Voimani alkavat loppua

Kaksi pientä lasta ja puolisolla päällä useamman vuoden jatkunut sarjakriisi. Menemme siis kriisistä toiseen ja välissä lyhyitä parempia hetkiä.
Kaikki on minun varassani.
Jos heittäytyisin samaan tapaan joka vastoinkäymisestä lattialle makaamaan olisi tämä korttitalo sortunut jo ajat sitten. En voi ilmaista minkäänlaista heikkoutta koska tuntuu, että olen perheemme ainoa aikuinen. Nyt on alkanut tuntua siltä ettei minulla ole enää mitään annettavaa.
En jaksa lohduttaa, tuntea jatkuvasti myötätuntoa toisen helvetillisestä elämästä ja ennenkaikkea en enää kykene tuntemaan huonoa omaatuntoa toisen odotusten ja toiveiden jatkuvasta pettämisestä. Varmaankin minun pitäisi, mutta en pysty. Tunnen ainoastaan päänsärkyistä väsymystä siellä missä syyllisyyden tunteen pitäisi olla. Olen pettänyt toisen odotukset ja pyynnöt liian monta kertaa. En jaksa enää ryömiä kaiken hyvittämiseksi. Ehkä minä vain olen paska. Ehkä minulla ei ole sielua tai sydäntä. Ainakaan en ymmärrä toisen tarpeita enkä ongelmia enkä osaa ottaa huomioon. Minä olen roisto. Tämän verran tiedän, mutta olen ollut roisto, joka on yrittänyt parhaansa.
Nyt olen taas kerran tilanteessa jossa olen pettänyt toisen täysin. En ole ymmärtänyt mitä minulta odotettiin. Ja olen niin väsynyt. Haluaisin vain nukkua vaikka viikon tai kaksi, mutta en voi koska en voi. Minulla ei ole sellaista ylellisyyttä. Jonkun on pidettävä tämä systeemi pystyssä.