Kolme lasta on monelle liikaa

Jep, yksikin jo liikaa....

Miksi? jos on kaksi normaalia lasta ja siihen sitten kolmas 2,5 vuoden ikäerolla, niin johan vanhemmat lapset ovat jo vaipattomia, pukeutuvat itse ja heidän ulkoilut jne. Rytmittää arkea. Vai missä vaiheessa se kolmas on liikaa? Kolme teiniä? Itsellä pienet lapset.

Vierailija kirjoitti:

Miksi? jos on kaksi normaalia lasta ja siihen sitten kolmas 2,5 vuoden ikäerolla, niin johan vanhemmat lapset ovat jo vaipattomia, pukeutuvat itse ja heidän ulkoilut jne. Rytmittää arkea. Vai missä vaiheessa se kolmas on liikaa? Kolme teiniä? Itsellä pienet lapset.

Niin, eiväthän 2,5-vuotiaat ja sitä vanhemmat enää tarvitse vanhemman kiireetöntä läsnäoloa ja yksilöllistä huomiota. Kyllä sen ikäisille sosiaaliset suhteet ovat jo etusijalla, eivät vanhemmat.

Näin on. Yksi riittää. Eikö jotkut ajattele, että niistä ihanista vauvoista pitäisi kasvattaa myös täysipäisiä tolkun kansalaisia. Entäs kun kaikki tulee peräkanaa murrosikään? Voin kuvitella kuinka auvoisaa..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi? jos on kaksi normaalia lasta ja siihen sitten kolmas 2,5 vuoden ikäerolla, niin johan vanhemmat lapset ovat jo vaipattomia, pukeutuvat itse ja heidän ulkoilut jne. Rytmittää arkea. Vai missä vaiheessa se kolmas on liikaa? Kolme teiniä? Itsellä pienet lapset.

Niin, eiväthän 2,5-vuotiaat ja sitä vanhemmat enää tarvitse vanhemman kiireetöntä läsnäoloa ja yksilöllistä huomiota. Kyllä sen ikäisille sosiaaliset suhteet ovat jo etusijalla, eivät vanhemmat.

Kyllä lasten kanssa voi olla kiireettömästi yhdessä ja vuorotella sylissä olijaa... Ei se ole lasten määrästä kiinni(2 vs 3), osaako olla lapsilleen läsnä. Kotiaskareissa lapset ovat mukana. Kyllä tavalliseen arkeen mahtuu myös kahdenkeskistä aikaa jokaisen lapsen kanssa.

Allekirjoitan ap:n kommentin, kolme lasta on todellakin enemmän kuin kaksi! Jos epäilyttää, älä hanki. Minulle se oli aivan liikaa, voi kun olisin tajunnut ajoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi? jos on kaksi normaalia lasta ja siihen sitten kolmas 2,5 vuoden ikäerolla, niin johan vanhemmat lapset ovat jo vaipattomia, pukeutuvat itse ja heidän ulkoilut jne. Rytmittää arkea. Vai missä vaiheessa se kolmas on liikaa? Kolme teiniä? Itsellä pienet lapset.

Niin, eiväthän 2,5-vuotiaat ja sitä vanhemmat enää tarvitse vanhemman kiireetöntä läsnäoloa ja yksilöllistä huomiota. Kyllä sen ikäisille sosiaaliset suhteet ovat jo etusijalla, eivät vanhemmat.

Kyllä lasten kanssa voi olla kiireettömästi yhdessä ja vuorotella sylissä olijaa... Ei se ole lasten määrästä kiinni(2 vs 3), osaako olla lapsilleen läsnä. Kotiaskareissa lapset ovat mukana. Kyllä tavalliseen arkeen mahtuu myös kahdenkeskistä aikaa jokaisen lapsen kanssa.

Kyllä se läsnäolo ikävä kyllä on lasten määrästä kiinni. Olen nähnyt niin monta perhettä, joissa on kolme lasta pienillä ikäeroilla, ja melkein aina yksi (yleensä keskimmäinen) kokee jääneensä vähemmälle kuin muut. Luonteesta on sitten kiinni, miten hän sen asian ottaa.

