Lue keskustelun säännöt.
Haluaisin kuolla
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Ei jumalauta! Jossain päin Lähi-idässä saavat ihmiset pelata kuolemaa ja tekisivät mitä vain että selviäisivät. Täällä suomessa joku 17.v tyttö taas vinkuu että "yhyy kaikki on paskaa haluan kuolla" ja vää vää vää. Eikö teillä ole muuta tekemistä? Ne jotka joutuvat pelkäämään koulemaa oikeasti, antaisivat mitä vain päästäkseen tänne suomee, jossa on kaikki mahdollisuudet avoinna. Miettikää hei nyt vähän edes...
Miksi yrität vähätellä toisten ongelmia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun pitäisi aloittaja oikeasti ottaa yhteyttä tk:hon tai jos on akuutti tilanne niin päivystykseen. Kyllä näistä selviää, luulisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
🌹 Kukkia sulle piristykseks 🌹
Kiitos näistä, nykyään tuntuu ettei kukaan välitä ja muutenkin kynnys hakea apua on liian suuri.
Tiedän. Kerroin lääkärille epäileväni masennusta, lääkäri tähän:" Onko sinulla syitä olla masentunut?" No eipä mulla kai. Se jäi sitten siihen. Selittäis vaan väsymyksen, labrat kaikki ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei jumalauta! Jossain päin Lähi-idässä saavat ihmiset pelata kuolemaa ja tekisivät mitä vain että selviäisivät. Täällä suomessa joku 17.v tyttö taas vinkuu että "yhyy kaikki on paskaa haluan kuolla" ja vää vää vää. Eikö teillä ole muuta tekemistä? Ne jotka joutuvat pelkäämään koulemaa oikeasti, antaisivat mitä vain päästäkseen tänne suomee, jossa on kaikki mahdollisuudet avoinna. Miettikää hei nyt vähän edes...
Miksi yrität vähätellä toisten ongelmia?
Siitä ei ole sen parempaan kuin potkimaan maassa makaavaa. Tai sitten se ei älyä että kenenkään kärsimystä ei helpota tieto jonkun toisen pahemmista kärsimyksistä.
Vierailija kirjoitti:
Ei jumalauta! Jossain päin Lähi-idässä saavat ihmiset pelata kuolemaa ja tekisivät mitä vain että selviäisivät. Täällä suomessa joku 17.v tyttö taas vinkuu että "yhyy kaikki on paskaa haluan kuolla" ja vää vää vää. Eikö teillä ole muuta tekemistä? Ne jotka joutuvat pelkäämään koulemaa oikeasti, antaisivat mitä vain päästäkseen tänne suomee, jossa on kaikki mahdollisuudet avoinna. Miettikää hei nyt vähän edes...
Pakolaiskortti. Entäs afrikan nälkäänäkevät lapset!? Mietis nyt vähän...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
🌹 Kukkia sulle piristykseks 🌹
Kiitos näistä, nykyään tuntuu ettei kukaan välitä ja muutenkin kynnys hakea apua on liian suuri.
Tiedän. Kerroin lääkärille epäileväni masennusta, lääkäri tähän:" Onko sinulla syitä olla masentunut?" No eipä mulla kai. Se jäi sitten siihen. Selittäis vaan väsymyksen, labrat kaikki ok.
Masennusta jotenkin ei vain mielletä sairaudeksi. Kaikki luulee, että siitä voi noin vain ryhdistäytyä. Kynnys hakea apua oikeasti kasvaa tälläisissä tilanteissa vielä suuremmaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mäkin haluaisin kuolla. Et siis ole yksin.
Tiedätkö sen kun pelkää kuolemaa ja yrittää uskoa parempaan huomiseen, mutta joutuu kerta toisensa jälkeen pettymään.
Tiedän. Ja tuntuu että mitään toivoa paremmasta ei ole, tulevaisuus on ihan yhtä mustaa kuin tämä hetki ja menneisyys.
Joskus vielä oikeasti mietin että jos vain kestät tämän vuoden niin seuraava tulee olemaan parempi. No ei tullut. Asiat menee vieläkin huonommin ja pahemmin. Sitä kun on jatkunut monta vuotta niin siihen alkaa jo kyllästyä. Haluaisin olla onnellinen niinkuin "normaalit" ihmiset.
Niin. Sellaista se mullakin, olen odottanut että tulisi parempi kausi. Välillä onkin mutta lyhyiksi ne jää ja sitten aina putoan uudestaan tähän pimeyteen ja toivottomuuteen. Mäkin haluaisin elää vain ihan tavallista elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna mennä sitten vaan!
Jep, jos oikeasti haluat niin kirjoita läheisille kirjeet, postita ne ja hoida homma pois alta. Älä piinaa läheisiäsi moisilla puheilla vuosia tekemättä oikeasti mitään.
