Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kotiäitiys on minun valintani!!!
14.09.2016 |
Olen 23-vuotias kolmen lapsen äiti. Koulu jäi kesken kun aloin odottaa esikoistani mutta peruskoulun päästötodistus mulla kyllä on. En tosin aio hakeutua koulutukseen tässä lähiaikoina. Olen aivan liian koukussa äitinä olemiseen. Nyt kun mulla on kiva mieskin, niin varmaan tehdään lisää lapsia.
Se minua ärsyttää kun ihmiset ihmettelee ja paheksuukin tätä uran valintaani. Pitäisi käydä koulua ja sitten töissä. Mulle riittää että saan olla kotona lasten kanssa.
Monet myös on todella kateellisia tuista ja avustuksista joita me saadaan. Mun mies meni työttömyyden jälkeen opiskelemaan uuden ammatin, ja kun hän työllistyy ollaan omavaraisempia.
Minusta oikea aika saada lapsia on noin 20 vuotta. Silloin jaksaa vielä olla lasten kanssa.
On myös hyvä että suomessa on sosiaalipalvelut, joistaa saa rahan lisäksi myös tukea kuten esim apua lastenhoidossa ja kodinhoidossa ja ostosten tekemisessä. En osaa laittaa ruokaa niin kaikki apu on tarpeen.
Olisi kiva kuulla kokemuksia nuorilta äideiltä. Meillä on sosiaalitoimistolla sellainen nuoret äidit rinki 2 kertaa kuussa jossa oon käynyt. Vaihdetaan mm pieneksi jääneitä lasten vaatteita.
Kommentit (25)
Vain rikkailla on oikeasti varaa valita. He maksavat itse. Sinähän olet se kuuluisa vapaamatkustaja. Harva lienee kateellinen vaan ennemminkin aiheesta harmissaan että joutuu kustantamaan kaltaistesi elämän. Mutta provohan tämä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ihan ok olla kotiäiti, mutta tollanen sossun rahoilla eläminen ei kuulosta hyvältä. Ei sun perheelle eikä valtiolle.
Kotiäitiys on sun valinta mutta et kuitenkaan osaa kotiäidille kuuluvia hommia (mm. tuo ruuanlaitto)? Ok...
Oikein kolme huutomerkkiä laitoit otsikkoon.
Niin kyyniseltä kuin tämä kuulostaakin, niin kaikkea saamaansa apua nyt ei kannata pitää itsestäänselvyytenä. Sekin aika voi koittaa kun tuollaiset "kivat" sosiaalietuudet loppuu ja Kelan tuet pienenee ja osa loppuu. Ja näin saa mielestäni käydäkin. Tämä yhteiskunta rakentuu ihan liikaa sille, että kaikkea saa vaikkei itse tekisi sen eteen mitään. Näin hyvänä veronmaksajana tämä ärsyttää aina suunnattomasti. Kotiäitiyttä vastaan minulla ei ole mitään, mutta sossupummina elämisestä en pidä. Tietty apu ja tuet on tarkoitettu tilapäisiksi, ei sellaisiksi että niillä elellään koko elämä. Ja kun tämä kaikki sinun perheesi sama "tuki" on revitty jonkun muun selkärangasta. Ymmärrän täysin esimerksi opiskelun tukemisen tai vaikkapa väliaikaisen tukemisen äkillisen työttömyyden aikana, mutta en sinun elämäntapaasi. Oma identiteettini ei voisi koskaan rakentua pelkille lapsille, miehelle ja sossun tuille. Olen muutakin. Olen kovalla työllä itseni pitkälle kouluttanut, omavarainen ja pystyn tarjota lapsilleni elämän jonka he mielestäni ansaitsevat. En ole mikään sikarikas, mutta perheemme tulee hyvin toimeen. Olen myös uraorientoitunut, mutta se ei tee minusta huonoa äitiä. Olen lapsilleni läsnä. En myöskään halua opettaa lapsilleni että voi vain olla kotona kouluttautumattomana ja elellä tuilla. En halua lapsistani sellaisia ihmisiä. Lähipiirissäni on kotiäitejä, heidän eronsa sinuun vain on se että he eivät elele sossun kautta vaan he ovat perheenä pitäneet huolta että tämä järjestely onnistuu (mies työssä, säästöjä ennen lapsia jne). Ja niin en ole mikään vanha kalkkis vaan ihan alle kolmekymppinen äiti itsekin. Mieti, että hiukan yli nelikymppisenä lapsesi ovat lentäneet omille teilleen, mitä sitten ajattelit tehdä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauheen moni menee tämmöseen provoon.
