Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten suhtautua 6-v lapsen rituaaleihin?
13.09.2016 |
Meillä on vahvaa neuropsykiatrista taustaa suvussa, paljon autismikirjon häiriöitä ja muuten vain outoja tyyppejä.
Olenkin ollut lähinnä helpottunut, kun lapseni vain nykivät (ns.TIC-oireita). Nyt 6-vuotiaalla on alkanut olla enenevästi rituaaleja ja pakkoajatuksia. Esim.haluaa, että kaikkea on aina parillinen määrä (esim. annetaan 2 tai 4 suukkoa jne). Jossain määrin ollaan menty näihin mukaan, jotta arki sujuu jouhevammin.
Mietin, että kumpi on parempi, sallia lapselle tällainen pakonomainen käytös kun sen aiheuttama haitta on lähinnä meidän vanhempien ärsytys (arki toimii, pärjää pk:ssa jne), vai koettaa karaista hänet siitä pois, eli ettemme mene lainkaan mukaan rituaaleihin/pakkotoimintoihin?
Onko kellään omaa kokemusta tällaisesta?
Kommentit (5)
Kuulostaa OCD:ltä, sehän on ahdistuspohjainen. Kannattaa hankkia lapselle apua jo nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En olisi osannut olla tuollaisesta huolissani, eikö juuri tuossa iässä voi olla tuollaista "maagista" käyttäytymistä? Omilla lapsilla ainakin on, juuri tuolla lailla pienesti. Olen mennyt siihen mukaan, ellei se ole viivästyttänyt muita juttuja. Mutta ymmärrettävää että huolestut, jos teidän suvussa on noita ongelmia. Kysy neuvolasta?
Eikö tuollainen maaginen ajattelu ole aika yleistä tuonikäisille? Minun piti järjestää tavaroitani tietyllä tavalla iltaisin tai joko vanhempani tai minä joutuisin vankilaan. Se oli suurin pelkoni 6-vuotiaana. Olin unohtanut karkkipaperiin verrattavan ei minulle kuuluvan esineen taskuuni ja pelkäsin seurauksia kuukausikaupalla. Jos juttelisit ja kysyisit, mitä lapsi pelkää tapahtuvan. En koskaan puhunut asiasta vanhempieni kanssa ja vaihe meni ohi.
En taida olla neurotyypillinen aikuinenkaan ja noudatan rutiineja ja rituaaleja vieläkin, mutta mielelläni, en ahdistuneena.
Minä olisin tuosta asiasta pikaisesti yhteydessä johonkin asiantuntijatahoon. Mihin, riippuu paikkakunnasta ja lapsen tarkasta iästä. Ilmeisesti hän on vielä neuvolan asiakas eli täyttää 7 vasta ensi vuonna? Silloin neuvola voisi auttaa.
Mutta jos teillä on lastenpsykiatrian poli tms lähellä niin olisin yhteydessä sinne ja tiedustelisin miltä asia heistä kuulostaa. Neuvolan lähetteellä sinne ainakin pääsee, mutta monessa paikassa on matalan kynnyksen paikkoja.
Sitten oma näkökulmani tuohon asiaan:
- antaisin lapsen pitää kiinni parillisista asioista esim. suukoissa, perheen kivoissa tuokioissa, semmoisessa jossa päätarkoitus on hellyys, yhteenkuuluvuus ja turvallisuudentunne
- en joustaisi ns. kovan faktan asioissa. Eli esim. hygienian hoitoon, ruokailuun, aikatauluihin liittyvät asiat pitäisi pystyä hoitamaan ilman kommervenkkejä
Alue: Aihe vapaa
Jospa tuo on vain ohimenevä vaihe? Ota kuitenkin neuvolassa tai eskarissa puheeksi.