Apua saat ihan vaikka soittamalla 112, jos tilanne on akuutti. Mutta poliisin tai sairaalan päivystyksen tehtävä ei ole kuskailla ja autella jos kaipaat vain huomiota.
Olipa postaus tehty huomionhakuisuuden toivossa tai ei, se että kannustaa toista ihmistä riistämään oman henkensä kertoo sellaisen asian sanojasta enemmän kuin siitä tyypistä, joka itsensä uhkaa tappaa.
Vierailija kirjoitti:
Bentsot + alkoholi on kuulemma rauhallinen, mukava ja euforinen tapa kuolla.
Olen kuullut samaa hukkumisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mäkin haluaisin kuolla. Et siis ole yksin.
Tiedätkö sen kun pelkää kuolemaa ja yrittää uskoa parempaan huomiseen, mutta joutuu kerta toisensa jälkeen pettymään.
Tiedän. Ja tuntuu että mitään toivoa paremmasta ei ole, tulevaisuus on ihan yhtä mustaa kuin tämä hetki ja menneisyys.
Joskus vielä oikeasti mietin että jos vain kestät tämän vuoden niin seuraava tulee olemaan parempi. No ei tullut. Asiat menee vieläkin huonommin ja pahemmin. Sitä kun on jatkunut monta vuotta niin siihen alkaa jo kyllästyä. Haluaisin olla onnellinen niinkuin "normaalit" ihmiset.
Niin. Sellaista se mullakin, olen odottanut että tulisi parempi kausi. Välillä onkin mutta lyhyiksi ne jää ja sitten aina putoan uudestaan tähän pimeyteen ja toivottomuuteen. Mäkin haluaisin elää vain ihan tavallista elämää.
Tiedän kanssa pienet valonpilkahdukset ja luulee jo, että "elämä alkaa hymyilemään", mutta sitten taas joudut huomaamaan hetken päästä, että olet syvemmällä siinä kaivossa, missä olit jo hetki sitten. En uskalla hakea apua sillä pelkään ihmisten reaktiota ja sitä kuinka tulevaisuudessa tälläinen vaikuttaisi. Siksi ei ole hirveästi vaihtoehtoja. Olisimpa normaali.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä aion kokeilla nyt lääkkeitä ja terapiaa, jos niistä oikeasti voisi olla jotain apua tähän. Aloittajalle suosittelen myös avun piiriin hankkiutumista. Eihän tää elämä niin kummosta ole, pitäisi osata ja jaksaa nauttia pienistä arkisista asioista. Ja jättää menneet taakseen, jatkaa elämää. Helpommin sanottu kuin tehty mutta minussa itää vielä joku pieni toivonhippunen siitä että elämä voi olla toisenlaista vielä joskus.
Vierailija kirjoitti:
Mä aion kokeilla nyt lääkkeitä ja terapiaa, jos niistä oikeasti voisi olla jotain apua tähän. Aloittajalle suosittelen myös avun piiriin hankkiutumista. Eihän tää elämä niin kummosta ole, pitäisi osata ja jaksaa nauttia pienistä arkisista asioista. Ja jättää menneet taakseen, jatkaa elämää. Helpommin sanottu kuin tehty mutta minussa itää vielä joku pieni toivonhippunen siitä että elämä voi olla toisenlaista vielä joskus.
Miten pääsit terapian piiriin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No täällä toinen, joka ei jaksa elää... Mutta en oikeastaan kyllä halua kuollakaan. Kukaan ei tiedä että olen jo 30+ enkä ole päässyt edes poikaa pussaamaan. Tuntuu että maailmassa tapahtui joku iso virhe, kun mä synnyin. Mitä hyötyä musta on täällä, kun tulen elämään vielä 50 vuotta, mutta kuollessani tänne ei jää minusta mitään? En saanut perhettä. Kukaan ei välittänyt minusta. En merkinnyt kenellekään mitään.
Kukaan ei tiedä, että tulen iltaisin töistä kotiin, itken, ja menen nukkumaan. Muuta ei juuri elämässäni tapahdu. Olen yrittänyt kaikenlaista (esim. Tinder-treffejä) ja niistä on seurannut vain katastrofi toisensa jälkeen. Torjuminen toisensa jälkeen.
Ehkä tarvitsen koiraystävän?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mäkin haluaisin kuolla. Et siis ole yksin.
Tiedätkö sen kun pelkää kuolemaa ja yrittää uskoa parempaan huomiseen, mutta joutuu kerta toisensa jälkeen pettymään.
Tiedän. Ja tuntuu että mitään toivoa paremmasta ei ole, tulevaisuus on ihan yhtä mustaa kuin tämä hetki ja menneisyys.
Joskus vielä oikeasti mietin että jos vain kestät tämän vuoden niin seuraava tulee olemaan parempi. No ei tullut. Asiat menee vieläkin huonommin ja pahemmin. Sitä kun on jatkunut monta vuotta niin siihen alkaa jo kyllästyä. Haluaisin olla onnellinen niinkuin "normaalit" ihmiset.