Vierailija kirjoitti:
Kauheen moni menee tämmöseen provoon.
On vain niin valitettavan totta monen kohdalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Go for it jos siltä tuntuu. Itse se on päätettävä. Mä olin 9 v kotona lasten kanssa ja menin sitten töihin. Ja olen tyytyväinen ratkaisuuni, vaikka eläke jääkin pienemmäksi kuin miehelläni.
Ja koskaan ei olla saatu sossusta mitään, normaalit lapsiperheiden tuet toki Kelasta. Mutta miehen palkalla pärjättiin ja säästihän siinä paljon kun teki kaiken ruoan itse kotona. Oli ihanaa aikaa mutta kyllä nyt tykkään työelämästäkin, jota on 5 v takana.
"Minusta oikea aika saada lapsia on noin 20 vuotta. Silloin jaksaa vielä olla lasten kanssa."
Hahhahhaa 😂
Luuletko että kolmekymppisenä äidiksi tullut on niin vanha ettei jaksa lapsiaan enää ollenkaan? Tai saati nelikymppisenä?
Olen itsekin tullut nuorena äidiksi. Olin 21 kun esikoista odotin ja 26 vuotiaana kolmen lapsen äiti.
Nyt 35 vuotiaana olen alkanut haaveilla iltatähdestä ja olen aivan varma että olen parempi äiti tämän ikäisenä koska olen kypsempi, paremmin taloudellisesti toimeentulevampi ja oikeasti aikuinen.
Jos tämä ei ole provo niin otapa tekstisi talteen ja lue se kymmenen vuoden päästä uudestaan. Saattaa hieman huvittaa 😉
Mutta olet kyllä oikeassakin. Kotiäitiys on mukavaa ja antoisaa niille joille se sopii. Minä olen itse enemmän kotiäitityyppiä kuin uraäitityyppiä.
Mutta lue nyt ihmeessä itsellesi ammatti jossain vaiheessa. Ei ne lapset ikuisesti pieniä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko että koulut kesken jättänyt teiniäiti kykeniskään ymmärtämään -tai edes ajattelemaan - vallinnan todellista vapautta.
Luulin että kaverini täällä aloittanut keskustelun, mutta tuo "en osaa laittaa ruokaa" meni metsään.
Tämä kaverini harmittelee, kun hänestä työelämä vaan ei ole häntä varten. Lapsia kyllä pukkaa, kolmas syntyi juuri. Samanikäinenkin kuin ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Provo tai ei, muistan nyt taas äänestää kokoomusta ensi vaaleissa.
Ihminen, joka ei osaa edes laittaa ruokaa hankkii lapsia? O_O
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkästään jo tuon päästötodistuksen vuoksi toivoisin, että opiskelisit lisää. Ihan vaikka vaan lastesi tulevaisuuden takia.
Hyvä provo! Tällaisia tyttösiä on irl liikaa.
En ole enää nuori äiti, enkä jaksa lukea muiden vastauksia, mutta ainoa mikä särähti silmään, on ettet osaa laittaa ruokaa. Ruoan laiton opettelu olisi sulle nyt se tärkein juttu, että saat tehtyä lapsille ja koko perheellesi ravitsevaa ja edullista ruokaa. Saat siitä myös itsevarmuutta ja elämänhallinnan kokemusta kun tunnet että osaat kotiäidin perustehtävän, ruoanlaiton. En ole itsekään mikään kodinhengetär, mutta ruoanlaitto on oikeasti yksi palkitsevimmista kotihommista, siinä näkee kättensä jäljen ja kun ruoka onnistuu, koko perhe nauttii! Mielestäni ruoanlaittoa voi opiskella hyvin itse kirjoista ja netistä varsinkin löytyy jopa opastusvideoita. Perustuokia ensin ja sitten voit alkaa tekemään erikoisempia.
Mielestäni kotityöt kuuluvat kotiäidille tai -isälle silloin kun toinen puolisoista on töissä. Tietysti viikonloppuisin tai haastavissa tilanteissa, esim jos lapsi tai kotiäiti sairastaa, toinenkin auttaa.
