Lue keskustelun säännöt.
Isäni, 60+, kommentoi nykyajan nettideittailua
13.09.2016 |
Hän sanoi, että ennen vanhaan, kun seurustelukumppanit olivat usein jonkun tuttuja, niin siinä tuli aina varmuus siitä, että joku on ok, luotettava ja järkevä tyyppi. Nyt taas kun joku tapaa netistä jonkun, ei tapaa hänen kavereitaan ja sukulaisiaan ja näin voi päätyä tapailemaan epäkelpoa tyyppiä, joka ei ole kaveripiirissä ok (siis on vaikka tiedetty pelimies tai jotain muuta ongelmaa).
Mutta enpäs kyllä itse tiedä, oliko ennen kaikki paremmin, kai silloinkin saatettiin tutustua lehti-ilmoituksella tai jos joku tutustui baarissa johonkuhun niin saman verran pohjatietojahan siinä sai toisesta kuin nykyajan netti-ilmoituksesta.
Oliko ennen asiat paremmin, löytyikö paremmin kumppania?:)
Kommentit (18)
Olen tavannut oman miesystäväni tuttavapiirin kautta ja kieltämättä se silloin alussa helpotti luottamista. Kun on vuosien tausta nettideittailusta ja siitä, kuinka miehet yhtäkkiä vain häviävät ja/tai alkavat etsiä parempaa tai osoittautuvat muuten vain ihan erilaisiksi kuin antoivat ymmärtää, niin tuntui hyvältä tietää, ettei mitään isoja luurankoja todennäköisesti paljastu kaapeista.
Ennen puoliso oli löydettävä kuitenkin paljon pienemmistä piireistä kuin nykyisin ja siksi minusta nykyisin on asiat paremmin. Ei ole pakko ottaa sitä ainoaa vastakkaisen sukupuolen edustajaa, joka sattuu asumaan kohtuullisen matkan päässä ja on saman ikäinen ja vapaa - hieman kärjistäen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä nettideittailu on tuonut omat vaikeutensa. Kun itse aloin tapailla nettideittejä, olin hyvin sinisilmäinen. Ja miten minulle kävikään: tapasin varatun sinkkua esittävän miehen ja meni pari kuukautta ennen kuin sain selville, että mies onkin naimisissa.
Nettideitit mahdollistavat sen, että ihmiset, jotka haluavat esittää jotain muuta mitä oikeasti ovat, onnistuvat siinä helposti.
Vierailija kirjoitti:
Olen tavannut oman miesystäväni tuttavapiirin kautta ja kieltämättä se silloin alussa helpotti luottamista. Kun on vuosien tausta nettideittailusta ja siitä, kuinka miehet yhtäkkiä vain häviävät ja/tai alkavat etsiä parempaa tai osoittautuvat muuten vain ihan erilaisiksi kuin antoivat ymmärtää, niin tuntui hyvältä tietää, ettei mitään isoja luurankoja todennäköisesti paljastu kaapeista.
Ennen puoliso oli löydettävä kuitenkin paljon pienemmistä piireistä kuin nykyisin ja siksi minusta nykyisin on asiat paremmin. Ei ole pakko ottaa sitä ainoaa vastakkaisen sukupuolen edustajaa, joka sattuu asumaan kohtuullisen matkan päässä ja on saman ikäinen ja vapaa - hieman kärjistäen.
Niin, kyllähän yhteinen tuttavapiiri vaikeuttaa sitä katoamistempun tekemistä. Mutta ei se ketään estä etsimästä parempaa eikä tarkoita että hänen on pakko alkaa seurustella. Silloin on vain pakko hoitaa se "ollaan vaan kavereita"-keskustelu kasvotusten ja kunnolla. Mutta onko sillä nyt paljon väliä, kun lopputulos on kuitenkin sama?
Itse nettideittailin mieluummin kuin tapasin kaverien minulle tyrkyttämiä tuttuja. Jos olisin tavannut kaverin suositteleman miehen, olisin ollut selityksen velkaa sekä miehelle että kaverilleni, jos en olisikaan kiinnostunut miehestä. Eikä minua kiinnosta paljon selitellä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nettideittailu on tuonut omat vaikeutensa. Kun itse aloin tapailla nettideittejä, olin hyvin sinisilmäinen. Ja miten minulle kävikään: tapasin varatun sinkkua esittävän miehen ja meni pari kuukautta ennen kuin sain selville, että mies onkin naimisissa.
Nettideitit mahdollistavat sen, että ihmiset, jotka haluavat esittää jotain muuta mitä oikeasti ovat, onnistuvat siinä helposti.
Onhan se mahdollista esittää sinkkua baarissakin. Ja harvassa ovat kaverit, jotka nähdessään naimisissa olevan kaverinsa suunnittelevan pettämistä, puuttuvat asiaan mitenkään.
Tuollaiset nyt 50-70 -vuotiaathan tapasivat toisensa kännissä baareissa/discoissa. Ihan yhtä tuntematon se toinen oli kuin nettideitti.