Niin. Sellaista se mullakin, olen odottanut että tulisi parempi kausi. Välillä onkin mutta lyhyiksi ne jää ja sitten aina putoan uudestaan tähän pimeyteen ja toivottomuuteen. Mäkin haluaisin elää vain ihan tavallista elämää.
Tiedän kanssa pienet valonpilkahdukset ja luulee jo, että "elämä alkaa hymyilemään", mutta sitten taas joudut huomaamaan hetken päästä, että olet syvemmällä siinä kaivossa, missä olit jo hetki sitten. En uskalla hakea apua sillä pelkään ihmisten reaktiota ja sitä kuinka tulevaisuudessa tälläinen vaikuttaisi. Siksi ei ole hirveästi vaihtoehtoja. Olisimpa normaali.
Ei sellaisia kannata miettiä. Masennus on ihan hirveän yleistä, kansantauti. Eikä se mitään tulevaisuuteen vaikuta. Jotkut väittää että ei voi esim. adoptoida jos on ollut masentunut - no, en tiedä tästä asiasta faktaa, mutta se on kyllä suunnilleen ainoa ovi joka avun hakemisen takia voi sulkeutua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä aion kokeilla nyt lääkkeitä ja terapiaa, jos niistä oikeasti voisi olla jotain apua tähän. Aloittajalle suosittelen myös avun piiriin hankkiutumista. Eihän tää elämä niin kummosta ole, pitäisi osata ja jaksaa nauttia pienistä arkisista asioista. Ja jättää menneet taakseen, jatkaa elämää. Helpommin sanottu kuin tehty mutta minussa itää vielä joku pieni toivonhippunen siitä että elämä voi olla toisenlaista vielä joskus.
Miten pääsit terapian piiriin?
No ei se mitään oikeaa terapiaa ole, mutta mun oloa keventää ne hoitajan kanssa juttelutkin kun oon nyt pari kertaa käynyt. Olen muuten aika yksin asioiden kanssa.
Hei . Älä tee mitään peruuttamatonta koska silloin ei ainakaan saa parempaa elämää. Olet arvokas ,sinusta välitetään. Haluaisin tulla halaamaan sinua ja vaikka keittää kahvit.
Vierailija kirjoitti:
No täällä toinen, joka ei jaksa elää... Mutta en oikeastaan kyllä halua kuollakaan. Kukaan ei tiedä että olen jo 30+ enkä ole päässyt edes poikaa pussaamaan. Tuntuu että maailmassa tapahtui joku iso virhe, kun mä synnyin. Mitä hyötyä musta on täällä, kun tulen elämään vielä 50 vuotta, mutta kuollessani tänne ei jää minusta mitään? En saanut perhettä. Kukaan ei välittänyt minusta. En merkinnyt kenellekään mitään.
Kukaan ei tiedä, että tulen iltaisin töistä kotiin, itken, ja menen nukkumaan. Muuta ei juuri elämässäni tapahdu. Olen yrittänyt kaikenlaista (esim. Tinder-treffejä) ja niistä on seurannut vain katastrofi toisensa jälkeen. Torjuminen toisensa jälkeen.
Ehkä tarvitsen koiraystävän?
Suosittelen ottamaan koiran ja hankkiutumaan uusiin piireihin, joskus muutto uuteen kaupunkiin voi auttaa ja löytämään muita yksinäisiä. Älä aseta itsellesi paineita siitä ettet ole koskaan ollut parisuhteessa vaan anna sen oikean löytyä jos on löytyäkseen. Nauti ystäviesi seurasta tai etsi uusia ystäviä, käy tapahtumissa, rupea opiskelemaan mitä tahansa.
Et halua kuolla! Sä voit tehdä elämässäsi ihan mitä vain, usko pois. Mieti jos kuolisit nyt ei sinua enää edes olisi. Joten on ihan sama jos vaikka nyt lähdet ihan uusiin maisemiin, vaikka muutat ulkomaille ja aloitat ihan puhtaalta pöydältä. Ihan sama mitä teet mutta tee jotain mistä olet unelmoinut, ota askel kohti niitä unelmia ja anna mennä. Usko pois sulle tulee vielä sellainen päivä eteen kun mietit miten kiitollinen olet kun saat elää ja olet päässyt niinkin pitkälle. Älä ikinä anna periksi, olet vahvempi kuin mitä luulet <3
T. Saman läpikäynyt
Joskus vielä oikeasti mietin että jos vain kestät tämän vuoden niin seuraava tulee olemaan parempi. No ei tullut. Asiat menee vieläkin huonommin ja pahemmin. Sitä kun on jatkunut monta vuotta niin siihen alkaa jo kyllästyä. Haluaisin olla onnellinen niinkuin "normaalit" ihmiset.