Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Mitä teet toisin kasvatuksessa kuin vanhempasi?

05.03.2006 |

Vai oletko niin tyytyväinen ettet halua tehdä mitään toisin?

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
05.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

luoda kotiin niin avoin ilmapiiri, että vanhemmille uskaltaa puhua vaikeistakin asioista. Ja tehdä lapselle selväksi, että häntä rakastetaan juuri sellaisena kuin hän on. Nämä päällimmäiinä tulivat mieleen...



Vierailija
2/4 |
05.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kerron molemmille lapsille joka päivä, että rakastan heitä.



Pyydän myös itse anteeksi, kun käyttäydyn itse huonosti/epäloogisesti jne. Esim. kun pinna palaa oman väsymyksen takia ja reaktio lasten tekemiseen on ihan väärässä skaalassa.



Selitän miksi olen kiukkunen, väsynyt, itkettää.



Hyvä kysymys, muuten! En ole mitenkään systemaattisesti asiaa ajatellut, mutta nyt kun pohdin, niin ainakin nämä asiat ovat erilailla kuin omassa kotona.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
05.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Enempi läsnä lapsen tasolla,että olisin enempi tietoinen vanhempana mitä lasteni elämään/jokaiseen päivää kuuluu,erityisesti sitten kun lapset päivähoidossa/koulussa.

Enempi läsnäoloa.

Ehkä siis yhteenvetona pehmeämpää perheentahtista/perhekeskeisempää elämäntapaa.



Ei koskaan niin tärkeitä huonekaluja että lasten kanssa niitä pitäis varjella.

Ei minkänlaista fyysistä rankaisua.

Vierailija
4/4 |
05.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Esimerkiksi: äiti ja isä riitelivät äsken. Se on kurja juttu, mutta niin aina välillä ihmisten kesken käy. Ei tulla toimeen jne. Riitelystä tulee kaikille paha mieli. Onneksi voidaan kuitenkin pyytää anteeksi ja sopia riidat.



Minun lapsuudenkodissani ei paljon selitelty. Ei myöskään tajuttu, miten paljon lapsi mielessään ymmärtää ja asioita pohtii.



Tänäänkin meille tuli riita miehen kanssa. 2 v 9 kk ikäinen poikamme yritti illalla repiä minua tukasta. Kysyin häneltä, oletko vihainen äidille. Hän sanoi olevansa. Kysyin, miksi. Hän vastasi, että kun sinä äiti riitelit isin kanssa päivällä. Sanoin, että me voitaisiin isin kanssa jo sopia moinen tyhmä riita. Poika totesi, että " sinä voisit pyytää anteeksi eikä tarvitsisi enää olla kiukkuinen" . Minä siihen sitten selittämään, että juuri näin pitäisi toimia. Teimme myös miehen kanssa sovinnon pojan nähden. Toivon niin, että poika aina pysyisi yhtä avoimena, kertoisi mikä mietityttää ja mistä kenkä puristaa. Etten vaan omalla käytökselläni viestittäisi, ettei näistä asioista saa puhua.