Bipo: miltä mania tuntuu sinusta?

Et oikein voi kokematta ymmärtää sitä miten kaikki tekemäsi on paras valinta jo ennen kuin edes olet harkinnut sitä, selkeät osoitukset siitä että olet täysin kusessa jo nyt tarkoittavat joko että olet oikealla tiellä jne.

Se tuntuu siltä, kuin maailma olisi sinun.

Voisitko kertoa esimerkkejä?

Pitkältä nousuhumalalta. Kaikki on kavereita, velat muuttuu saataviksi, järkkään tapaamisia ja lomia sellaisten ihmisten kanssa, joista en normaalisti juurikaan välitä. Unentarve on vähäinen, aivot käy ylikerroksilla ja mitkään vastoinkäymiset ei lannista tippaakaan.

Kuinka kauan mania kestää?

Se tuntuu siltä, kuin olisi bipo päässä.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka kauan mania kestää?

Yksilöllistä.

Mulla taisi olla ensimmäinen selkeä mania viime syksynä.

Olo oli juuri sellainen korostuneen itsevarma, että maailma on sinun.

Ja olin hyvin lähellä pettää puolisoani vaikka olen todella tunnollinen ja "kiltti" ihminen normaalisti.

ikuisesti 17-vuotias kirjoitti:

Et oikein voi kokematta ymmärtää sitä miten kaikki tekemäsi on paras valinta jo ennen kuin edes olet harkinnut sitä, selkeät osoitukset siitä että olet täysin kusessa jo nyt tarkoittavat joko että olet oikealla tiellä jne.

Onko kuin uskonnollinen kokemus, esim. uskoontulo?

Tuntuu oikein hyvältä.

Silloin mulle ei vittuilla!

Voit tehdä ihan mitä vaan ilman seurauksia. Se tuntuu vähän samalta kuin bulimia aluksi. Kun sä tajuat että voit syödä mitä vaan koska voit oksentaa ne ulos. Aivan kuin oisit maailman suurin nero.

Maniassa olen jo usein aivan sekaisin eli pukkaa osastohoitoa ja psykoottista maniaa.

Hypomaniasta on enemmän muistikuvia.

Eka mania iski kun piti lomalta mennä töihin.

Tulin valvoneeksi aika tarkkaan viikon ja se oli vähintäänkin hirveää.

Hypomaniassa/maniassa itseluottamus on pilvissä ja niin hyvä että saan muutkin uskomaan ideoihini, tosin en itse jaksa kiinnostua pitkään samasta asiasta tai edes ihmisistä.

Ennen kuin lääkityksen sain kuntoon, siihen meni vuosia, niin kun maniaa pukkasi päälle saatoin harrastaa seksiä useamman kerran sama päivänä, mutta aina eri kumppanin kanssa.

En ymmärrä bipoja, jotka kuulemma tahallaan jättävät lääkkeet ottamatta, koska toivovat vähintään sitä hypomaniaa.

Vierailija kirjoitti:

Silloin mulle ei vittuilla!

Miksei? Minkä tulkitset vittuiluksi?

Edellä on kuvattu omiakin (hypo-)manioitani aika osuvasti. Lisäisin vielä sen, että omien kierrosten häiritsevyyden sijaan muu maailma tuntuu olevan jotenkin hidas. Kaikki muut on yhtäkkiä vähän jotenkin yksinkertaisia, kun eivät pysy lennokkaissa ajatuksissa mukana ilman selittämistä. Myös ärtymys ja/tai ahdistus voi olla tosi kovaa.

Vierailija kirjoitti:

Edellä on kuvattu omiakin (hypo-)manioitani aika osuvasti. Lisäisin vielä sen, että omien kierrosten häiritsevyyden sijaan muu maailma tuntuu olevan jotenkin hidas. Kaikki muut on yhtäkkiä vähän jotenkin yksinkertaisia, kun eivät pysy lennokkaissa ajatuksissa mukana ilman selittämistä. Myös ärtymys ja/tai ahdistus voi olla tosi kovaa.

Eikö silloin tajua itse, etteivät toiset osaa lukea ajatuksia?

Orgastiselta?

Itsellä ei ole mutta kaverilla on. Se puolestaan kertoi että tuntuu aika paljon samalta kuin että vetäis piriä. Mikä puolestaan tuntuu siltä että energiaa on kaikkeen, tuntee pystyvänsä mihin vaan ja... hankala selittää mutta tuntee olevansa äärimmäisen vahvasti elossa. Intensiiviseltä.

Miettikääs kuinka upea paikka mailma olisi jos kaikki ihmiset olis mania "tilassa" samaan aikaan , jos jokaisella olisi viellä sama uskonto, niin edes lakeja /sääntöjä ei tarvittaisi yhteiskunnissa,edes rahaa ei tarvittaisi mihinkään,koska sillon jokasella ihmisellä olisi motivaatio niin korkealla ilman rahaa.

Jos tämä kaikki olisi mahdollista (ehkä jopa tulevaisuudessa) niin silloin henkinen/fyysinen/ tekninen kehitys olisi niin eri tasolla mitä nyky päivänä että huhhuh,

Hulluksi mua sanovat monet, mutta eiköhän me kaikki vähän hulluja olla, jokainen omalla tavallaan :-)

Suomessa kun totaalisesta loppuunpalamisesta ei saa edes sairaslomaa, mutta se voi  johtaa siihen ettei stressisietokykyä enää koskaan tule. Ensin sairaslomalle masennuksesta kun ei jaksa, sitten eläkkeelle kirjoitetaan perusteeksi bipo,kun menee nykyisin helpommin toistaiseksi merkitty eläke läpi, kuin nykyään masennuksesta 8sitähän käytettiin kiertotienä hyvin paljon aiemmin). Kun on kohdannut ylitsepääsemättömän paljon vaikeuksia tarpeeksi pitkän ajan, joihin ei itse ole voinut vaikuttaa eikä vähentää, niin työkyky ja stressinsietokyky menee pysyvästi. Tällaisella henkilöllä ei koskaan ole ollut maniaa, vaan yhä paheneva masennus ja suorituskyvyn menetys, mutta diagnoosiksi voidaan helposti jollain verukkeella vääntä bipo, jolloin eläke irtoaa. Apua tallainen ihminen tarvitsisi tosiasiassa siinä, miten  sietämättömästi stressaaviin asioihin voisi saada käytännön apua, eikä suinkaan eläkettä ja pillereitä. Jos sitä käytännön apua saisi, niin voisi ajan kanssa kuntoutua johonkin stressittömään työhön, eikä koko elämä olisi piloilla.