Miehen teini, argh

Haluaako teini käydä siellä äidillä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Argh, siellä on menossa oikein kilpajuoksu isän huomiosta. Ei tuossa paljon muuta ole tehtävissä, kun puhua, sietää, puhua, sietää ja puhua. Teineihin, kun ei oikein sanelupoliikka toimi.

Ei toimi. Olen kasvattanut neljä teiniä tätä ennen. Eli kokemusta on kyllä. Tähän vain ei tehoa mikään. Ei keskustelu, kiristys, etujen poisto, kotiaresti, ei mikään. Erityisen väsyttävää on se, että tullessaan äidiltään, jossa saa sotkea ja jossa ei ole sääntöjä ja jossa saa kaiken, ei välitä vähääkään kodin säännöistä. Minä olen punainen vaate, kun vaadin viemään likaiset astiat tiskiin, pyykit pyykkiä, roskat roskiin ja muuta täysin normaalia. Myönnän, että vituttaa, että samaan aikaan, kun yritän tätä lasta saada käyttäytymään ja saan siitä paskaa niskaan, alkoholistiäiti istuu tod.näk. kapakassa kaljalla ja valittaa kuinka hänen teinillään on minun kanssani vaikeaa, koska olen niin kamala.

Siinähän se syy tuli. Teini elää kahden kodin ja sännöstön välissä. Tottakai se on vaikeaa. Hän on kuitenkin vielä lapsi.

Anna porkkana. Hyvin hoidetut kotityöt ---> palkinto. Erittäin hyvin hoidettuna bonuspalkinto.

Äläkä nyt aloita, että kotitöistä ei pidä maksaa. Siinä ei ole mitään väärää, jos saavutetaan yleinen rauha ja kaikkia tyydyttävä ratkaisu.

Kiitos vinkistä. Kokeiltu on. Ei toimi kuin hetken.

Vierailija kirjoitti:

Haluaako teini käydä siellä äidillä?

Haluaa. Ei sääntöjä, ei velvollisuuksia. Äitinsä lähettää likapyykitkin kotiin käyntien jälkeen. ap

Mitä mieltä isä on? Onko isällä mitään sääntöjä ja mitä isä sanoo tytön käytökseen. Miten tytön koulu sujuu. Isän on asiaan puututtava. Miten tyttö voi olla sittne käymässä alkoholistivanhemman luona. Siihen stoppi heti, kun se ei hyvää tee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietit omaa asennettasi tyttöön. 

Haluatko tarkentaa?ap

Kutsut lasta joka on kokenut alkoholisti äidin kanssa ties mitä, hänet on revitty siitä elämästä teille ylimieliseksi. Tuskin äiti asiaa, muuttoa on mitenkään puhuttu läpi. 

Kutsun. Ei ole ollut aina ylimielinen ja on asunut kanssani jo vuosia. Tuntuu kuitenkin siltä, että alkoholistiäiti on tytön mielestä parempi, koska on äiti. Totta kai äiti on aina äiti. Mutta kun tämä äiti nyt vain on menettänyt tämän tytön ongelmansa takia, jolle ei ole vuosien varrella mitään edes yrittänyt tehdä. Minähän olin alun perin syyllinen siihen, että tytön menetti. Alkiholistin logiikka.

Juu, mutta se ei ole tytön vika. Alkoholisti ei näe omassa toiminnassaan mitään pahaa.

Tunnen ls-ihmisiä. Heistä on pitkän kokemuksenkin jälkeen ihmeellistä, miten huostaanotetut lapset aina ovat kuitenkin niin kiinni omissa vanhemmissaan, vaikka nämä olisivat pahoinpidelleet lapsiaan. Helposti sijaisperheet ja ls-ihmiset ovat ne pahikset lapsen silmissä, vaikka he ovat juuri ne, jotka ovat mahdollistaneet lapsen hyvän elämän.

Yritä sinä olla se turvallinen aikuinen, jota saa uhmata. Pidä kiinni säännöistä ja palkitse hyväst käytöksestä.

Eikö teillä ole yhtään sitä hyvää yhdessäoloa?  Sille turvallinen aikuiselle, kun on helpompi kiukutella. Kun tietää, että se ei hylkää vaikka sitä ikuista sunnuntaita ei ole.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Argh, siellä on menossa oikein kilpajuoksu isän huomiosta. Ei tuossa paljon muuta ole tehtävissä, kun puhua, sietää, puhua, sietää ja puhua. Teineihin, kun ei oikein sanelupoliikka toimi.

