Lue keskustelun säännöt.
mikä mua vaivaa - saan raivokohtauksia pienistä asioista (ov)
15.09.2016 |
Olen viimeisen 3v aikana joutunut kokemaan aika kovia (läheisen kuolema ja traumaattinen ero narsistista) mutta olen selvinnyt ihan hyvin. Olen 27v ja vaativassa asiantuntijatyössä ja elän normaalia parikymppisen elämää. Tapasin keväällä nykyisen mieheni ja suhde on edennyt kovaa vauhtia, asumme jo yhdessä. Olen umpirakastanut ja mies täydellinen (ei siinä mielessä että siinä olisi jotain epäilyttävää - ex opetti tunnistamaan narsistit!), rakastava, huolehtiva ja ymmärtäväinen. On tukena kun ahdistaa ym.
Olen saanut pari kertaa viimeisen vuoden aikana ihan kammottavan raivarin, riideltyäni isäni kanssa. Silmissä sumenee, huudan kurkku suorana ja kyyneleet valuu. Mielessä pyörii itsemurha ja tuntuu kuin olisin irrallaan todellisuudesta. Tänään koin taas vastaavaa joskin kuppi ei mennyt täysin nurin. Koin kauheita vihan tunteita miestäni kohtaan, tuntuu että hän on pilannut elämäni ja koko tyyppi saisi painua helvettiin. Olo tuntui 'kireältä' ja halusin satuttaa itseäni mutta onnistuin olemaan niin tekemättä. Olin siis töissä ja lounastauolla kun tämä tapahtui. Mies ei ole edes tehnyt mitään väärin, ei ole ollut riitaa tms.
Olen todella ahdistunut tästä ja pelottaa että joku kerta teen jotain peruuttamatonta. Olin todella masentunut teini-ikäisenä mutta olen ollut terve jo melkein kymmenen vuotta. Voiko tämmöinen olla masennusta, enkä vain tunnista sitä? Yleensä olen hyväntuulinen ja onnellinen.
Ahdistaa mennä kotiin illalla, haluaisin vain olla yksin ja rauhassa.
Kommentit (4)
Pääsetkö juttelemaan jonnekin? Esimerkiksi aluksi ihan työpsykologille? Työterveydenhuollon kautta on helppo saada keskusteluapua myös ihan kuntoutuspsykoterapian muodossa. Voiko olla takaumaa sinulla, siis aivan selittämätön vihantunne ja epätoivo? Onko koskaan aikaisemmin ollut tuota oiretta? Oletko tottunut pullottamaan vihan tunteita? Tuo epätodellinen olo, itsetuhoiset ajatukset ja silmissä sumeneminen kuulostaa siltä, että se voisi olla hyvä tutkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Komppaan edellisiä. Entäs jos sulla on nyt turvallisessa suhteessa ja elämän vakiinnuttua eka kertaa mahdollisuus antaa patoutumien tulla pintaan?
Kiitos vastauksista (kumma miten tälläinenkin aihe houkuttelee trolleja).
En asu Suomessa eli työterveyteen en pääse. Menen ensi kuussa lääkäriin puhumaan tästä asiasta. Ei ole mitään hajua miten helposti täällä pääsee terapiaan ja yksityiseen ei kyllä nyt ole varaan.
Näiden 'kohtausten' jälkeen takki on yleensä ihan tyhjä, väsyttää ja itkettää. Yritän nyt tässä töissä pitää naamaa peruslukemilla. Tuntuu että oma itsetuntemus on rapissut pois enkä voi luottaa siihen että osaan ennustaa omia reaktioitani. Tuntuu sekopäiseltä kun tajuan miten irrationaalisia ne vihantunteet yms. on mutta silti sisälläni vain kuohuu.
Tuntuu tosi pahalta mun miehen puolesta, että joutuu kestämään mua. Puhuttiin tästä kyllä jo suhteen ensimetreillä, että saatan menneisyyden tapahtumien vuoksi kilahdella. Hävettää silti kun kuormitan toista näin.
Jännä miten tuli parempi olo jo siitä että kerroin tästä jollekin, vaikkakin vain kasvottomille palstailijoille.
-ap
Yksi posttraumaattisen stressisyndromaan oireista on raivokohtaukset ja ärtymys. Sinulla ei välttämättä tarvitse olla diagnoosiksi asti riittäviä oireita tuohon syndroomaan, sinulla voi olla osa niistä.