T. Tavastialla toisensa tavanneiden lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäsi ei tarvitse nettideittailla jos ei tahdo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nettideittailu on tuonut omat vaikeutensa. Kun itse aloin tapailla nettideittejä, olin hyvin sinisilmäinen. Ja miten minulle kävikään: tapasin varatun sinkkua esittävän miehen ja meni pari kuukautta ennen kuin sain selville, että mies onkin naimisissa.
Nettideitit mahdollistavat sen, että ihmiset, jotka haluavat esittää jotain muuta mitä oikeasti ovat, onnistuvat siinä helposti.
Onhan se mahdollista esittää sinkkua baarissakin. Ja harvassa ovat kaverit, jotka nähdessään naimisissa olevan kaverinsa suunnittelevan pettämistä, puuttuvat asiaan mitenkään.
Varmasti niin voi tehdä missä tahansa. Nettideitit ovat kuitenkin hieman vakavampi juttu. Esimerkiksi itse kerroin selvästi etsiväni elämänkumppania vapaasta miehestä. Kun sitten varattu mies vastaa ottamatta ollenkaan huomioon sitä, mitä olen kirjoittanut, niin se on todella röyhkeää. Mielestäni tällainen röyhkeys on todella helppoa neti maailmassa, jossa ensimmäinen askel yhteydenpitoon tehdään tietokoneen ruudulla olematta kontaktissa vastapuolen kanssa. Se helpottaa valehtelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen tavannut oman miesystäväni tuttavapiirin kautta ja kieltämättä se silloin alussa helpotti luottamista. Kun on vuosien tausta nettideittailusta ja siitä, kuinka miehet yhtäkkiä vain häviävät ja/tai alkavat etsiä parempaa tai osoittautuvat muuten vain ihan erilaisiksi kuin antoivat ymmärtää, niin tuntui hyvältä tietää, ettei mitään isoja luurankoja todennäköisesti paljastu kaapeista.
Olen itse miettinyt tätä, kyllä tuttuus luo kauheesti siltaa ihmisten välille. Siinä tulee jo puheenaiheita, kun molemmat tietää samat asiat ja se tunne, että ollaan "samalla puolella".
Mutta niin todellakin, kyllä ennen vanhaan oli niitä kaikenlaisia ongelmaisia. Ehkä sitten juuri se, kun ne oli sosiaalisesti tunnettuja ja hyväksyttyjä tyyppejä, se saattoi pahentaa ongelmaa. Alkoholiongelmaa sitten piiloteltiin.
Vierailija kirjoitti:
Isäsi ei tarvitse nettideittailla jos ei tahdo.
Ei hän nettideittaile, eikä asia ole hänelle ongelma. Tämä mielipide tuli esille keskustelun lomassa, kun kerroin omia kokemuksiani. Isälläni on myös ystävä, jonka kokemuksia hän on kuunnellut, joten tämä johtopäätös tuli sitäkin kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä social proof on vieläkin deittailussa tärkeä asia. Esimerkiksi Tinder näyttää, keitä yhteisiä kavereita käyttäjällä ja potentiaalisella mätsillä on. Monille on kuitenkin syystä tai toisesta vain plussaa, jos deittikumppani tulee oman sosiaalisen piirin ulkopuolelta.
Kyllä mä kuitenkin sanoisin että nykyään sopivan kumppanin löytäminen on huomattavasti helpompaa/todennäköisempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äitini ja isäni tapasivat kirjeenvaihdon kautta. Hyvä avioliitto heillä oli 56 vuotta joka päättyi äidin kuolemaan.
Ennen löyty rakas omasta kylästä. Nykyään kun on netti niin koko maailmaa voi käyttää deittailuareenana. Ihmiset etsii aina vaan parempaa, semmonen ihan tavallinen ei enää kelpaa (no okei kelpaa, mutta nykyään taviksetkin deittailee kymmeniä ihmisiä ennen kuin joku kelpuutettava löytyy). Mä taisin jäädä yksinäiseks. :( Oonhan vain tämmönen tavallinen 32v. Pirkko Helsingistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennen löyty rakas omasta kylästä. Nykyään kun on netti niin koko maailmaa voi käyttää deittailuareenana. Ihmiset etsii aina vaan parempaa, semmonen ihan tavallinen ei enää kelpaa (no okei kelpaa, mutta nykyään taviksetkin deittailee kymmeniä ihmisiä ennen kuin joku kelpuutettava löytyy). Mä taisin jäädä yksinäiseks. :( Oonhan vain tämmönen tavallinen 32v. Pirkko Helsingistä.
Ei kai nyt huonoa pidäkään kelpuuttaa ihan vaan sen takia, että se oli ensimmäinen vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen löyty rakas omasta kylästä. Nykyään kun on netti niin koko maailmaa voi käyttää deittailuareenana. Ihmiset etsii aina vaan parempaa, semmonen ihan tavallinen ei enää kelpaa (no okei kelpaa, mutta nykyään taviksetkin deittailee kymmeniä ihmisiä ennen kuin joku kelpuutettava löytyy). Mä taisin jäädä yksinäiseks. :( Oonhan vain tämmönen tavallinen 32v. Pirkko Helsingistä.