Kun lapset ovat hieman isompia, voit alkaa opiskelemaan mikäli keksit mitä haluat. Tai sitten alat perhepäivähoitajaksi, jos lasten hoitaminen on sinun juttusi.
En jaksa puuttua muihin seikkoihin, varmasti te itsekin tiedätte että päämääränä pitäisi olla itsensä elättäminen niin ettei tarvita sossun apua. Mielestäni tuo että saatlapset nuorena, on plussaa. Teininä aloitettu parisuhde kärsii helposti siinä vaiheessa kun toinen tai molemmat alkavat kasvaa ja kehittyä henkisesti, ehkä huomata että haluaa elämältä eri asioita kuin toinen. Toivon että saisitte pysyä miehesi kanssa yhdessä, ettei lasten tarvitse kärsiä avioerosta ja uusperhekuvioista. Kannattaa käydä parisuhdekursseilla ja leireillä joita seurakunnat ja esim Väestöliitto järjestää. Niistä on oikeasti apua ja saa vertaistukea patisuhteen hoitoon.
Äiti38v kirjoitti:
En ole enää nuori äiti, enkä jaksa lukea muiden vastauksia, mutta ainoa mikä särähti silmään, on ettet osaa laittaa ruokaa. Ruoan laiton opettelu olisi sulle nyt se tärkein juttu, että saat tehtyä lapsille ja koko perheellesi ravitsevaa ja edullista ruokaa. Saat siitä myös itsevarmuutta ja elämänhallinnan kokemusta kun tunnet että osaat kotiäidin perustehtävän, ruoanlaiton. En ole itsekään mikään kodinhengetär, mutta ruoanlaitto on oikeasti yksi palkitsevimmista kotihommista, siinä näkee kättensä jäljen ja kun ruoka onnistuu, koko perhe nauttii! Mielestäni ruoanlaittoa voi opiskella hyvin itse kirjoista ja netistä varsinkin löytyy jopa opastusvideoita. Perustuokia ensin ja sitten voit alkaa tekemään erikoisempia.
Mielestäni kotityöt kuuluvat kotiäidille tai -isälle silloin kun toinen puolisoista on töissä. Tietysti viikonloppuisin tai haastavissa tilanteissa, esim jos lapsi tai kotiäiti sairastaa, toinenkin auttaa.
Kun lapset ovat hieman isompia, voit alkaa opiskelemaan mikäli keksit mitä haluat. Tai sitten alat perhepäivähoitajaksi, jos lasten hoitaminen on sinun juttusi.
En jaksa puuttua muihin seikkoihin, varmasti te itsekin tiedätte että päämääränä pitäisi olla itsensä elättäminen niin ettei tarvita sossun apua. Mielestäni tuo että saatlapset nuorena, on plussaa. Teininä aloitettu parisuhde kärsii helposti siinä vaiheessa kun toinen tai molemmat alkavat kasvaa ja kehittyä henkisesti, ehkä huomata että haluaa elämältä eri asioita kuin toinen. Toivon että saisitte pysyä miehesi kanssa yhdessä, ettei lasten tarvitse kärsiä avioerosta ja uusperhekuvioista. Kannattaa käydä parisuhdekursseilla ja leireillä joita seurakunnat ja esim Väestöliitto järjestää. Niistä on oikeasti apua ja saa vertaistukea patisuhteen hoitoon.
Kiitos kun jaksoit vastata asiallisesti! Noi vihaajat ja syyllistäjät jätän ilman huomiota, täysin!
Joo, en osaa kokkaa :D kun meillä ei koskaan syöty kotona mitään kotiruokaa. En edes tykkää selaisesta. Oon tottunut syömään eineksiä ja pizzaa, kebabbia, kiinalaista. Lapsille laitan spagettilaatikkoa ja makkarakeittoa vuoropäivinä. Kaksi kertaa viikossa meil käy tukitoimena kodinhoitaja sossun kautta ja sit leivotaan, tehään ruokaa ja siivotaan yhdessä. Kolmen alle koiluikäisen ja kahden koiran kanssa toi siivoominen on vaan ihan mahdotonta.
Ja siis mun aviomies ei oo kahden vanhimman lapsen isä. Ollaan kyl tunnettu jotain 4-5 vuotta ja seurusteltu 3. Naimisiin mentiin ennen meidän yhteisen lapsen syntymää. Mut meidän parisuhde on vakaalla pohjalla ja tulevaisuus näyttää tosi valoisalta nyt kun hän aloitti taas koulun. Toivottavasti vaan jaksaa käydä sen loppuun kun elämässä on just nyt niin paljon: tuore avioliitto, lapset, kaverit, harrastukset.
Ja tosiaan haluisin kuulla muilta nuorilta (+/- 20) äideiltä miten menee ja selviytymisvinkkejä arkeen. Ap
Vierailija kirjoitti:
Äiti38v kirjoitti:
En ole enää nuori äiti, enkä jaksa lukea muiden vastauksia, mutta ainoa mikä särähti silmään, on ettet osaa laittaa ruokaa. Ruoan laiton opettelu olisi sulle nyt se tärkein juttu, että saat tehtyä lapsille ja koko perheellesi ravitsevaa ja edullista ruokaa. Saat siitä myös itsevarmuutta ja elämänhallinnan kokemusta kun tunnet että osaat kotiäidin perustehtävän, ruoanlaiton. En ole itsekään mikään kodinhengetär, mutta ruoanlaitto on oikeasti yksi palkitsevimmista kotihommista, siinä näkee kättensä jäljen ja kun ruoka onnistuu, koko perhe nauttii! Mielestäni ruoanlaittoa voi opiskella hyvin itse kirjoista ja netistä varsinkin löytyy jopa opastusvideoita. Perustuokia ensin ja sitten voit alkaa tekemään erikoisempia.
Mielestäni kotityöt kuuluvat kotiäidille tai -isälle silloin kun toinen puolisoista on töissä. Tietysti viikonloppuisin tai haastavissa tilanteissa, esim jos lapsi tai kotiäiti sairastaa, toinenkin auttaa.
Kun lapset ovat hieman isompia, voit alkaa opiskelemaan mikäli keksit mitä haluat. Tai sitten alat perhepäivähoitajaksi, jos lasten hoitaminen on sinun juttusi.
En jaksa puuttua muihin seikkoihin, varmasti te itsekin tiedätte että päämääränä pitäisi olla itsensä elättäminen niin ettei tarvita sossun apua. Mielestäni tuo että saatlapset nuorena, on plussaa. Teininä aloitettu parisuhde kärsii helposti siinä vaiheessa kun toinen tai molemmat alkavat kasvaa ja kehittyä henkisesti, ehkä huomata että haluaa elämältä eri asioita kuin toinen. Toivon että saisitte pysyä miehesi kanssa yhdessä, ettei lasten tarvitse kärsiä avioerosta ja uusperhekuvioista. Kannattaa käydä parisuhdekursseilla ja leireillä joita seurakunnat ja esim Väestöliitto järjestää. Niistä on oikeasti apua ja saa vertaistukea patisuhteen hoitoon.Kiitos kun jaksoit vastata asiallisesti! Noi vihaajat ja syyllistäjät jätän ilman huomiota, täysin!
Joo, en osaa kokkaa :D kun meillä ei koskaan syöty kotona mitään kotiruokaa. En edes tykkää selaisesta. Oon tottunut syömään eineksiä ja pizzaa, kebabbia, kiinalaista. Lapsille laitan spagettilaatikkoa ja makkarakeittoa vuoropäivinä. Kaksi kertaa viikossa meil käy tukitoimena kodinhoitaja sossun kautta ja sit leivotaan, tehään ruokaa ja siivotaan yhdessä. Kolmen alle koiluikäisen ja kahden koiran kanssa toi siivoominen on vaan ihan mahdotonta.
Ja siis mun aviomies ei oo kahden vanhimman lapsen isä. Ollaan kyl tunnettu jotain 4-5 vuotta ja seurusteltu 3. Naimisiin mentiin ennen meidän yhteisen lapsen syntymää. Mut meidän parisuhde on vakaalla pohjalla ja tulevaisuus näyttää tosi valoisalta nyt kun hän aloitti taas koulun. Toivottavasti vaan jaksaa käydä sen loppuun kun elämässä on just nyt niin paljon: tuore avioliitto, lapset, kaverit, harrastukset.
Ja tosiaan haluisin kuulla muilta nuorilta (+/- 20) äideiltä miten menee ja selviytymisvinkkejä arkeen. Ap
Siis aikuistenoikeesti. Onhan tää provo?
Alue: Aihe vapaa
Uran valintaa? Ja elämä tukien varassa! Huh, huh!