Ei toimi. Olen kasvattanut neljä teiniä tätä ennen. Eli kokemusta on kyllä. Tähän vain ei tehoa mikään. Ei keskustelu, kiristys, etujen poisto, kotiaresti, ei mikään. Erityisen väsyttävää on se, että tullessaan äidiltään, jossa saa sotkea ja jossa ei ole sääntöjä ja jossa saa kaiken, ei välitä vähääkään kodin säännöistä. Minä olen punainen vaate, kun vaadin viemään likaiset astiat tiskiin, pyykit pyykkiä, roskat roskiin ja muuta täysin normaalia. Myönnän, että vituttaa, että samaan aikaan, kun yritän tätä lasta saada käyttäytymään ja saan siitä paskaa niskaan, alkoholistiäiti istuu tod.näk. kapakassa kaljalla ja valittaa kuinka hänen teinillään on minun kanssani vaikeaa, koska olen niin kamala.

Siinähän se syy tuli. Teini elää kahden kodin ja sännöstön välissä. Tottakai se on vaikeaa. Hän on kuitenkin vielä lapsi.

Anna porkkana. Hyvin hoidetut kotityöt ---> palkinto. Erittäin hyvin hoidettuna bonuspalkinto.

Äläkä nyt aloita, että kotitöistä ei pidä maksaa. Siinä ei ole mitään väärää, jos saavutetaan yleinen rauha ja kaikkia tyydyttävä ratkaisu.

Kiitos vinkistä. Kokeiltu on. Ei toimi kuin hetken.

Rahahanat kiinni, kunnes kotityöt on tehty. Samassa paketissa keppi ja porkkana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Argh, siellä on menossa oikein kilpajuoksu isän huomiosta. Ei tuossa paljon muuta ole tehtävissä, kun puhua, sietää, puhua, sietää ja puhua. Teineihin, kun ei oikein sanelupoliikka toimi.

Ei toimi. Olen kasvattanut neljä teiniä tätä ennen. Eli kokemusta on kyllä. Tähän vain ei tehoa mikään. Ei keskustelu, kiristys, etujen poisto, kotiaresti, ei mikään. Erityisen väsyttävää on se, että tullessaan äidiltään, jossa saa sotkea ja jossa ei ole sääntöjä ja jossa saa kaiken, ei välitä vähääkään kodin säännöistä. Minä olen punainen vaate, kun vaadin viemään likaiset astiat tiskiin, pyykit pyykkiä, roskat roskiin ja muuta täysin normaalia. Myönnän, että vituttaa, että samaan aikaan, kun yritän tätä lasta saada käyttäytymään ja saan siitä paskaa niskaan, alkoholistiäiti istuu tod.näk. kapakassa kaljalla ja valittaa kuinka hänen teinillään on minun kanssani vaikeaa, koska olen niin kamala.

Nuo neljä kasvattamaasi teiniä ei ole tämä teini. Heidän äiti ei ole alkoholisti, joka ei ole normaalia lapsuutta tälle lapselle suonut. Tämä vaatii enemmän tukea, huomiota, rajoja, sietämistä, kestämistä, rautaista itsetuntoa, ettei ota noin pirun henkilökohtaisesti epävarman LAPSEN käytöstä. Jos teistä ei ole tähän huutoon vastaamaan niin haette ulkopuolista apua.

Olet oikeassa. En vain enää jaksa monen vuoden jälkeen. Kaikki on kokeiltu. Perheneuvolat, perhetyö, lastensuojelu. Kai sitten pitäisi vain nostaa kytkintä. Tai pitäisikö tehdä äidit ja alkaa availla liian monta kaljaa päivässä. Ehkä sitten likka olisi tyytyväinen, kun pääsisi laitokseen.

Olen hyvin, hyvin turhautunut.

Määrittele epäsiisteys. Koti, kun on elämämistä varten, ei sisustuslehden sivu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Argh, siellä on menossa oikein kilpajuoksu isän huomiosta. Ei tuossa paljon muuta ole tehtävissä, kun puhua, sietää, puhua, sietää ja puhua. Teineihin, kun ei oikein sanelupoliikka toimi.

