Tuntuu, että hyvän maun raja on ylittynyt työpaikalla ja tunnen itseni huonoksi.

Aluksi oli hauskaa enkä ottanut tosissani henkilön juttuja.
On kova heittämään huulta ja tykkää olla huomion keskipisteenä.
Melkoinen naistennaurattaja.
Olen kuulemma tyhmä ja aivokuollut. Heittää vitsejä työkavereille kuinka onnettomuusaltis olen ja keksii tarinoita miten missäkin tilanteessa voisin epäonnistua ja miten.
Naureskelee ja jatkuvasti jollain tavalla tuo tyhmyyttäni esiin vitseissään.
Olen nuori ja teen mokia. Olen melko itsekriiittinen ja yritän tehdä parhaani. Saan kyllä kehujakin ja olen saanut vastuuta melkoisesti sekä kehittynyt hurjasti joten saan olla tyytyväinen itseeni ja työpaikkaani.
Pidän kyllä työkavereista ja osaan nauraa itselleni.
On vain alkanut tuntumaan, että koko pilkkaaminen on mennyt yli.
Siihen on jokainen työkaverikin tullut mukaan ja nauravat.
Toisaalta minäkin nauran tai sitten sanon, etten jaksa noita juttuja.

En enää tunne itseäni kovin hyväksi työntekijäksi, tuntuu todella idiootilta ja ahdistaa.
Hän aina kyllä vetoaa, etten saa ottaa niin tosissaan ja tiedän, että vain tykkää kiusata leikillään mutta kun pilkka osuu aina minuun niin en pysty olla ottamatta enää henkilökohtaisesti.
Kun näytän, että alkaa tympimään niin hetken on todella mukava ja kohta sama taas jatkuu.

Tunnen tästä todella ristiriitaisesti. Ymmärrän kyllä, että minusta on hauska tehdä pilkkaa ja nauran itsekin niille mutta liikaa on liikaa. Rupee tuntumaan inhottavalta.
Minua on muutenkin kai helppo pompotella ja alistaa. En kuitenkaan ymmärrä mitä tuolla käytöksellään hakee. Tuskin minusta eroonkaan haluaa.
Firman osakas ja miespuolinen henkilö kyseessä.