Lapset jotka eivät näe isäänsä

Minulla on kaksi teiniä, joista toinen ei halua nähdä isäänsä, ja toinen ei myöskään välittäisi, mutta ei halua katkaista välejä. Isä puolestaan haluaisi vaikka teinit asumaan itselleen. Minä olen kuviosta ulkopuolinen, en ole koskaan mustamaalannut isää, ja olisin oikein mielelläni vuoroviikkoäiti.

Isä EI ole alkoholisti, välinpitämätön tai mitään. Isä pakottaa, syyllistää ja kritisoi. Sinänsä ”normaalisti”, eli siis huuda tai mitätöi, mutta on vain koko ajan oikeassa, miten elämä pitää elää.

Päihdeongelma, valitsi juomisen niinä vkonloppuina kun olisi pitänyt olla lapsen kanssa. Ei pitänyt mitään yhteyttä, hävisi pois omasta halustaan.

Meillä myös näin surullinen juttu . Alkuun yritin ja järjestikin lasten ja isän tapaamisia ., Mutta isä vaan jatkaa juomista. On siis juonut jo todella pitkään ja paljon.  ja uhkaili poikia väkivallalla ja nimittelee. Nyt pojat ovat jo niin isoja että ovat itse päättäneet etteivät tapaa . Yli 15 vuotiaita molemmat.  No eipä se isällään heidän perään soittele. Syyttää vaan minua kaikesta. 

Itse lapsena en oo vaan jaksanut katsella sitä faijan katkeruutta ihan kaikesta sen jälkeen kun erosivat äitini kanssa. Häntä tyyliin vitutti se, että mutsi pärjäsi ja pystyi vaatettamaan ruokkimaan ym mut ja mun pikkusiskon eikä lähtenyt isän kanssa kikkailemaan oikeuteen asti elatusavusta jne. vaan pärjäsi omillaan (ja toki isovanhemmat jeesasi myös). Isän mielestä hänelle olisi pitänyt antaa rahaa esimerkiksi tapaamisviikonloppujen ruokamenoihin ja useamman kerran esimerkiksi dokas mun ja pikkusiskon junalippurahat mitkä oltiin mutsilta saatu ja muuta vastaavaa. Jotkut ihmiset ei vaan sovi vanhemmiksi eikä heitä tarvitse enää sietää sen jälkeen kun ei laillisesti ole pakko