Ei toimi. Olen kasvattanut neljä teiniä tätä ennen. Eli kokemusta on kyllä. Tähän vain ei tehoa mikään. Ei keskustelu, kiristys, etujen poisto, kotiaresti, ei mikään. Erityisen väsyttävää on se, että tullessaan äidiltään, jossa saa sotkea ja jossa ei ole sääntöjä ja jossa saa kaiken, ei välitä vähääkään kodin säännöistä. Minä olen punainen vaate, kun vaadin viemään likaiset astiat tiskiin, pyykit pyykkiä, roskat roskiin ja muuta täysin normaalia. Myönnän, että vituttaa, että samaan aikaan, kun yritän tätä lasta saada käyttäytymään ja saan siitä paskaa niskaan, alkoholistiäiti istuu tod.näk. kapakassa kaljalla ja valittaa kuinka hänen teinillään on minun kanssani vaikeaa, koska olen niin kamala.

Nuo neljä kasvattamaasi teiniä ei ole tämä teini. Heidän äiti ei ole alkoholisti, joka ei ole normaalia lapsuutta tälle lapselle suonut. Tämä vaatii enemmän tukea, huomiota, rajoja, sietämistä, kestämistä, rautaista itsetuntoa, ettei ota noin pirun henkilökohtaisesti epävarman LAPSEN käytöstä. Jos teistä ei ole tähän huutoon vastaamaan niin haette ulkopuolista apua.

Olet oikeassa. En vain enää jaksa monen vuoden jälkeen. Kaikki on kokeiltu. Perheneuvolat, perhetyö, lastensuojelu. Kai sitten pitäisi vain nostaa kytkintä. Tai pitäisikö tehdä äidit ja alkaa availla liian monta kaljaa päivässä. Ehkä sitten likka olisi tyytyväinen, kun pääsisi laitokseen.

Olen hyvin, hyvin turhautunut.

Grow up!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Argh, siellä on menossa oikein kilpajuoksu isän huomiosta. Ei tuossa paljon muuta ole tehtävissä, kun puhua, sietää, puhua, sietää ja puhua. Teineihin, kun ei oikein sanelupoliikka toimi.

Ei toimi. Olen kasvattanut neljä teiniä tätä ennen. Eli kokemusta on kyllä. Tähän vain ei tehoa mikään. Ei keskustelu, kiristys, etujen poisto, kotiaresti, ei mikään. Erityisen väsyttävää on se, että tullessaan äidiltään, jossa saa sotkea ja jossa ei ole sääntöjä ja jossa saa kaiken, ei välitä vähääkään kodin säännöistä. Minä olen punainen vaate, kun vaadin viemään likaiset astiat tiskiin, pyykit pyykkiä, roskat roskiin ja muuta täysin normaalia. Myönnän, että vituttaa, että samaan aikaan, kun yritän tätä lasta saada käyttäytymään ja saan siitä paskaa niskaan, alkoholistiäiti istuu tod.näk. kapakassa kaljalla ja valittaa kuinka hänen teinillään on minun kanssani vaikeaa, koska olen niin kamala.

Nuo neljä kasvattamaasi teiniä ei ole tämä teini. Heidän äiti ei ole alkoholisti, joka ei ole normaalia lapsuutta tälle lapselle suonut. Tämä vaatii enemmän tukea, huomiota, rajoja, sietämistä, kestämistä, rautaista itsetuntoa, ettei ota noin pirun henkilökohtaisesti epävarman LAPSEN käytöstä. Jos teistä ei ole tähän huutoon vastaamaan niin haette ulkopuolista apua.

Olet oikeassa. En vain enää jaksa monen vuoden jälkeen. Kaikki on kokeiltu. Perheneuvolat, perhetyö, lastensuojelu. Kai sitten pitäisi vain nostaa kytkintä. Tai pitäisikö tehdä äidit ja alkaa availla liian monta kaljaa päivässä. Ehkä sitten likka olisi tyytyväinen, kun pääsisi laitokseen.

Olen hyvin, hyvin turhautunut.

Kaikki ei mene niin kuin minä halua niin kiukuttelen kuin pikkulapsi, jolta on viety kaikki lelut ja karkit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Argh, siellä on menossa oikein kilpajuoksu isän huomiosta. Ei tuossa paljon muuta ole tehtävissä, kun puhua, sietää, puhua, sietää ja puhua. Teineihin, kun ei oikein sanelupoliikka toimi.