Ei kai nyt huonoa pidäkään kelpuuttaa ihan vaan sen takia, että se oli ensimmäinen vaihtoehto.
No mä en pidä itseäni mitenkään huonona vaihtoehtona. Muut voi tietysti olla erimieltä, mutta eipä sitten mahda mitään. Ihmistyyppinä oon tunnollinen ja kunnollinen, ehdottomasti vaimo- ja äitimateriaalia. Mutta ongelma taitaakin olla siinä, etten ole erityisen hyvännäköinen, vaan niin keskiverron näköinen että minua usein luullaan jonkun naapuriksi tai serkuksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nettideittailu on tuonut omat vaikeutensa. Kun itse aloin tapailla nettideittejä, olin hyvin sinisilmäinen. Ja miten minulle kävikään: tapasin varatun sinkkua esittävän miehen ja meni pari kuukautta ennen kuin sain selville, että mies onkin naimisissa.
Nettideitit mahdollistavat sen, että ihmiset, jotka haluavat esittää jotain muuta mitä oikeasti ovat, onnistuvat siinä helposti.
Onhan se mahdollista esittää sinkkua baarissakin. Ja harvassa ovat kaverit, jotka nähdessään naimisissa olevan kaverinsa suunnittelevan pettämistä, puuttuvat asiaan mitenkään.
Varmasti niin voi tehdä missä tahansa. Nettideitit ovat kuitenkin hieman vakavampi juttu. Esimerkiksi itse kerroin selvästi etsiväni elämänkumppania vapaasta miehestä. Kun sitten varattu mies vastaa ottamatta ollenkaan huomioon sitä, mitä olen kirjoittanut, niin se on todella röyhkeää. Mielestäni tällainen röyhkeys on todella helppoa neti maailmassa, jossa ensimmäinen askel yhteydenpitoon tehdään tietokoneen ruudulla olematta kontaktissa vastapuolen kanssa. Se helpottaa valehtelua.
Ei tuo mielestäni valehtelua helpota muuten kuin että se on nopeampaa ja voi valehdella useammalle samaan aikaan. Onko se nyt sitten iso ongelma jos vääränlainen mies ottaa yhteyttä? Viesti roskiin ja se siitä. Sitten jos haluaa oikeasti pettää, joutuu näkemään vaivaa ihan kuten muussakin tutustumisessa. Ovathan jotkut kuulemma menneet niinkin pitkälle että ovat vuokranneet yksiön "poikamiesboksiksi" huijatakseen naisia. Mutta ei nettideittailu mitenkään tee tuota helpommaksi muuta kuin silloin, jos pettäjäkandidaatti on liian ujo lähestyäkseen naisia livenä.
Vierailija kirjoitti:
Ennen löyty rakas omasta kylästä. Nykyään kun on netti niin koko maailmaa voi käyttää deittailuareenana. Ihmiset etsii aina vaan parempaa, semmonen ihan tavallinen ei enää kelpaa (no okei kelpaa, mutta nykyään taviksetkin deittailee kymmeniä ihmisiä ennen kuin joku kelpuutettava löytyy). Mä taisin jäädä yksinäiseks. :( Oonhan vain tämmönen tavallinen 32v. Pirkko Helsingistä.
Tuo on ongelma niille jotka haluavat pian naimisiin ja perheen, kunhan on joku kunnollinen ja tunnollinen kumppani. Silloin ei ole kiva jos vastapuoli haluaakin katsella eikä ota ensimmäistä ehdokasta joka näyttää suunnilleen ihmiseltä, maksaa veronsa ja pesee hampaat.
Minusta runsas määrä vaihtoehtoja on vain hyvä. On helpompi löytää se kumppani, joka on minulle aivan erityinen ja joka pitää minua aivan erityisenä. Ei siksi että kasvetaan yhteen ja ystävystytään, vaan siksi että kahden ihmisen välillä on jotakin, mitä ei voi olla kenenkään muun kanssa. En minä halua kumppania, jonka mielestä paras puoleni on se että olen perushyvä.
Miten sitten on mahdollista, että ennen vanhaankin liitot epäonnistuivat, joku osoittautui valehtelijaksi, tuhlariksi, juopoksi, pettäjäksi jne? Ikävimmilläkin ihmisillä on kavereita, joiden mielestä hän on ihan OK tyyppi.
Eiköhän kyse ole ihan puhtaasti todennäköisyyksistä. Ylivoimaisesti suurin osa ihmisistä on kunnon ihmisiä. On vain huonoa tuuria jos ei-kunnollisen poimii mukaansa nettideitistä tai tanssilavalta.
Henkilökohtaisesti ainakin luotan paljon enemmän omaan ihmistuntemukseeni ja järkeeni kuin jonkun toisen tietoihin. Minuun ei tee vaikutusta, jos joku kehuu miestä kunnon mieheksi. Haluan tehdä oman tulkintani hänestä.