Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka monessa eroperheessä tavataan edelleen vain joka toinen vkloppu?
14.09.2016 |
Meillä lapset 4, 7 ja 8v ja etä asuu 3km päässä. Silti tapaamista etän tahdosta vain joka toinen vkloppu ja arkena saattaa tavata yhtenä iltana n 2,5h. Yötä ei arkena halua ottaa, ilmeisesti liian vaivalloista pitää huoli iltapalasta, sopivasta nukkumaanmenoajasta ja hoitaa lapset aamulla kouluun / hoitoon.
Olen useasti ehdottanut erilaisia tapaamisten laajentamisvaihtoehtoja, mutta ei. Tiukassa istuu käsitys siitä että normaali käytäntö on joka toinen vkloppu ja piste. Ja siksi kun se on "normaali", muuta ei tarvi ajatella.
Lapset kaipaavat kovasti lisää aikaa etän kanssa. Oireilua on toisinaan enemmän, toisinaan vähemmän.
3 vuotta erosta ja tuntuu että mikään ei muutu. No ei se varmaan muutukaan enää.
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harvinaista tuntuu olevan.
Äkkiä ajatellen tiedän vain yhden eronneen parin jolla on tuo systeemi käytössä ja lyhyt välimatka. Muillakin joka toista viikonloppua käytetään mutta syynä on välimatka.
Nykyään ei ole enää yhtä normaalia järjestelyä, onneksi. Jokainen perhe voi luoda omansa. Vuoroviikot ja vastaavat tuntuvat olevan jo yleisin tapa.
Sun ex katuu tuota vielä joskus, väkisinkin sitä isän ja lasten suhde vähän viilenee kun noin vähän näkee.
T: vuoroviikkoäiti
Valtakunnallisesti noin 10% erovanhemmista päätyy lasten tapaamisten suhteen vuoroasumiseen, ei kovin vakiinut ja yleinen tapa ole vaikka sinusta niin tuntuu.
Kyseessä ei ole tunne vaan havainto omasta tuttavapiiristä. Ehkä tässä on alueellisia tai sosioekonomisten ryhmien välisiä eroja.
T: vuoroviikkoäiti nro 9
(Jota muuten ottaa suunnattomasti päähän isät jotka ei halua nähdä lapsiaan. Mä olen se isänsä hylkäämä lapsi.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaisiko naiset oikeasti miettiä näitä juttuja ennen kuin eroatte. Ihanko oikeasti luulette, että lasten isät eron jälkeen tapaavat lapsia hymyssä suin joka päivä ja maksavat elareita, kun kaikki parisuhteen edut ovat mennyttä?
Kun lapset oli pieniä, mentiin viikko-viikko systeemillä. Nyt kun ovat isompia, ovat itse halunneet toiselle vanhemmalle asumaan ja toista tapaavat joka toinen vkl. Toki ovet on avoinna tulla muulloinkin, mutta tuolla mennään nyt....
Meillä ex halusi erota, alkuun halusi jokatoinen vkonloppu, joka toimikin useemman vuoden. Enempää ei halunnut nähdä vaikka miten tarjosin... Lopulta muutti 1200km päähän, ainut soitto tytölle tänä kesänä oli ettei ehkä kannata tulla käymään, näkivät sitten täällä lähellä viikon verran mummulassa. Isä tapaa lapsiaan siis omasta halustaan nykyisin 2-3 kertaa vuodessa, viikon verran kerrallaan :(
Vierailija kirjoitti:
Kun lapset oli pieniä, mentiin viikko-viikko systeemillä. Nyt kun ovat isompia, ovat itse halunneet toiselle vanhemmalle asumaan ja toista tapaavat joka toinen vkl. Toki ovet on avoinna tulla muulloinkin, mutta tuolla mennään nyt....
Oli jännä lukea tämä avaus, koska näin koulukuraattorina törmään usein siihen, että lapset nimen omaan haluavat asua pääsääntöisesti yhdessä kodissa ja tavata etävanhempaa parin viikon välein ja isoimmat ei välttämättä silloinkaan, vaikka molemmat vanhemmat olisivat ihan "normaaleja" ja rakkaita lapselle.