Ei toimi. Olen kasvattanut neljä teiniä tätä ennen. Eli kokemusta on kyllä. Tähän vain ei tehoa mikään. Ei keskustelu, kiristys, etujen poisto, kotiaresti, ei mikään. Erityisen väsyttävää on se, että tullessaan äidiltään, jossa saa sotkea ja jossa ei ole sääntöjä ja jossa saa kaiken, ei välitä vähääkään kodin säännöistä. Minä olen punainen vaate, kun vaadin viemään likaiset astiat tiskiin, pyykit pyykkiä, roskat roskiin ja muuta täysin normaalia. Myönnän, että vituttaa, että samaan aikaan, kun yritän tätä lasta saada käyttäytymään ja saan siitä paskaa niskaan, alkoholistiäiti istuu tod.näk. kapakassa kaljalla ja valittaa kuinka hänen teinillään on minun kanssani vaikeaa, koska olen niin kamala.

Nuo neljä kasvattamaasi teiniä ei ole tämä teini. Heidän äiti ei ole alkoholisti, joka ei ole normaalia lapsuutta tälle lapselle suonut. Tämä vaatii enemmän tukea, huomiota, rajoja, sietämistä, kestämistä, rautaista itsetuntoa, ettei ota noin pirun henkilökohtaisesti epävarman LAPSEN käytöstä. Jos teistä ei ole tähän huutoon vastaamaan niin haette ulkopuolista apua.

Olet oikeassa. En vain enää jaksa monen vuoden jälkeen. Kaikki on kokeiltu. Perheneuvolat, perhetyö, lastensuojelu. Kai sitten pitäisi vain nostaa kytkintä. Tai pitäisikö tehdä äidit ja alkaa availla liian monta kaljaa päivässä. Ehkä sitten likka olisi tyytyväinen, kun pääsisi laitokseen.

Olen hyvin, hyvin turhautunut.

Menikö nyt jo vähän lapselliseksi?

Ei kanna alkaa leikkiä uusioperhettä. Hanki mies jolla ei ole lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Argh, siellä on menossa oikein kilpajuoksu isän huomiosta. Ei tuossa paljon muuta ole tehtävissä, kun puhua, sietää, puhua, sietää ja puhua. Teineihin, kun ei oikein sanelupoliikka toimi.

Ei toimi. Olen kasvattanut neljä teiniä tätä ennen. Eli kokemusta on kyllä. Tähän vain ei tehoa mikään. Ei keskustelu, kiristys, etujen poisto, kotiaresti, ei mikään. Erityisen väsyttävää on se, että tullessaan äidiltään, jossa saa sotkea ja jossa ei ole sääntöjä ja jossa saa kaiken, ei välitä vähääkään kodin säännöistä. Minä olen punainen vaate, kun vaadin viemään likaiset astiat tiskiin, pyykit pyykkiä, roskat roskiin ja muuta täysin normaalia. Myönnän, että vituttaa, että samaan aikaan, kun yritän tätä lasta saada käyttäytymään ja saan siitä paskaa niskaan, alkoholistiäiti istuu tod.näk. kapakassa kaljalla ja valittaa kuinka hänen teinillään on minun kanssani vaikeaa, koska olen niin kamala.

Nuo neljä kasvattamaasi teiniä ei ole tämä teini. Heidän äiti ei ole alkoholisti, joka ei ole normaalia lapsuutta tälle lapselle suonut. Tämä vaatii enemmän tukea, huomiota, rajoja, sietämistä, kestämistä, rautaista itsetuntoa, ettei ota noin pirun henkilökohtaisesti epävarman LAPSEN käytöstä. Jos teistä ei ole tähän huutoon vastaamaan niin haette ulkopuolista apua.

Olet oikeassa. En vain enää jaksa monen vuoden jälkeen. Kaikki on kokeiltu. Perheneuvolat, perhetyö, lastensuojelu. Kai sitten pitäisi vain nostaa kytkintä. Tai pitäisikö tehdä äidit ja alkaa availla liian monta kaljaa päivässä. Ehkä sitten likka olisi tyytyväinen, kun pääsisi laitokseen.

Olen hyvin, hyvin turhautunut.

Alat itsekin kuulostamaan ihan kiukutelevalta teiniltä.

Kuulostaa siltä, että teini ei ole se ongelma. Te tarvitsette perheenä apua.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että teini ei ole se ongelma. Te tarvitsette perheenä apua.