Hassua muuten, miten näissä keskusteluissa aina vanhemmat itse arvioivat jaksamistaan ja tasapuolisuuttaan, vaikka jokainen on myös itse ollut lapsi.

Voi olla, mutta suurimmalle osalle ei kolmekaan ole yhtään liikaa.

Ja kolmen nyt jo nuoren aikuisen äitinä voin todeta, että ihan täyspäisiä ja fiksuja nuoria heistä on kasvanut, pienestä ikäerosta huolimatta. Mitään erityisen vaikeita hetkiä ei ole ollut (ok, muutaman oksennustaudin ja korvatulehduksen olisi voinut jättää väliini), edes murrosikäisenä. Ihan varmasti neljäskin olisi mennyt samaan syssyyn.

Kyllähän se on totta, että kolmilapsisessa perheessä aika ja jaksaminen on välillä kortilla. Meillä on yksi kakkosluokkalainen, eskari ja 2 vuotias taapero. Kaksi vanhempaa jo harrastaa, taaperolla tulee viimeiset maitohampaat ja kauhea uhma, pyykkiä vinopino ja ruokaa menee jääkaappi tolkulla. Rahanmenosta puhumattakaan kun kaikki lapset on venyny kesän aikana kaikista vaatteistaan pois. Tähän päälle miehen työ, jossa tulee ylläreitä vastaan joka toinen päivä ja minun opiskelu. Tässä pitäisi vielä jakaa kaikille lapsille kahdenkeskistä aikaa ja hoitaa parisuhdettakin.

Hektistä tämä kaikki on nyt, eiköhän tämä helpota kun taaperokin kasvaa ja alkaa olemaan omatoisempi. Rakastan perhettäni, enkä elämääni toisenlaiseksi muuttaisi vaikka hetkittäin onkin rankkaa. Vankka parisuhde auttaa jaksamaan, kun ollaan toistemme apuna ja tukena väsyn iskiessä.

Tämä on rankka laji, ei tähän kaikista ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi? jos on kaksi normaalia lasta ja siihen sitten kolmas 2,5 vuoden ikäerolla, niin johan vanhemmat lapset ovat jo vaipattomia, pukeutuvat itse ja heidän ulkoilut jne. Rytmittää arkea. Vai missä vaiheessa se kolmas on liikaa? Kolme teiniä? Itsellä pienet lapset.

Niin, eiväthän 2,5-vuotiaat ja sitä vanhemmat enää tarvitse vanhemman kiireetöntä läsnäoloa ja yksilöllistä huomiota. Kyllä sen ikäisille sosiaaliset suhteet ovat jo etusijalla, eivät vanhemmat.

Kyllä lasten kanssa voi olla kiireettömästi yhdessä ja vuorotella sylissä olijaa... Ei se ole lasten määrästä kiinni(2 vs 3), osaako olla lapsilleen läsnä. Kotiaskareissa lapset ovat mukana. Kyllä tavalliseen arkeen mahtuu myös kahdenkeskistä aikaa jokaisen lapsen kanssa.

Kyllä se läsnäolo ikävä kyllä on lasten määrästä kiinni. Olen nähnyt niin monta perhettä, joissa on kolme lasta pienillä ikäeroilla, ja melkein aina yksi (yleensä keskimmäinen) kokee jääneensä vähemmälle kuin muut. Luonteesta on sitten kiinni, miten hän sen asian ottaa.

Hassua muuten, miten näissä keskusteluissa aina vanhemmat itse arvioivat jaksamistaan ja tasapuolisuuttaan, vaikka jokainen on myös itse ollut lapsi.

Toki vuorokaudessa on tunteja tietty määrä, että se toki asettaa raamit "kiireettömän läsnäolon" määrälle. En vaan ihan saa siitä kiinni, miksi keskimmäisen tai muunkaan pitäisi kokea jääneensä vähemmälle. Toki vuoroa täytyy jokaisen odottaa ja oppia jakamaan, mutta ne ovat hyviä taitoja. Meillä ainakin korostetaan sitä, että kaikki perheenjäsenet ovat rakkaita. Jokaisen kanssa on omia juttuja. Olen itse keskimmäinen lapsi, enkä itsekään allekirjoita tuota väittämää.