Viikottain jo oppilas kokee huonoa omaatuntoa siitä, että ei haluaisi vuoroviikkosysteemiä tai ei haluaisi käyttää koko viikonlippuaan etän luona. Elämänsä stressaavimmaksi asiaksi moni sanoo sen edes takaisin kamojen kanssa kulkemisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi lisäännytte tuollaisten idioottien kanssa? En ikinä suostuisi mihinkään muuhun kuin 50/50 vanhemmuuteen, ihan puistattaa kun jotkut (yleensä isät) ajattelevat olevansa jotain lapsenvahteja ja kun eukolla on menoja niin pitkin hampain suostutaan vahtimaan OMIA LAPSIA sen pari tuntia.
Meillä lapset 7 ja 10 tapaa isäänsä joka toinen viikonloppu. Itse olen toistuvasti ehdottanut viikko-viikko-järjestelyä mutta ex ei halua lapsiaan enempää nähdä. Olisin itse surusta sairas, jos saisin nähdä omia lapsia vain 4 päivää kuussa. Etää ei voi pakottaa lapsiaan näkemään, pakko vain hyväksyä tilanne. Omassa lähipiirissä viikko-viikko on huomattavasti yleisempi systeemi, joten kiva kuulla että jollakin muullakin samoja murheita etän kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heh, eihän niitä lapsia olisi maailmaan tämän exän kanssa tehty jos olisi tiennyt millainen vanhempi hän on eron jälkeen. Ja eihän sitä eroakaan olisi tullut, jos ei koko suhdetta, kun olisi tiennyt kumppanista kaiken. Valitettavasti sipulin sisus kuoriutuu kerros kerrallaan.
Jos ei minun exän käytös ole tavanomaista etävanhemmuutta niin ei näköjään (valitettavasti) ainutlaatuistakaan. Vahvuutta teille kaikille jotka samojen juttujen kanssa painitte.
Ap
Meillä tapaaminen vain joka toinen viikonloppu. Isä on uraihminen, joka naimisissakaan ei lapsia juuri nähnyt. Työ siis lapsia tärkeämpi, joskus myös tapaamisviikonloppuina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä etä asuu sen verran kaukana että ei ole mahdollista muu kuin joka toinen vkl. Tunnen myös monia muita "viikonloppuperheitä" vaikka isä asuisi ihan lähellä. Valitettavasti nää miehet ei taida vaan luonnostaan välittää lapsiperhe-elämästä, vaikka lapsiaan rakastavatkin. Minusta silloin onkin parempi tällainen järjestely kuin viedä lapsia joka toinen viikko vastentahtoiselle isälle. Se nyt ei ainakaan tee hyvää lasten kehitykselle. Varmasti vaistoavat että heitä ei siellä kaivata yhtä paljon kuin äidin luona.
Meillä mennään tapaamisissa isän uuden tyttöystävän ehdoilla. Tapaamiset siis pääsääntöisesti joka toinen viikonloppu, mutta näistäkin kiukutaan, jos tyttöystävä kaipaisi juuri noina viikonloppuina seuraa, mutta toisaalta välillä tapaamisia on enemmän, jos tyttöystävälle on enemmän omia menoja. Tyttöystävää ei paljon kodin leikkiminen kiinnosta, jännä sinänsä, että piti sitten varattu perheenisä iskeä. Lapsi, jo teini-ikäinen, ei kyllä haluakaan olla isällään tuon enempää, se joka toinen viikonloppukin tuntuu velvollisuudelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisiko naiset oikeasti miettiä näitä juttuja ennen kuin eroatte. Ihanko oikeasti luulette, että lasten isät eron jälkeen tapaavat lapsia hymyssä suin joka päivä ja maksavat elareita, kun kaikki parisuhteen edut ovat mennyttä?
