

No ettekö voisi tehdä jotain mukavaa. Oletan että olette aika nuoria, joten mummomaiset kakkukahvit pari kertaa vuodessa kuulostaa hirveältä. Pyytäkää heitä vaikka leffaan tai pubiin, ravintolaan syömään, tms. Tutustukaa! Ja puhukas kummiuden merkityksestä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitut kuitenkin kuinka kummi ei käy. Itse en käy kummipojan luona. Lapsi tuli kummiksi vähän pakosta. Olen itse niin kaukana lapsiperheen arjesta kuin saattaa. Lisäksi lapsen äiti sanoi että kun mummi tulee kylään hän viettää kokoajan lapsen kanssa ei lasten vanhempien. Ei kiitos. En osaa edes vaippaa vaihtaa saati läperellä yksivuotiaalle mitään.

Miten väkisin jouduit kummiksi? Sukulaiselle?
Mäkään en ole yhtään lapsi-ihminen, niin en varmaan kummin pestiä ottaisi vastaan...


Mä olin sairas silloin tai toipilas enkä jaksanut kieltäytyä. Siin oli omat syynsä miksi tavallaan jouduin kummiksi. Istuin ristiäisissä kokoaja etten pyörtyisi. Kummilapsen perheessä ei ole mitään vikaa. Olen vain itse vanhapiikatäti niin jutut ei sillälailla satu. Mielelläni kävisin joskus jos ei tarvitsisi huolehtia joutuvansa lapsen kanssa olemaan. Toisaalta olen heitä pyytänyt käymään muttei heille koskaan sovi vaikka kotini on ihan lapsen kestävä. Tarkoitan että meille voi tulla enkä pelkää tahroja sohvissa tai esineiden rikkomista tms.

Vierailija

Niinpä. Mutta mielestäni se on kummin omaa mokaa jos on lupautunut johonkin hommaan, vaikka ei olisi tahtonut. Ei tässä mitään ajatustenlukijoita olla.

Ja kiusallisinta tässä on se että pitää meitä asian kanssa ns. "löysässä hirressä". Antaa ymmärtää tulevansa jne mutta sitten pettää lupauksensa. Onneksi en ollut lapselle sanonut että kummi tulee. Mukavaa sitten kun pitääkin lapselle selitellä että ei se tule. Lapsi ei tietenkään pienenä asiasta mitään ymmärtänyt, mutta nyt kun hän on alkanut kasvaa, alkaa kyselemään asioista jne. Siksi olen alkanut miettimään miten tähän kummiin pitäisi suhtautua lapsenkin kuullen.

-ap-

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Miten munaton voi olla, kun ei voi kieltäytyä kummina olosta jos hyvin tietää ettei vois vähempää kiinnostaa???

Minä kieltäydyin, mutta lapsen äiti vänkäsi ja intti niin pitkään, että lopulta annoin periksi. Miksi ihmeessä piti väkisin saada kummiksi ihminen, joka ei millään olisi halunnut? Varsinkin kun olin kahdeksas kummi, hyvä kun kastemaljan ympärille enää mahduin. Ei jäänyt kovin hyvä maku tuosta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kummi on naispuolinen.

Mitään muuta ei häneltä olla pyydetty, kuin tulla syömään kakkua lapsen synttärien kunniaksi (ja joo, sitä kakkuakaan ei ole pakko syödä jos ei halua). Muutoin nähdään pari kertaa vuodessa, ilman lasta.

-ap-

No ettekö voisi tehdä jotain mukavaa. Oletan että olette aika nuoria, joten mummomaiset kakkukahvit pari kertaa vuodessa kuulostaa hirveältä. Pyytäkää heitä vaikka leffaan tai pubiin, ravintolaan syömään, tms. Tutustukaa! Ja puhukas kummiuden merkityksestä.

Nähdään muutamasti vuodessa ilman lasta, esim. ravintolassa tai käydään kahvilla tms perusjuttua. En tiedä mitä tarkoitat mummomaisilla kakkukahveilla, mutta viittasin kakun syömisellä niihin lapsen syntymäpäiväjuhliin. Kun kyse oli lapsen ja kummin välisestä suhteesta, ei meidän ja kummin väleistä.

-ap-

Vierailija

Mistä te löydätte näitä (vaiko onko ettei löydetä muita) vastentahtoisia kummeja? Kai siinä tuttavuuden/ystävyyden aikana käy ilmi onko ihminen lapsirakas, tykkäisikö olla kummi, onko hänellä muita kummilapsia jne.?  

Ystäväni on jo yli 40v naimisissa, ei lapsia. Hänellä oli jotain 12-14 kummilasta. Jos jokaiselle ostaa vuodessa vaikka 50€ lahjan, on se  kaikilta n 500€ ja tämä sitten sinne rippi-ikään asti eli 7 500€. Miettikää mitä tuolla summalla jo tekisi?? Ja saako tämä kummitäti koskaan mitään? 

Jos mä nyt saisin lapsen, niin olisi kyllä aika selvää kenet ystävistäni jättäisi kummiuden ulkopuolelle. 

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla