onko muita, joilla ei ole yhtään ystävää.

Eikö mies ja lapset ole sun ystäviä?

sama täällä, avovaimo,lapsi ja ei yhtäkään kaveria. välil toivois et löytäis joskus jonkun kenen kanssa vois tehä jotain mistä avovaimo ei välitä, mut pitää olla tyytyväinen ja onnellinen et on avovaimo ja lapsi :)

Mulla on pari ystävää, mutta en ikinä pidä niihin yhteyttä. Käytännössä oon aina ihan yksin.

Minulla on mies ja lapset, pari ystävää, jotka asuvat kaukana. Koskaan en tee ystävien kanssa mitään.

Eipä tuo enää haittaa, tähänkin on tottunut.

Minulla on aviomies, mutta ei lapsia eikä oikein sukulaisiakaan. Vanhempiani en koskaan voinut pitää ystävinä, nyt isä on jo kuollut ja äiti muistihäiriöinen. Veljeni kanssa ollaan hyvissä väleissä, mutta nähdään harvoin. Viime kesänä tapasin yhden ihmisen, josta pidin kovasti ja olisin halunnut ystävystyä hänen kanssaan, mutta tajusin etten edes tiedä miten sellainen tapahtuu.

Ystäviä 0

Kavereita paljon .. Kenenkään kanssa en voi täysin olla omaitseni.

Mies ja pari lasta. Ei yhtään kaveria tai ystävää.

Mulla ei ole ystäviä (perhe en laske tähän). Tämä on tosin oma valinta koska teen mieeluummin asioita yksin. En edes muista milloin joku olisi tullut minun luokse kahville. Tavallaan vaan stressaan enkä ole oma itseni muiden ihmisten ympärillä. Minussa on kai kaksi erilaista persoona. Työssä olen iloinen, puhelias ja reipas, kotona olen pääasiassa hiljaa ja keskityn omiin kotiaskareisiin tai harrastuksiin

Ei ole. Entinen naisystäväni on lähin ihminen minulle. En voi häntä pitää ystävänä. Ei olisi häntä kohtaan oikein kahlita häntä näin rikkinäisen ihmisen arkeen. Ulkoisesti näytän itsevarmalta ja karismaattiselta ihmiseltä ja tutustun helposti tiettyyn pisteeseen asti ihmisiin. Siinä vaiheessa kun pitäisi laskea suojaus ja päästää toinen lähelle alan panikoimaan. Onneksi lapseni ovat niin pieniä, että on edes joku joka tarvitsee minua.

Mies löytyy, ei muuta. Sukulaistenkaan kanssa en ole tekemisissä. Olen muuttanut paljon ja niin ne tuttavat on vain jäänyt, enkä enää edes tiedä miten sellaisia sitten pitäisi hankkia. No kyllä tähänkin kai tottuu ajan kanssa..

Minulla ei ole ystäviä. Tämä on osittain oma valinta, olen ihan äärimmäisen huono pitämään yhteyttä keneenkään. Koen etten saa mitään joutavasta puhelinhöpinästä, käytän senkin ajan mieluummin johonkin muuhun. Ihmisillä on todennäköisesti minusta ihan toisenlainen kuva; olen puhelias ja iloinen esim. töissä ja harrastuksissa. Silloin tällöin tapaamme perheenä erästä perhettä, josta voisi käyttää nimitystä ystäväperhe. Heidän kanssaan vietetty aika on hauskaa mutta pinnallista. Tapaamisten välillä voi olla pitkäkin aika (jopa vuosia) ja väliaikoina emme soittele. Olen tyytyväinen vallitsevaan tilanteeseen, joskin toki joskus ajattelen olevani kummallinen.

Minulla on poikaystävä ja sisko, joiden kanssa enimmäkseen vietän aikaa. Toki myös perhe ja sukulaisia joita näen silloin tällöin, mutta eivät he mitään ystäviä ole. Ja on minulla sellaisia kavereita, joiden kanssa ennen tuli vietettyä enemmän aikaa, mutta joita ei nykyään näe ollenkaan. Että vaikka ihmisiä onkin ympärillä, niin silti ne 'oikeat' ystävät puuttuu.