Oletko sinä ihan vitun idiootti, vai aivan tavallinen idiootti vainen? Toivonpa tosiaan, että sentään sun elämässä todellakin ihan kaikki, viimeistä yksityiskohtaa myöten tulee loppuun asti sujumaan aivan niin kuin sen olet jossakin vaiheessa elämääsi suunnitellut menevän. Ettei ikinä tule mitään yllätyseroa, kumppanin sivusuhdetta, sydänsurua, jättämistä. Katsos kun meillä kaikilla muilla se ei mene. Kyllä minäkin ihan loppuelämäkseni luulin meneväni naimisiin, enkä tehnyt lapsia ajatuksella "tehdään nyt alta pois ennen kuin erotaan". En myöskään tiennyt, että vahvasti perheeseen sitoutunut/sellaista esittävä isä paljastuukin eron myötä joksikin aivan muuksi, että lapset, ne OMAT LAPSET eivät enää kiinnostakaan eivätkä mahdu elämään, kun siihen tuli kaikkee muuta liian jännää.
On se perkele, että kun eron jälkeen toinen vanhemmista taantuu teiniksi joka tekee OMIEN LASTEN suhteen aivan mitä itse haluaa (ja se haluaminen ei ole siis nähdä niitä mahdollisimman paljon, todellakaan), niin sitten tullaan syyllistämään sitä, joka sentään ymmärtää vastuunsa näiden pienten ihmisten edessä ja pyörittää sitä lapsiarkea sitten yksinään. Että OLISIT MIETTINYT ENNEN KU EROSIT. Ei tullut mieleen, että ihan itse usein se on se perheestä lähtenyt isä, jota "parisuhteen edut" eivät enää kiinnostelleet?? Sitäpaitsi, elareista ja niiden riittämättömyydestä voisi puhua taas yhden sivullisen verran, mutta eipä vaan kukaan marissut tässä ketjussa niistä, että se siitä.
Haistappa sinä nilviäinen pitkä paska.
Sun ex katuu tuota vielä joskus, väkisinkin sitä isän ja lasten suhde vähän viilenee kun noin vähän näkee.
T: vuoroviikkoäiti
Kiva fantasia, mutta ei ne useimmiten kadu. Jos ei lapsistaan välitä, niin ei sitä välittämistä jostain taivaasta myöhemminkään tipahda. Esim oma isäni ei ollut tippaakaan kiinnostunut tapaamaan minua kun erosivat äitini kanssa. Eikä ole tänä päivänäkään kun täytti juuri 70v ja on vakavasti sairas. Kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sun ex katuu tuota vielä joskus, väkisinkin sitä isän ja lasten suhde vähän viilenee kun noin vähän näkee.
T: vuoroviikkoäiti
Kiva fantasia, mutta ei ne useimmiten kadu. Jos ei lapsistaan välitä, niin ei sitä välittämistä jostain taivaasta myöhemminkään tipahda. Esim oma isäni ei ollut tippaakaan kiinnostunut tapaamaan minua kun erosivat äitini kanssa. Eikä ole tänä päivänäkään kun täytti juuri 70v ja on vakavasti sairas. Kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta.
Mun isäni muuten katui. Klassinen tarina: isä muutti uuden (lapsettoman) naisen luokse, äiti jäi 3 pienen lapsen totaaliyhäriksi. Ei ollut isän uudessa elämässä meille aikaa, kerran kuussa kävi pyörähtämässä meillä kylässä (arvostan äitiäni että suostui sen meille vastaanottamaan, silloin en tajunnut tätäkään seikkaa), istui vartin, sitten se kävi vartin verran meitä ajeluttamassa, lykkäsi käteen kympit ja lähti meneen taas kuukaudeksi.
Nyt vanhemmiten kännipäissään toisinaan itkee, miten kaduttaa että menetti meidät elämästään, miten ei nähnyt meidän kasvavan eikä ollut läsnä. No, itsepä valitsi. Paha siinä on enää kakskymppisenä alkaa luomaan lämmintä isäsuhdetta sinne suuntaan, lähes ventovieraaseen ihmiseen.
No, parhaamme ollaan koitettu ja ihan asialliset välit meillä on, nähdään ja soitellaan muutamia kertoja vuodessa, minä velvollisuudesta ja isä omista syistään. Mutta ikinä se ihminen ei ole merkinnyt mulle puoltakaan siitä, mitä äiti minulle on.
Alue: Aihe vapaa
Olen selvästi ollut onnekas, kun minulla oli kaksi kotia jonne saatoin mennä milloin vain (toki yleensä soitin onko isä kotona ja voiko tulla mutta vastaus oli aina "tietysti voit")