Miksi he jotka synnyttävät kuolleen lapsen

Niin, ajattele että mä keskeytin oman raskauteni ja halusin samantien uudestaan raskaaksi, koska mielenterveys olisi muuten mennyt.

Ehkä se uusi lapsi ja uusi alku saa pysymään elämässä kiinni. Aika tärkeää meille elossa oleville.

Pohdi ap jotain pienempiä asioita. Tää aihe on liian iso pienille aivoille.

Koska niitä lapsia kuitenkin halutaan ja lapsen menettäminen on melko konkreettinen muistutus siitä, että niitä ei vain tehdä silloin kuin huvittaa. Aikaa ei siis välttämättä ole tuhlattavaksi. Raskaaksi tuleminenkin saattaa kestää ja sen jälkeenkin kaiken pitäisi mennä vielä hyvin. Tämä ei muuta sitä tosiasiaa, että uusi lapsi ei ole aiemman korvike.

Siksi, että elämän on tarkoitus jatkua ja paikoilleen jääminen asian suhteen ei hyödytä ja auta ketään.

No kun ne ovat halunneet lapsen. Elävän sellaisen. Ei kuollutta. Joten yhä haluavat nimenomaan sen elävän lapsen. Siksi ap. Vai pitäisikö heidän ajatella "paska mäihä, halusin yhden lapsen ja sain nyt sitten kuolleen yhden lapsen, eiköhän se lapsiluku byt sitten ollut siinä. Ihan sama onko lapsi elossa oleva vai kuollut."

koska uuden lapsen syntymä on nopein keino päästä surusta yli.

Ei uusi lapsi korvaa kuollutta, mutta täyttää sen alkuperäisen toiveen saada lapsi. Yksinkertaista, eikö? Voisin myös kuvitella, että suruunsa rypemään jääminen nostaa uuden odotuksen pelkoa joka joka tapauksessa on varmasti valtava.

Eihän siinä mitään korvata, vaan tehdään uutta.

Vierailija kirjoitti:

Tai saavat keskenmenon loppuvaiheessa, haluavat nopeasti uuden lapsen?

samalla sanovat että ei mikään voi korvata menetettyä lasta ???

Omasta kokemuksesta tiedän, että uuden lapsen saaminen on keino päästä surusta yli ja tietysti myös se, että halusimme lapsen ja sitten vielä toisen. 

Kysymyshän olisi voinut olla myös muodossa, "Miksi yhden lapsen saaneet haluavat vielä toisen lapsen?"

Ihan yhtälailla voitaisiin kysyä, miksi ihminen tekee toisen lapsen vaikka yksi jo on. Jos raskaus menee kesken tai lapsi kuolee, niin silloinhan lopputulos ei ole sitä mitä toivottiin - eli saada lapsi omaan elämään, kasvatettavaksi. Ihan loogista mielestäni, että halutaan kokea vanhemmuuden hyvätkin puolet elävän lapsen kanssa. Ei se sitä tarkoita, että uusi lapsi korvaa ensimmäisen.

Ajatusmallisi on outo, ap. Entäs jos perheessä on kolme lasta ja heistä yksi kuolee, pitäisikö vanhempien hylätä ne elävät lapset surrakseen sitä yhtä menehtynyttä? Miksi sitten noin pitäisi suhtautua synnytyksessä tai raskauden aikana kuolleeseen lapseen?

Ei se uuden vauvan hankkiminen vie pois sitä keskenmenossa kuollutta vauvaa perheestä, kyllä häntä muistellaan ja surraan aina. Mutta elämä jatkuu.

Voihan vaikka olla että lapseton pari on suunnitellut lapsen hankkimista, ja raskautuminen on ollut vaikeaa, keskenmeno on silloin aluksi tragedia, mutta vähän ajan kuluttua pari tajuaa, että se, että nainen tuli kuitenkin raskaaksi oli merkki mahdollisuudesta tulla uudestaan raskaaksi ja saada elävä lapsi. Ei se ole siis välttämättä mikään "laastarivauva" vaan pari jatkaa toivettaan hankkia perhe.

Niin, me haluamme miehen kanssa lapsia. Mulle tuli keskenmeno tokalla kuulla, (helmikuussa), ja huhtikuussa olin jo uudelleen raskaana. Työkaveri tölväisikin että jaataasko olet paksuna, etkös just ollu saikulla keskenmenon takia. Ei se kuollut lapsi tai keskenmeno ole mikään syy olla yrittämättä uudelleen, toiset toipuu nopeammin ja toisilla saattaa mennä pidempikin aika että edes uskaltaa taas haaveilla.

Lapsen menettäminen tuolla tavalla on niin kova paikka, että tuskin sille mitään siistiä ja helppoa pakettiselitystä on, että miksi haluaa pian uuden lapsen. Ja on sitäpaitsi aikamoinen yleistys väittää, kuten ap, että kaikki, joiden lapsi on kuollut kohtuun, haluavat heti uuden lapsen. Surulla ja tuonkokoisilla murhenäytelmillä ei ole mitään etikettiä, ei ole mitään "pitää" tai "kuuluu". 

Tunnen yhden tuollaisen perheen. He halusivat ja saivat pian uuden lapsen elämän jatkumisen takia. 

Haluavat elää lapsen kanssa? Olla äiti/isä? Oletko ap hiukan vajaa?

Mikä ero sillä keskenmenolla loppuraskaudessa on verrattuna alkuraskauden keskenmenoon? Moni nainen saa useita keskenmenoja aina raskauden alussa ja yrittää heti uudelleen.

Yhtä toivottu se lapsi varmasti on, tapahtui keskenmeno missää kohtaa raskautta tahansa.

Keskenmenoja tulee ja se kuuluu elämään. Lasta ei "korvata" uudella, mutta itse halusin uudestaan nopeasti raskaaksi, koska halusin sisaruksille kuitenkin mahdollisimman pienen ikäeron (joka alunperin olisi ollut 2 vuotta). Äidin suru ei katoa mihinkään, mutta ei siitä leikkikaveriksikaan ole.

Miksei täällä voi kysyä mitään ja keskustella asiallisesti, ilman nimittelyä.

Olen lh opiskelija ja haluaisin vain yrittää ymmärtää asiaa, ketään loukkaamatta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Miksei täällä voi kysyä mitään ja keskustella asiallisesti, ilman nimittelyä.

Olen lh opiskelija ja haluaisin vain yrittää ymmärtää asiaa, ketään loukkaamatta.

Ap

No nyt varmaan olisi syytä sinun opetella keskustelemaan muita loukkaamatta ennen valmistumista.

Minä menetin vauvani 5v sitten viikolla 36. Kerroinkin täällä joskus tarinani, pyysin siis sektiota sekä sterilisaatiota, lääkäri vain vähätteli, tuhahteli että seuraavassa raskaudessa et ajattele noin. En siis saanut.

Päätin vahvasti traumatisoivan kokemuksen jälkeen etten todellakaan halua uutta lasta ja niinpä jäin lapsettomaksi.

Itse kävin kerran tällaisessa vertaistukiryhmässä. Minua suoraan sanottuna oksetti siellä, osa naisista oli raskaana, osalla oli vauva jne. Koin että eivät halua edes käsitellä asiaa vaan uutta putkeen. Koin olevani todella yksin sen ajatukseni kanssa että vauvaani ei korvaa mikään. Lisäksi erosin sillä mieheni halusi heti uusia lapsia, en tiedä onko niitä sittemmin saanut.

Joten ap ei kaikki halua vaan porsia porsimasta päästyään, ethän yleistä kiitos.