Olen jo tuolla maininnut useamman tahon, josta apua on haettu. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Argh, siellä on menossa oikein kilpajuoksu isän huomiosta. Ei tuossa paljon muuta ole tehtävissä, kun puhua, sietää, puhua, sietää ja puhua. Teineihin, kun ei oikein sanelupoliikka toimi.

Ei toimi. Olen kasvattanut neljä teiniä tätä ennen. Eli kokemusta on kyllä. Tähän vain ei tehoa mikään. Ei keskustelu, kiristys, etujen poisto, kotiaresti, ei mikään. Erityisen väsyttävää on se, että tullessaan äidiltään, jossa saa sotkea ja jossa ei ole sääntöjä ja jossa saa kaiken, ei välitä vähääkään kodin säännöistä. Minä olen punainen vaate, kun vaadin viemään likaiset astiat tiskiin, pyykit pyykkiä, roskat roskiin ja muuta täysin normaalia. Myönnän, että vituttaa, että samaan aikaan, kun yritän tätä lasta saada käyttäytymään ja saan siitä paskaa niskaan, alkoholistiäiti istuu tod.näk. kapakassa kaljalla ja valittaa kuinka hänen teinillään on minun kanssani vaikeaa, koska olen niin kamala.

Nuo neljä kasvattamaasi teiniä ei ole tämä teini. Heidän äiti ei ole alkoholisti, joka ei ole normaalia lapsuutta tälle lapselle suonut. Tämä vaatii enemmän tukea, huomiota, rajoja, sietämistä, kestämistä, rautaista itsetuntoa, ettei ota noin pirun henkilökohtaisesti epävarman LAPSEN käytöstä. Jos teistä ei ole tähän huutoon vastaamaan niin haette ulkopuolista apua.

Olet oikeassa. En vain enää jaksa monen vuoden jälkeen. Kaikki on kokeiltu. Perheneuvolat, perhetyö, lastensuojelu. Kai sitten pitäisi vain nostaa kytkintä. Tai pitäisikö tehdä äidit ja alkaa availla liian monta kaljaa päivässä. Ehkä sitten likka olisi tyytyväinen, kun pääsisi laitokseen.

Olen hyvin, hyvin turhautunut.

Alat itsekin kuulostamaan ihan kiukutelevalta teiniltä.

No tuo nyt oli vain turhautunut heitto. En tietenkään ala mitään pulloja availemaan. Joskus vain turhautuminen on sitä luokkaa, että ajattelee, että miksi mitään yritän ja itseni väsytän, kun ei äiti ja isäkään. Äiti on menettänyt lapsensa, mutta samalla saanut vapauden ryypätä. Näkee silti lastaan ja saa olla yhteydessä ilman arjen velvollisuuksia. Isä yrittää pitää rajoja, mutta luistaa niistä pian, kun ei jaksa taistella ja toistaa samaa asiaa. Isä saattaa sanoa, että tee se ja se kotityö, mutta ei katso, että tyttö sen oikeasti tekee. Isä ei esim. näe sitä, että tyttö vähät välittää siitä, mitä minä sanon. Tyttö myös valehtelee minulle, mutta ei isälle. Jotenkin minusta on tullut tytön silmissä paska aikuinen, koska vaadin toimimaan sääntöjen mukaan.

Entä koulu, kaverisuhteet, harrastukset, jne... Tuntuu, että likaiset sukat on se prio 1. Lapsi on korvannut äitinsä sinulla, ja äitiys on se maailman paskin rooli. Olisiko ihan mahdoton ajatus tulla vähän sitä lasta vastaan? Kyllä meilläkin teinienhuono on kuin pommin jäljittä,  mutta en jaksa siitä hikeä ottaa kun sen oven saa kiinni. Heille kun on antanut sen oman tilan niin se hillitsee muualla sotkemista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että teini ei ole se ongelma. Te tarvitsette perheenä apua.

Olen jo tuolla maininnut useamman tahon, josta apua on haettu. ap

Sinäkin henkilökohtaisesti?

Ideahan tässä on se, ettei teini halua sinusta mitään turvallista ja luotettavaa aikuista vaan isästään. Olet pelkästään tiellä ja säätämässä teinin ja isän välissä. Teistä ei koskaan tule ystäviä ja ette koskaan tule tulemaan toimeen keskenänne vaikka tekisit mitä. Sopeudu tilanteeseen tai lähde.

Hakkaa sitä, se on varmaan sua kevyempi ja heikompi ja masentunut.